Shady O’ Grady’s Rising Star –ennakko (pc)

Kukapa meistä ei joskus, edes salaa, olisi unelmoinut rocktähteydestä? Huippulevyjen tekemisestä ja yleisömassojen edessä keikkumisesta. Useimmille moinen on aika kaukaista unelmaa, mutta pelien avulla tätä voidaan hieman lieventää. Rising Starissa pelaaja voi rakentaa ihan oman yhtyeen ja yrittää onneaan musiikkibisneksessä.

Vielä keskeneräinen musisointipeli muistuttaa toisaalta vahvasti muinoin suosittuja manageripelejä, toisaalta se tarttuu aiheeseen tiukasti omalla tavallaan. Ainakin valinnanvaraa piisaa. Pelaaja voi esimerkiksi valita kaikessa rauhassa bändinsä koon ja koostumuksen. Levykaupassa voi selailla kaikessa rauhassa vapaana olevia soittajia ja laulajia, joista voi koostaa hyvältä tuntuvan kokoonpanon.

Olisiko kolme basistia jees? Tai huuliharpunsoittaja? Olisiko bändin musiikki jazzia, punkkia, rokkia, skata tai heviä? Ehkä kahden lähinnä metallia diggaavan sankarikitaristin jazzbändi ei ole niin kovin hyvä ajatus… Vai olisiko sittenkin? Valinnanvaraa siis piisaa. Bändi voi olla yhtä lailla yhden miehen sooloprojekti kuin kuuden muusikin iso yhtye.

Osa pelistä tapahtuu 3d:nä toteutetussa kaupungissa, jossa pelaaja ajelee pakullaan keikkapaikoille, musaliikkeisiin, studioille ja muihin kaupunkien avoimina oleviin paikkoihin. Tämä on alkuun mielenkiintoista, mutta kaupungeissa ei ole riittävästi vaihtelua tai erilaisia liikkeitä, joissa olisi mitään järkeä vierailla. Ainakaan vielä.

Sen sijaan aivan alkupelin aikana, kun bändi kihnuttaa vielä pullonpalautusrahoilla, voi tarvittavaa käteistä tienata tekemällä eri liikkeiden tarjoamia duuneja. Nämä ovat yleensä erilaisia lähettihommia, joissa vain päristellään autolla. Pakollista mutta tylsää.

Yhtyeen pitääkin parhaimmin kiinni käteisvaroissa puistotöitä tekemällä. Niistä kun saa tukun kahisevaa yhdellä hiirenkliksautuksella. Peliaikaa kuluu reilusti ja bändiä kukkarivistöjen siistiminen suorastaan v*tuttaa, mutta rahaa tulee silti vähimmällä vaivalla. Keikkailulla kun ei itseään elätä alkuvaiheessa, ei sitten millään.

Pelin näkemys aloittelevan yhtyeen elämästä onkin raa’an realistinen. Porukka on kokematonta, ei osaa soittaa ja biisit ovat surkeita. Soittovehkeetkin ovat mitä ovat. Bändin pääpäsmärinä pelaajan tehtävä tasapainotella rahavirtojen ja pakollisten kulujen kanssa. Vai Jensiltä hajosi rummut, mistä ihmeestä saadaan rahaa ennen ylihuomista keikkaa? Kuka suostuisi ottamaan bändin räkäläänsä soittamaan?

Maineen ja mammonan yhteiselo ei ole helppoa, etenkään kun sopassa on vielä temperamenttisia muusikoita. Yhtyeen jäsenten välit vaihtelevat, eri hahmot ovat hyviä eri asioissa eikä hyviä biisintekijöitä ole koskaan liikaa. Hahmoille kertyy kokemusta kertyy pelin edetessä, ja seassa on pieni ripaus roolipelimäisyyttäkin. Hahmojen leveloituessa pelaaja voi nakella kykypisteitä erilaisiin taitoihin, kuten soittotaitoon, sävellystaitoon ja lavaesiintymiseen. Nämä ja muut taidot, kuten myös yhtyeen jäsenten keskinäiset suhteet, vaikuttavat monipuolisesti pelin eri asioihin.

Rising Star kuvaa hyvin musiikkimaailman rahapuolta, kappaleiden säveltämisen, treenaamisen ja keikkailemisen eri puolia. Ja tietysti jossain vaiheessa kuvioon astuvat mukaan myös managerit, kasvava maine, levysopimukset ja levynteko. Biisien kirjoittaminen, treenaaminen ja levyttäminen studiossa ovat yksi pelin ydinpiirteistä, jotka on toteutettu erinomaisesti. Myös älppärien kiikkumista listoilla, mikäli ne sinne yltävät, jännittää.

Harmi vain, että ainakin ennakkoversiossa peli menettää etenemisen myötä makuaan. Jos top 10:ssä on kaksi levyä ja bändi myy stadionit täyteen, niin jotenkin tavoitteellisuus häviää. Mitä seuraavaksi?

Bändin tyyppejä ei voi nakata karusti kahdeksi kuukaudeksi lomalle, pankkitili vain lihoo ja puuhailu tuntuu päämäärättömältä. Jatkuva keikkaileminen rassaa, kun Amerikan kartalta klikataan seuraavaa keikkapaikkaa ja huristetaan perille autolla. Tässä vaiheessa monet asiat laittaisi mielellään automaatille. Olisi esimerkiksi kiva palkata bändille avustajia, jotka katsoisivat että keikalle piisaa kitarankieliä, oma lääkäri pitää äijistä huolen ja niin edelleen. Mutta ei, pelaaja hoitaa asiat ihan itse, aivan kuten vasta bändin perustettuaankin.

No, asiat saattavat tästä vielä parantua. Allekirjoittanutkin ehti jo heittää ideoita pelin tekijälle, ehkä niistä on jotain iloa. Toivon mukaan peliin löytyy myös isää tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Ympäriinsä ajeluakin voisi unohtaa pelin edetessä.

Kokonaisuutena Rising Star jätti todella mainion vaikutelman. Peli kuvaa musiikkimaailmaa hauskalla tavalla ja jättää pelaajalle paljon valinnanvaraa. Yhtyeestä voi luoda pitkälle omannäköisensä ja mielikuvitustakin saa käyttää. Voiko viidellä pasuunalla heviä soittava pitkälettibändi nousta listakärkeen? Ei muuta kuin kokeilemaan.

Tekijä: Gilligames

Julkaisija: Shrapnel Games

Testattu: pc

Tulossa: pc, syksy 2006

Pelaajia: 1

Laitevaatimukset: 800 MHz, 32 Mt näytönhjain, 256 muistia

Pelin kotisivu: http://www.shrapnelgames.com/gilligames/SOGRS/1.htm