Mario Kart 8 (Wii U)

04.06.2014 16:45 Miikka Lehtonen

Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Wii U
Testattu: Wii U
Pelaajia: 1, 2-4 (samalla koneella), 2-12 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://mariokart8.nintendo.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

On vaikea uskoa, että ensimmäisestä Mario Kartista on jo 22 vuotta aikaa, mutta niin se aika vain rientää, kun on hauskaa. Ja Mario Kartien parissa sitä hauskaa on todellakin riittänyt, niin yksin kuin porukassa.

Mario Kart 8 ei muuta tätä, eikä muitakaan sarjan perinteitä, vaikka uudistuksia toki onkin tarjolla.

Mario Kart 8 on välittömästi tutun oloinen paketti ja miksipä ei olisi. Perusteet ovat entisensä: Nintendon rakastetut hahmot ajavat kilpaa Marion, Luigin ja Bowserin johdolla —joskin eksoottisempiakin tuttavuuksia löytyy —mielikuvituksellisilla radoilla. Sijoitukset vaihtuvat tiuhaan, kun laaja aseistus ja sen vapaamielinen käyttösaavat kuskin toisensa perään spinnaamaan radan reunalle.

Tuttuus menee kuitenkin myös pintaa syvemmälle, sillä Mario Kart 8 tuntuu monilla tavoin klassikkopelien uudelleenlämmittelyltä. Ratavalikoimista löytyy jos jonkinlaisia viritelmiä, joista useimmat ovat tuttuja aiemmista peleistä. Ainakin nimeltään, sillä käytännön toteutus on aika paljon vauhdikkaampaa kuin ennen.

Uutta ja vanhaa

En pidä mitenkään huonona juttuna sitä, että Mario Kart 8 kierrättää ideoita, aseita ja kuskeja aiemmista peleistä. 22 vuoden historia on pelibisneksessä jo Historiaa ja siitäsietääkin olla ylpeä, kunhan ei vain ratsasteta vanhoilla meriiteillä. Ja niin nyt ei todellakaan tehdä.

Tämäon aika selvää siinävaiheessa, kun Game Boy Advance -versiosta kotoisin oleva kenttä kääntyykin yllättäen pystysuoraan ylöspäin ja vetelee kohta ylösalaisin pitkin Sienimaan taivaita. Ei se tainnut ihan näin 10 vuotta sitten mennä!

Eikä tietenkään mennyt. Mario Kart 8:n suuri uudistus on se, ettäratoja ja kuskeja ei ole enää sidottu kentän pintaan, vaan radat risteilevät melkoisena serpentiininä taivaalla. Kuskit taas sukeltavat välilläveteen, liitävät taivaalle tai erityisissä osioissa lähtevät painovoimasta piittaamatta ajelemaan seinillä tai katossa.

Näin klassiset radat tuntuvat uusilta ja ihmeellisiltä, mutta tarjolla on myös uudenlaisia taktiikoita ja reittejä. Yhdessä klassisessa radassa ajellaan pitkin moottoriteitä tiheän liikenteen joukossa. Tietyissä paikoissa rataa voi kuitenkin hurauttaa seinälle ja näin ohittaa kaikki tiellä puikkelehtivat autot muiden törmäillessäniihin. Kätevää, joskaan ei aina tehokkainta: jos on oikein hyvä kuski, se vaikeampi reitti voi olla parempi.

Mario Kartin suuri salaisuus — kuten ennenkin —on tietenkin se, että taitokatto on todella korkea. Söpön grafiikan ja iloisten tilulilumusiikkien ei kannata antaa hämätä: Mario Kart 8 on täysverinen paskiainen.

Voi sitä fiilistä, kun kisan alusta saakka hallussa pidetty ykköspaikka vaihtuu viimeisessä kaarteessa kutossijaksi, kun kilpparin kuori toisensa jälkeen iskeytyy takaa persvakoon ja saa auton pyörimään tien poskessa. Kunpa tekoälyn kuskeja voisi kuristaa jollain WiiMote-lisäpalikalla!

Mutta eihän niitä voi, eikä voi nettipelissä muita kuskejakaan. Nettipeliin on panostettu reippaasti ja ominaisuuslista on komea. Pelaaja voi tehdäitse määrittelemillään spekseilläomia turnauksia ja ajaa niitä kaverien kanssa, tai yksinkertaisesti hypätä linjoille ja huristella kisasta toiseen porukan äänestäessäaina kisojen välissä siitä, mihin seuraavaksi mennään.

Hauskana ominaisuutena omia huippuhetkiään voi myös tuuppia joko YouTubeen tai muiden ihasteltavaksi Mario Kart TV -palveluun. Nämä ominaisuudet eivät arvostelujakson aikana toimineet, mutta replay-videot olivat komeaa katsottavaa.

Moninpeli kyllä toimi, enimmäkseen. Pelaajapooli oli todella pieni, sillä linjoilla ei ollut kuin kourallinen journalisteja Euroopan etelämaista. Ilmeisesti vielä ammatikseen Mario Kartia pelaavia, sen verran kylmää kyyti oli.

Nettipeli toimi teknisesti hyvin: mukaan pääsi ongelmitta, eikä kuskien lähtö tai liittyminen mukaan kesken turnauksen ollut ongelma. Verkkoviivekään ei vaivannut, vaikka kuskeja oli Portugalista, Espanjasta, Ranskasta ja Venäjältä. Tästä siis peukkua, mutta siitä pelikokemuksesta vähän vähemmän. Otin nimittäin turpaani. Rankasti ja tauotta. Mutta ehkä te ette ota.

