Micro Machines V4 (pc, PS2)

16-bittisten pelikoneiden aikaan Micro Machines -huristelupelit olivat bilepelien valioita. Nopea meininki, addiktiivinen pelattavuus ja mahdollisuus kunnon kiusantekoon takasivat peleille vinon pinon faneja. Tämän jälkeen taso ja suosio ovat lipsuneet tasaista vauhtia, mutta pystyykö neljäs osa kääntämään suunnan?

Edeltäjiensä tapaan Micro Machines V4 on yksinkertainen huristelupeli, jossa ajetaan kilpaa joko ihmis- tai tekoälyvastustajien kanssa. Kierrosten tai muun reilun pelin sijaan kisataan etumatkasta. Ensimmäisenä kunnon kaulan vastustajiinsa repäissyt kisaaja saa pisteen. Tietyllä määrällä pisteitä voittaa koko kisan.

Tässä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä tai kiinnostavaa, vaan Micro Machinesin viehätys löytyy pelin lisenssistä. Käpylehmien aikaan suositut, parin sentin mittaiset Micro Machines -autot sisälsivät päristintä joka lähtöön rantakirpuista formula-autoihin ja panssarivaunuihin saakka.

Autojen skaalalle sopivasti kisat tapahtuvat pienissä ympäristöissä, kuten pöydillä keittiövälineiden joukossa tai puutarhassa sieniä ja kiviä väistellen. Radat tarjoavat luonnollisesti myös reilusti mahdollisuuksia pilata kaverien kisat. Kisakumppaneita voi kiusata joko tönimällä tai vaikka kentistä löytyvällä, katolta heiluvien nuijien kaltaisella aseistuksella.

Liian vähän vaihtelua

Vastustajien inhimillisyydestä riippumatta radalla viilettää aina neljä ajoneuvoa. Yksinpelin mestaruuskisat ovat turhauttavaa pelattavaa, sillä tekoäly ei tee juuri virheitä ja osaa pilata ihmisvastustajansa pelin tehokkaasti. Hampaat ovat kireällä ja ohjaimet koetuksella, kun jälleen yksi kilpailu päättyy viime hetken turhautumiseen.

Ihmisiä vastaan pelaaminen on huomattavasti hauskempaa, kun neljä kaveria törkkii ja tönii toisiaan radalla ja sohvalla. Mikäli valmiit radat loppuvat kesken, pelin mukana seuraavalla, palapohjaisella editorilla voi helposti kyhätä omia kauhuviritelmiään, jotka eivät välttämättä ole teoriassakaan selvitettäviä. Tämä ei tosin kunnon porukassa ole niinkään haitta, kuin lisämauste.

Mukana on myös erilaisia minipelejä, kuten pesusienten tai pienten kahvipöytien päällä tapahtuvia tönimiskisoja, joissa on tarkoitus pudottaa vastustajat rotkoon tai murskata heidän autonsa aseistuksella. Oikeastaan ainoa ero itse pääpeliin on siis se, että rata pysyy paikallaan ja eliminointi tapahtuu ruudun yläreunan saavuttamisen sijaan eliminoinnilla.

Osittain juuri tästä samankaltaisuudesta johtuen peli käy nopeasti puisevaksi. Yksinpeliä ei tekoälyn turhauttavasta tehokkuudesta johtuen jaksa juuri lainkaan, eikä moninpelikään ole loputonta viihdettä. Kunnon vaihtelu ja luova hulluus olisivat tämänkaltaisessa pelissä olleet juuri oikea resepti pitkäaikaiseen hupiin. Tällaisenaankin peliä kyllä jaksaa kolmen kaverin kanssa, mutta vain virkistysjuomilla piristettynä.

Runsaasti kaveriensa kanssa pelaaville Micro Machines V4 voi olla budjettihintaan hyvä hankinta, mutta PlayStation 2:lle löytyy tusina parempaakin bilepeliä. Huristelun tai nostalgian nälkäisten kannattaa edelleen kaivaa Megadrive ja alkuperäinen Micro Machines kaapista.

Tekijä: SuperSonic Software
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: pc, PlayStation 2, PSP, DS
Pelin kotisivu: Micro Machines V4

Toinen mielipide

Micro Machinesin juju on nimenomaan moninpelaamisessa. Eihän siinä ole yksikseen AI-kuskien kanssa mitään pointtia, ei sitten minkäänlaista. Ajellaan jos ei muuta ole tarjolla, mutta heti kun paikalla on edes yksi kaveri muuttuu peli aivan toisenlaiseksi.

Peli muuttuu huimasti myös yhdellä pienellä asetussäädöllä. Uusi dynaaminen kamera on toki kiva ja muodikas. Sen avulla rataa myös hahmottaa aiempaa paremmin. Mutta Classic-kamera kiinteällä kuvakulmallaan tekee kilpa-ajamisesta paljon hauskempaa, jännittävämpää ja myös vaikeampaa. Ja silloin peli on omimmillaan.

Kaverien kanssa ja classic-kameralla Micro Machines V4 on sarjansa paras peli. Ei tässä Megadrivejä kaivata, kun vain pelataan niin kuin Micro Machinesia pitää. Jätetään turhat uusmuotiset kommervinkit pois, niin alta paljastuu todellinen kilpa-ajelun helmi. Nam nam!

Jukka O. Kauppinen

Mikromasiinat

Micro Machines on nykyisin leluvalmistaja Hasbron omistama, 1980-luvulla startannut tuoteperhe, joka liitetään yleensä tavallista pienempiin leluautoihin. Se on kuitenkin vain osa totuutta, sillä Micro Machines -lipun alla on julkaistu myös Star Wars- ja Star Trek -sarjat sekä Babylon 5- ja Indiana Jones -miniatyyrejä.

Micro Machines muistetaan ainakin englanninkielisillä markkina-alueilla myös mainoskampanjasta, jossa maailman nopeimpana puhujana pidetty moottoriturpa John Moschitta tykittää tekstiä. Mikäli muistiin on luottaminen, samanlaiseen markkinointimateriaalin taisi törmätä Suomessakin…

Englantilainen Codemasters on pitkään alalla vaikuttanut pelitalo, jonka pääasiallinen tuotanto ovat olleet erilaiset autopelit, mutta myös Wormsin ja Micro Machinesin kaltaiset moninpelisarjat. Edellinen ”virallinen” Micro Machines -peli, v3, on vuodelta 1998.