Freedom Force vs. The 3rd Reich (pc)

Kolmen vuoden takainen supersankariroolipeli Freedom Force oli ainutlaatuinen tapaus. Peli tavoitti loistavasti supersankarisarjakuvien kultaisen Comics Code -ajan hengen ja tyylin sekä tarinassa, hahmoissa että ulkoasussa. Mielenkiintoisten hahmojen ja loistavan tarinan lisäksi pelin taktinen toiminta jätti toteutuksessaan muut lajityypin pelit kauas taakseen.

Jatko-osa Freedom Force vs. the 3rd Reich ei sisällöllisesti juurikaan eroa alkuperäisestä, ja kyynisempi arvostelija voisi sanoa, että kyseessä on sama peli ajanmukaistetulla ulkoasulla. Johtuneeko se sitten sisäisestä sankaristani, mutta minusta tämä ei suinkaan ole huono asia. Alkuperäinen peli oli niin hyvä, että lisää samaa kelpaa mainiosti.

Suurin osa uuden pelin vetovoimasta perustuu sen tarinaan, sillä peli on edelleen erittäin tarinavetoinen. Tällä kertaa sankarit palaavat ajassa taaksepäin 1940-luvulle taistelemaan natsisuperroisto Blitzkriegiä ja tämän kätyreitä vastaan. Tarina on esitetty ikään kuin sarjakuvatarinan osina. Tunnelma on silti yhtenäinen ja toimiva.

Tehtäviä suorittamaan valitaan maksimissaan neljä sankaria. Sankarikavalkadi sisältää monia persoonallisia hahmoja, joista osa muistuttaa enemmän tai vähemmän tunnettuja sarjakuvasankareita. Hahmovalikoima kasvaa pelin edetessä, sillä pelaaja voi värvätä joukkoonsa uutta verta tehtävistä kerätyn maineen avulla. Sankareita voi myös tehdä itse, mutta ainakin yksinpelissä tähän ei ole tarvetta mainioiden valmiiden hahmojen vuoksi.

”Pikkukivet lentää!” Eiku…

Hahmot tietenkin eroavat toisistaan voimiltaan ja kyvyiltään. Kykyjä voi pelin edetessä kehittää ja opetella uusia. Voimat ovat pelin taistelujen ydin, sillä on tärkeää valita mahdollisimman monipuolinen voimavalikoima ryhmälleen. Näin ei jymähdä paikalleen, jos vastaan sattuu tulemaan juuri tietyille voimille immuuni vastustaja.

Luonnollisesti ympäristöä voi myös käyttää aseena: kivet, autot, tynnyrit, laatikot ja liikennemerkit kelpaavat kaikki sankarien käsiin. Ympäristö myös vaurioituu kiitettävästi sankareiden ja pahisten ottaessa voimineen yhteen.

Peli simuloikin supersankaruutta niin mainiosti, että perustasolla se on jopa liian helppo. Vapausvoiman jäsenet ovat voimineen liian kova pala rivivastustajille. Onneksi vaikeustasoja on monta.

Ulkoasu tukee sankarimenoa oivallisesti. Värikäs, sarjakuvamainen grafiikka ja sarjakuvatyyliin toteutetut välianimaatiot ovat itsestäänselvyys. Nokkelaa dialogia tukee onnistunut ääninäyttely ja varmasti yksi parhaista pelin henkeen sopivista musiikkiraidoista koskaan.

Freedom Force vs. The 3rd Reichista kertoo paljon se, että vaikka peli vaikuttaakin aluksi pelkältä parodialta vanhoista supersankarisarjakuvista, se onnistuu itsekin olemaan hyvä supersankaritarina loistavan pelin lisäksi. Pelin sankarit olisi helppo kuvitella hyppimään myös lehtien sivuilla, tekemässä juuri niitä samoja asioita kuin pelissäkin.