Mukana tuntuu olevan jonkinlainen pelaajan taitoa kuvaava rating, jonka perusteella pelaajia toivottavasti paritetaan. Voin nimittäin sanoa, ettäkyyti ei ollut kovin kivaa siellä porukan kärkisijoilla. Näkihän niitä muita kuskeja toki lähtöviivalla…No, ehkä moninpeli toimii paremmin, kun pelaajia on yli 12 ja erilaiset taitotasot huomioidaan tehokkaammin.

Ehkei yksinäisille?

Pelasipa Mario Kartia yksin tai ranskalaisten piestävänä, se on hauska peli. Tämä ei toki ole yllätys, ovathan ne aiemmatkin olleet. Nyt peli tosin näyttää hyvältä ja pyörii pehmeästi, kiitos Wii U:n lisätehojen. Nättihän se on kuin sika pienenä!

Mukana on myös paljon pientä kivaa. Omaa kartiaan saa itse kustomoida ennen kisan alkua ja näin tuunata ajokokemuksen juuri haluamansa kaltaiseksi. Uudet powerupit ovat riemukkaita ja itse pidin kovasti aseesta, joka ripustaa kartin keulalle jättimäisen lihansyöjäkasvin. Se sitten popsii liian lähelle tulevia kisaajia kitaansa ja avaa näin kivasti väylää kohti ykkössijaa.

Valittamistakin löytyy. Itse pelasin pääasiassa yksinpeliä, koska linjoilta ei juuri seuraa löytynyt. Aiemmistakin peleistä tuttu yksinpeli rakentuu erilaisten turnausten läpäisemiseen. Näin tekemällä avataan uusia kuskeja, osia ja ratoja, joita voi sitten rassata läpi uudelleen ja uudelleen. Ei nyt varsinaisesti kovin pitkäikäistä puuhaa.

Tekoäly on myös rasittava vastus. Siinä tuntuu olevan mukana aimo annos kumilankaa, sillä ajoipa miten hyvin tahansa, joku sienipää on aina parin autonmitan päässä takana keikistelemässä ja nakkailemassa tulipalloja pakoputkeen. Ja voi sitä fiilistä, kun viimeisissä kaarteissa saa todellisen tykistökeskityksen kuoria, tulipalloja, mustekaloja ja ties mitä muuta niskaansa! Luulit olevasi maalissa eka? Haista pitkät ja tyydy kutossijaasi! Rehellisesti sanoen olin aika leipiintynyt yksinpeliin jo muutaman illan jälkeen.

Uskon, että moninpeli — joko samalla sohvalla tai netissä— pelastaa paljon ja niin pelattuna lopputuomiokin voisi olla vielä positiivisempi. Tällaisenaankin on todettava, että Mario Kart 8 on oikein hyvä peli ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Mutta optimipelikokemusta varten kannattaa pitää sitten moninpelistä.

Toinen mielipide

Tartun tärisevillä käsilläni ohjaimeen. Jännittää, mutta innostus peittää sen hyvin alleen. Perinteiden mukaisesti, valitsen ensimmäisen kisan ajaksi vanhan uskollisen punanuttuisen putkimiehen ratin taakse. Olemme olleet aikaisemminkin kimpassa radalla, mutta silti jaksaa edelleen jännittää. Numerot tippuvat ruudulla ja Lakitu lähettää kisaajat matkaan. Ennen ensimmäistä mutkaa leviää aikuisen miehen turpaan typerä virnistys.

Miten hyvältä Mario Kart jälleen maistuukaan!

Nintendon kuuluisin moninpeli tasapainoilee edelleen upeasti kahden ääripään vaiheilla. Välillä on niin hauskaa, että aivot meinaavat nauramisen takia kärsiä hapenpuutteesta. Välillä puolestaan vituttaa niin isolla kädellä, että pelilevy tekisi mieli siirtää parvekkeen kautta kadulle. Tätä Mario Kartin juuri pitää olla! Tällä kertaa pelin tasapaino on saatu viilattua kiitettävään kuntoon, joten tehokkaampia apukeinoja ei saa käyttöönsä, eikä yksi ajoneuvo nouse muiden yläpuolelle.

Kuten aina, maistuu kartteilu makeimmalta kun samaan tilaan saa pari hyvää kaveria (parin tunnin pelaamisen jälkeen he eivät enää ole ystäviäsi) ja muutaman lonkeron. Kun kilvet viheltävät korvan juuresta ja palkintopalli vaihtuu jumbosijaan, niin alkavat ärräpäät irtoilla. Tällaisen kielenkäytön takia sitä aikoinaan seisottiin koulussa nurkassa.

Ei sillä että Mario Kart 8:n nettipelissä olisi mitään vikaa, päinvastoin. Samalla sohvalla pelatessa moninpeli vain pääsee kokonaan uusiin ulottuvuuksiin. Nettipeli toimii kuitenkin todella hyvänä korvikkeena jos muuta ei ole tarjolla. Serverien aukeamisen jälkeen olen ottanut kuonooni useaan kertaan japanilaisilta koulutytöiltä. Kai siinäkin jotain hauskaa on kun sitä tulee päivästä toiseen kokeiltua aina uudelleen.

Mikael Miilumäki