Heavy Rain -ennakko (PS3)
Monien mielestä pelit ovat vain aivotonta testosteronimättöä aikuisen ruumiissa asustaville lapsukaisille. Vastaväitteenä moisille harhaluuloille esitän Heavy Rainin, ranskalaisen seikkailupelin, joka käsittelee arkisia ihmisiä mahdottomien tilanteiden äärellä. Huuhtooko sade pois syntimme vai peittääkö se vain kyyneleemme?
Heavy Rain on peli, josta moni on puhunut paljon, mutta josta kannattaisi puhua vielä enemmän. Se on nimittäin huippuharvinainen tapaus pelien joukossa. Ei yliluonnollisia ilmiöitä, ei ase kädessä riehuvia supermiehiä eikä mitään, mitä olisi edes teoriassa suunnattu lapsille tai lapsenmielisille.
Ei, Heavy Rain on peli aikuisille siinä parhaassa mielessä: se ei siis yritä lunastaa tätä leimaansa hukuttamalla pelaajaa tisseihin ja kirosanoihin, vaan käsittelemällä vaikeita ja kipeitä asioita, joiden kanssa aikuiset painivat eri puolilla maailmaa. Lapsen menetys. Hajonnut avioliitto. Umpikujaan ajautunut ura. Päihderiippuvaisuus. Heavy Rainin maailma ei ole kaunis, vaikka siitä toki löytyy kauniita hetkiä, joten kaiken alleen peittävä ja sitkeä sade on sopiva tausta pelin tarinalle.
Peli aikuisille
Pelin kehittänyt Quantic Dream ei välttämättä sano tiiminä mitään, mutta heidän edellinen pelinsä saattaa olla tunnetumpi. Fahrenheit oli matalavireinen, jännittävä ja pelattavuudeltaan erilainen etsiväseikkailu, joka kiehtoi monia varttuneempia pelaajia urakalla … ainakin noin ensimmäiset 75% kestostaan. Sitten homma repesi naurettavaksi Dragonball Z –pelleilyksi ja loppu lässähti täysin käsiin.
Heavy Rain on veistetty samasta puusta, mutta eri tavalla. Esittelyversion parin tunnin aikana ei nähty mitään yliluonnollisiin tapahtumiin viittaavaakaan, mutta tunnelma ja tempo olivat samanlaisia. Peli hyppii kohtausten välillä hahmosta toiseen: välillä pelataan lapsensa kuolemasta toipuvana yksinhuoltajaisänä, välillä uransa metsään ajaneena yksityisetsivänä ja toisinaan huumeongelmansa kanssa painivana FBI-agenttina.
Agentti ja yksityisetsivä eivät ole sattumia, sillä vaikka Heavy Rainin tarinaan mahtuu monenlaisia tasoja, kaiken taustalla häämöttää origami-tappajana tunnettu sarjamurhaaja, joka sateen peitossa vaanii kaupungin lapsia. Jo kuusi 10-vuotiasta poikaa on löytynyt hukutettuna kaupungin jätemailta ja jokainen pelin henkilö liittyy jotenkin tapahtumiin. Miten syvällisesti ja mille puolelle, sitä peli ei ainakaan vielä paljastanut, joskin vihjeitä – niin oikeita kuin harhaanjohtavia – tulevasta esiteltiin.
Heavy Rain hurmasi minut täysin tyylillään, joka on sillä hyvällä tavalla eurooppalainen. Taustamusiikki myötäilee hyvin kulloinkin käynnissä olevan kohtauksen tunnelmaa, mutta pysyy jatkuvasti taustalla, niin ettei sitä aktiivisesti edes huomaa jos siihen ei kiinnitä huomiota. Värimaailma on hyvin luonnollinen ja tempo rauhallinen, kuin hyvää espanjalaista jännityselokuvaa katsoessa.
Onkin jo nyt selvää, että puhtaasti näillä ansioillaan Heavy Rain tulee nousemaan vuoden 2010 noteeratuimpien pelien listoille, sillä se on niitä harvoja pelejä, joka yrittää oikeasti nostaa koko median tarinankerrontaa uudelle tasolle. Nämä eväät eivät kuitenkaan yksinään riitä, joten miten itse peli toimii?
Erikoista ohjausta
Heavy Rain on peli, jonka pelattavuutta on vaikea selittää, mutta kun saa itse ohjaimen käteensä, se tuntuu hyvinkin luonnolliselta. Yritetään silti vääntää rautalankaa. Keskeisenä ideana ohjaimen eri osat ohjaavat hahmon eri ruumiinosia. Vasen tikku kääntelee päätä ja näin hahmon huomiota. Yksi liipasimista kävelee eteenpäin huomion suuntaan. Toinen analogitikku ohjaa hahmon käsiä. Pelaajan liikkuessa ja tehdessä huomioita pelimaailmasta ruutuun ilmestyy kiintopisteitä. Tuolin vieressä ruudulle ilmestyy vaikka puoliympyrän muotoinen nuoli. Jos pelaaja tekee liikkeen oikealla tikulla, hahmo istuu.
