SEGA Megadrive Collection (PS2)

Vuosi oli 1990 ja olohuoneessa riennettiin elämään suurempien seikkailujen parissa. Hyllyllä hyrräsi alkuperäinen Megadrive varustettuna sinisen siilin ensimmäisellä seikkailulla.

Nyt 17-vuotta myöhemmin Segan menestyneimmän pelikonsolin hitit on käännetty entisen vihollisen myydyimmälle konsolille. Tarjolla on kylmiä väreitä nostattavia hetkiä Sonicin, Eccon ja Phantasy Starin parissa.

Tähän painokseen on mahtunut 20 Segan Megadrive-aikakauden suurinta hittiä. Lukumäärä on keskimääräistä kokoelmaa suurempi ja pelaamalla aukeaa lisäksi viisi pelihallihittiä. Lähes kaikki pelityypit ovat mahtuneet mukaan. On mätkintää, seikkailua, roolipelaamista, tasoloikkimista ja ammuntaa. Urheilu- ja ajopelin ystäviä ei sen sijaan palkita. Etenkin legendaarisen NHL 95:n puuttuminen raapaisee urheilupelien ystäviä.

Oman suosikkipelin mahdollinen puuttuminen ei kuitenkaan harmita kauaa, kun sininen siili pääsee vauhtiin. Pelit on käännetty viimeistellysti. Kaikki toimivat myös laajakuvana, joten taulutelevisioiden omistajat kiittävät 4:3 kuvaformaatin muuttamista laajakuvaksi. Toiminta ruudulla on jouhevaa ja animaatio on täysin alkuperäisten pelien tasolla.

Myös ulkonäkö on toteutettu antaumuksella. Alkuperäisten pelien sahalaitoja on karsittu. Värit ja värimaailmat näyttävät jopa esikuviaan paremmilta. Ainoat risut graafiselta puolelta liittyvät Megadriveltä tuttujen värisävyjen katoamiseen. Tietyt punaisen ja vihreän sävyt ovat aivan liian kirkkaat perfektionistin silmille.

Täällä Sonic in stereo

Monoäänet ovat saaneet kehittäjiltä monoa takapuoleen ja tilalle on istutettu nykystandardit. Pelien kappaleet kuulostavat aluksi omituisilta, kun osa alkuperäisen monoääniraitojen tapahtumista tuleekin ulos stereona. Omituinen ratkaisu ei ole aivan viisaimmasta päästä, mutta onneksi television voi siirtää tilaan, jossa vain monoäänet päästetään läpi.

Segan tavaramerkki aikoinaan oli täydellisyyttä hipova pelattavuus eteenkin Sonicin seikkailuissa Virtual Fighter kakkosen ohella. Vaikka yhtiön uuden vuosituhannen tuotteet muistuttavat lähinnä esi-isiensä irvikuvia, on kokoelmaan sentään panostettu legendojen ansaitsemalla arvokkuudella. Pelaajan painallukset välittyvät salamannopeasti ruudulle luoden hyvän perustuntuman.

Pleikkarin analogitattejakin on hyödynnetty hämmästyttävän hyvin. Vaikka todelliset retroilijat jättävät analogiset pallukat suosiolla rauhaan, on muutostyö tehty taitavasti. Liikeradat ja Dualshockin tattien tarjoama täsmällisyys lyövät perinteisen ristiohjaimen hetkessä. Eteenkin nopeita refleksejä vaativissa peleissä napakasti tottelevat analogitatit ovat elinehto.

Ensimmäisillä kerroilla Dualshockilla pelaaminen tuntuu oudolta, sillä nappuloita on aivan liikaa. Select-napilla pääsee takaisin päävalikkoon kesken ottelun. Systeemi on toteutettu hieman Xbox 360:n Guide-painikkeen tavoin, mutta ohjelmallisesti. Samasta valikosta voi säätää kontrastia, aloittaa pelin alusta tai säätää ohjaimen asetuksia.

Ecco tuo muistoja esiin

Megadrivelle ilmestyi vuosien varrella monta loistavaa peliä. Nykyisellä mittapuulla tekoälyn taso ei kuitenkaan ollut kaksinen. Tähän kohtaan iskivät aikoinaan mahdollisuus pelata kaveria vastaan. Monessa pelissä tämä on edelleen mukana. Erä Virtual Fighter 2:sta parhaan ystävän kanssa nostaa tunnelman uusiin sfääreihin.

Pelaaminen on parhaimmillaan kavereiden kanssa ja pelitarjonta sopii erinomaisesti myös illanviettoon. Pelit ovat yksinkertaisia, joten myös konsolipelaamista karttaneet ystävät on helppo houkutella kokeilemaan ruudulla vilistäviä kamppailuja. Pelaamiseen paremmin perehtyneet sohvakäyttäjät voivat moninpelien sijaan tutustua Euroopassa vähemmän tunnettuihin VectorManin seikkailuihin.

Myös vähemmän tunnetut pelit ovat viihdyttäviä, vaikka eivät aivan kokoelman kerman tasolle ylläkään. Etenkin Ristar, Flicky ja VectorMan 2 ovat kokeilunarvoisia tuttavuuksia. Huonoja nimikkeitä ei löydy edes bonuksista.

Peleihin on tarjolla myös uusia haasteita, sillä pelaajien iloksi niistä löytyy avattavia lisukkeita. Näin jo edelliseltä vuosikymmeneltä tuttuun tarinaan saadaan lisää mielenkiintoa. Peleissä eteneminen palkintaan eksklusiivisilla haastatteluilla, hahmojen vedoksilla ja pelien tunnuskappaleilla. Sisältöä riittää laidasta laitaan ja sen monipuolisuus on historiallisen hyvää.

Segan ensimmäinen retroilumatka Sonyn maaperälle on fantastinen kokemus. Heikkouksia ei ole lainkaan ja tarjolla on hyvää viihdettä tuntikausiksi. Parhaimmillaan pelaaminen on moninpelinä kaverien kanssa. Toisaalta esimerkiksi hetket Phantasy Starin toisen, kolmannen ja neljännen osan parissa ovat addiktiivisia ylhäisessä yksinäisyydessäkin. Polygoneja laskevat saavat kiertää kokoelman kaukaa, mutta muille tutustuminen Segan timantteihin ei ole hullumpi valinta.

Tekijä: Digital Eclipse
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: PlayStation 2, PSP
Pelaajia: 1-
Pelin kotisivu: http://www.sega-europe.com/en/Game/364.htm

Lista kokoelman peleistä:

1. Alex Kidd in the Enchanted Castle
2. Altered Beast
3. Bonanza Bros.
4. Columns
5. Comix Zone
6. Decap Attack
7. Ecco the Dolphin
8. Ecco: The Tides of Time
9. Ecco Jr.
10. Flicky
11. Gain Ground
12. Golden Axe
13. Golden Axe II
14. Golden Axe III
15. Kid Chameleon
16. Phantasy Star II
17. Phantasy Star III: Generations of Doom
18. Phantasy Star IV: The End of the Millennium
19. Ristar
20. Shinobi III
21. Sonic The Hedgehog
22. Sonic The Hedgehog 2
23. Super Thunder Blade
24. Sword of Vermilion
25. Vectorman
26. Vectorman 2
27. Virtua Fighter 2 (MD/Genesis)