Total Overdose (pc, PS2, Xbox)

Omaperäiset ideat tuntuvat nykyään olevan pelimaailmassa yhtä vähissä kuin Hollywoodissa. Joku tekee innovatiivisen hittipelin ja puoli vuotta myöhemmin markkinat ovat täynnä ala-arvoisia kopioita. Grand Theft Auto -kopiot tuntuvat olevan erityisen surkeatasoisia ja luottavat myyntinsä tulevan kannessa poseeraavan rap-tähden kautta. Total Overdose sentään rikkoo hieman kaavaa, sillä selvästä kopioinnistaan huolimatta se on viihdyttävä peli.

Total Overdosen juoni on niin väsynyt, että sitä voisi melkein pitää itsetietoisena parodiana. Kovan luokan huumeagentti on soluttautunut meksikolaiseen jengiin tehdäkseen vuosisadan pidätyksen. Homman ollessa viimeisillään hän tarvitsee yllättäen apua, joten apuun kutsutaan asiat omalla tavallaan hoitava, sekopäinen veli. Ei aivan samaa tasoa, kuin GTA:n mafiaeepokset, mutta toisaalta pelin tyylikin on hieman rennompi.

Grand Theft Auton tyyliin Total Overdosen maailma on avoin. Pelaaja juoksentelee ympäri Meksikoa ottaen vastaan tehtäviä hämäriltä alamaailman tyypeiltä ja siinä sivussa romuttaa tonnikaupalla autoja ja muuta yksityisomaisuutta. Mikäli tehtävät eivät kiinnosta, kujalta voi napata kouraansa rynnäkkökiväärin ja pistää siviiliväestöä jumalan nuhteeseen.

Tequilaa helttaan ja ase laulamaan

Kun toiminta alkaa, peli paljastaa omaperäiset, tai ainakin muualta kuin Grand Theft Autosta lainatut ideansa. Perusräiskintään on yhdistetty Enter the Matrix -tyyppistä vaijeriakrobatiaa, Max Paynea muistuttavaa ajan hidastusta ja reipasta El Mariachi -meininkiä. Huimien loikkien lisäksi pelaaja voi hyödyntää maastosta löytyviä erikoiskykyjä. Näiden avulla voi esimerkiksi muuttua raivoavaksi häräksi, joka puskee kaiken kumoon edestään tai lanata maastoa kumoon kahdella kitarakoteloihin sullotulla konekiväärillä.

Audiovisuaalisesti peli on myös näppärä paketti. Vaikka grafiikka ei olekaan tajunnanräjäyttävää tasoa, ruudunpäivitys on tiukasta toiminnasta huolimatta ripeää ja pelin yleisilme on persoonallinen. Musiikki on Meksiko-henkistä heviä, joka sopii pelin tunnelmaan kuin tequila-pullo juopon kouraan.

Rempseä meininki on aina hieno asia, mutta Total Overdose jää hieman vaille todellisen huippupelin statuksesta. Vaikka käsikirjoitus ei olekaan tällaisessa pelissä se tärkein osa-alue, varsinkin tehtävien suunnittelu olisi kaivannut lisää viilausta. Muutamaa piristävää poikkeusta lukuun ottamatta suurin osa keikoista kaatuu lopulta kaiken liikkuvan tuhoamiseksi.

Myös kontrollit olisivat kaivanneet lisäviilausta. PlayStation 2:n kaikki napit ristiohjainta myöten ovat käytössä, ja varsinkin pelin alkuhetkillä sormi menee turhan helposti suuhun. Tarvittiinko esimerkiksi otsalaukaukselle välttämättä oma nappi? Vaikka harjoitus auttaa ongelmissa, kontrollit eivät missään vaiheessa muodostu todella intuitiivisiksi ja aiheuttavat paljon turhia ongelmia.

Pienistä puutteistaan huolimatta Total Overdose on positiivinen yllätys. Pelkän Grand Theft Auto -apinoinnin sijaan siihen on kehitetty omia ideoita, jotka antavat pelille todella persoonallisen tunnelman. Lisäviilauksella kyseessä voisi olla todellinen klassikko, mutta tällaisenaankin peli tarjoaa hetkeksi mukavaa viihdettä.