Erilaisia ärsykkeitä on enemmänkin. Joskus pitää rämpyttää, joskus tehdä pehmeitä liikkeitä, toisinaan pitää eri aikaan pohjassa eri nappeja. Vaikkapa liukasta ja mutaista mäkeä kiivettäessä vuorotellaan kahden liipasimen ja päänapin välillä ikään kuin hakien otetta vuorotellen kummallakin kädellä ja jalalla.
Kuten totesin, kuvauksen perusteella ohjaus tuntuu luultavasti hankalalta ja jopa tyhmältä. Niin minunkin mielestäni ennakkoon, mutta jo viiden minuutin jälkeen peli sujui kuin tanssi ja jouduin tunnustamaan, että erikoinen ohjaus sopii peliin kuin nyrkki silmään.
Erikoisin ohjauksen idea on, että sitä viimeistä liipasinta painamalla voi heijastaa hahmonsa ajatukset ruudulle ja sitten vastaavia nappeja painelemalla iskostaa niitä hahmon tajuntaan. Nämä vaihtelevat tilanteesta toiseen: aurinkoisessa keittiössään lastensa leikkiä katselevan isän ajatukset pyörivät rauhallisesti ja käsittelevät arkisia asioita. Henkensä kaupalla puukkomiestä pakenevana naisen ajatukset taas välähtelevät nopeasti ja väkivaltaisesti, jolloin on vaikea hahmottaa oleellisia tietoja kaaoksen keskeltä.
Ideat ohjaavat niin pelaajaa kuin tämän hahmoakin. Yllä kuvatussa puukkokohtauksessa etuovi-ajatukseen tarttuminen voi esimerkiksi vihjata pelaajalle, että etuovesta voisi olla hyvä karata. Sohvalla aivastelevaa poikaansa katsova isä taas saa ideaksi lähteä etsimään yläkerrasta flunssalääkettä, jolloin juoni etenee.
Tämä on kaikki kuitenkin pelkkää kosmetiikkaa, sillä ne todelliset kuningasideat kietoutuvat takaisin tarinaan.
Mahdollisuus vaikuttaa
Heavy Rainin suurin myyntivaltti on se, että pelaaja voi vaikuttaa suuresti pelin kohtausten ja jopa koko tarinan etenemiseen. Yksittäiset valinnat voivat olla merkittäviä joko välittömästi tai paljon myöhemmin. Valinnoista riippuen kohtaukset avautuvat täysin eri tavoilla ja haarautuvat aivan uudenlaisille poluille, tai eivät edes aukea pelaajalle.
Ideana onkin, että vaikka pelin tarinan yksi läpipeluu kestääkin alle 10 tuntia, sen pariin voi palata useasti uudelleen, jolloin siitä voi löytää kokonaan uusia osia tai ainakin nähdä tapahtumat aivan eri tavalla. On mahdoton sanoa vielä, miten hyvin kunnianhimoinen väite pitää paikkansa, mutta jo demo todisti, että muutoksia todella tulee.
Eräässä kohtauksessa yksi pelin hahmo joutuu vahingossa keskelle kulmakaupan ryöstöä. Ensimmäisellä kerralla yritin hiipiä ryöstäjän kimppuun ja kolkata tämän viinapullolla. Rähmäsin kuitenkin hiljaisen nostoliikkeen, joten pullo putosi lattialle. Näin jouduin itsekin keskelle panttivankitilannetta, mutta onnistuin ylipuhumaan ryöstäjän, jolloin tämä pakeni paikalta. Toisella kerralla puhuminen epäonnistui ja tuloksena oli käsirysy. Kolmannella kerralla ryöstäjä ampui myyjän ja pakeni paikalta. Neljännellä kerralla kolkkaus onnistui ja tilanne raukesi.
Jo tässä pienessä kohtauksessa ratkaisujeni seuraukset olivat merkittävät: jos onnistuin pelastamaan myyjän, tältä irtosi tietoa, josta oli korvaamatonta apua myöhemmässä kohtauksessa. Jos tilanne päättyi huonosti, apua ei irronnut vaan myöhempi kohtaus tapahtui eri tavalla.
Iltani Heavy Rainin parissa vierähti typerä hymy kasvoillani. Olin odottanut peliä jo aiemminkin, mutta nyt odotus vaihtui siihen, että en malttaisi millään odotella pelin ilmestymistä. Kun ennakkoversio palasi juuri kesken tiukan cliffhangerin takaisin alkuruutuun, en voinut millään pidätellä turhautunutta huudahdustani. Helmikuu ei voi tulla tarpeeksi pian.
Tekijä: Quantic Dream
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Testattu: PlayStation 3
Tulossa: PlayStation 3, helmikuu 2010
Pelin kotisivu: Heavy Rain
Miikka Lehtonen
Lue myös
Band Hero (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Call of Duty: Modern Warfare 2 (PC)
Dragon Age: Origins (PC, PS3, Xbox 360)
Marvel Ultimate Alliance 2 (PS3, Xbox 360)
