Virtua Pro Football (PS2)
Jalkapallopelin tekeminen konsolimarkkinoille tuntuu hullun hommalta. Mikäli projektissa ei ole jotain todella omaperäistä ideaa, miksi lähteä kilpailemaan FIFAn ja Pro Evolution Soccerin kanssa? Virtua Pro Football ei tule asettamaan kummallekaan pelisarjalle minkäänlaisia paineita. Kyseessä on mauton ja väritön kopio paremmista peleistä, mutta hajuttomasta ei voi puhua. Päinvastoin, homma haisee ja pahalle.
Varoitus jalkapallon ystäville: kiertäkää tämä peli kaukaa. Pelasin Virtua Pro Footballia enkä enää pidä jalkapallosta.
Paperilla lähtökohdat ovat kunnossa. Joukkueita ja enemmän tai vähemmän aitoja pelaajia löytyy joka puolelta maailmaa, ainakin pääsarjatasolta. Ystävyysotteluiden lisäksi voi myös pelata uratilaa. Siinä pelaaja luo itse oman futaajan ja pyrkii nousemaan tämän avulla mutasarjoista maailman huipulle. Kevyet roolipelielementit, kuten kehittyvät ominaisuudet ja satunnaiset haastattelut piristävät touhua.
Mukana on myös pelikirjaeditori, jolla voi luoda omia vapaapotku- tai kulmurikuvioitaan. Turhaan, sillä kone toimittaa pallot aina joko kiertoradalle tai lähimmän puolustajan päähän.
PESit pelattu
Virtua Pro Footballia pelatessa on selvästi pelattu Pro Evolution Socceria ainakin sen verran, että sen näppäinkartat on pöllitty. Kontrollit ovat nimittäin aivan yksi yhteen Konamin mestariteoksen kanssa. Tämäkin osa-alue on onnistuttu vesittämään, sillä ohjaus tapahtuu kahdeksassa ilmansuunnassa ja mukavalla viiveellä, ohjaimesta riippumatta. Koita siinä sitten kiertää pakki kun pienikin suunnanmuutos saa virtuaali-Ronaldon juoksemaan 45 asteen kulmassa kohti metsikköä.
Eipä sillä, että pakkeja paljon tarvitsisi kiertää, kone ei nimittäin osaa pelata lainkaan. Mieheltä kuin mieheltä saa riistettyä pallon juoksemalla täysillä kohti ja liukutaklaamalla kaverin lasaretin puolelle. Tämän jälkeen voi juosta suoraan kohti vastustajan maalia pakeista välittämättä. Joku voi iskeytyä matkalta käsikynkkään, mikä oletettavasti yrittää kuvata pallosta taistelua. Vaikutelma on kuitenkin kuin iloisten merimiesten kesäpäiviltä, jossa merijaloin ja parin pullon voimin hoipertelevat kaverukset horjuvat yhdessä kohti kapakkaa.
Peli näyttää karmealta. Lähikuvia lukuun ottamatta grafiikka on kuin suoraan PlayStationin ensimmäisistä futisviritelmistä repäistyä. Tästä huolimatta ruudunpäivitys nykii ja pätkii heti, kun ruudulla näkyy yli kolme pelaajaa. Koska kentällä janttereita on 22, tätä tapahtuu usein.
Audiovisuaalisen fiestan kruunaa selostus, joka on surkuhupaisaa tasoa. Kommentaattorille on joko nauhoitettu vain kourallinen kommentteja tai sitten koodi pätkii. Laukausta ja maalivahdin avausta säestää täsmälleen sama ”Olipa siinä melkoinen kuti! Tänään ei tosiaan oteta vankeja!” -hehkutus. Välillä selostaja intoutuu kertaamaan ottelun tilastoja, mikä tosin kuulostaa maailman helpoimmalta futisvisailulta. ”Kummallakohan on ollut enemmän pallo hallussa?” Parin sekunnin tauko. ”Manchesterilla!”
Ratkiriemukasta kamaluutta
Virtua Pro Football on aivan kamala jalkapallopeli. Koko karmeudesta johtuen pelaaminen on kuitenkin ratkiriemukasta. Juuri kun on päässyt nauramasta pelin kamalia animaatioita, selostaja möläyttää jotain täysin käsittämätöntä ja nauru alkaa uudestaan. Eipä kyllä naurattaisi, mikäli olisin maksanut pelistä täyden hinnan.
Peliä ei voi suositella kenellekään jalkapallon ystävälle, sillä vakavasti puhuen siitä ei irtoa tippaakaan hupia tai edes haastetta. En pysty ymmärtämään, miten näin kelvoton ja viihdearvoltaan olematon peli on päässyt ulos Segan kaltaisen, maineikkaan firman ovista. Itse aion käyttää Virtua Pro Footballia arvosteluasteikon kalibroimiseen ennen parempien pelien pelaamista. Osaapa ainakin arvostaa sitten niitä parempia pelejä.
Tekijä: Sega
Julkaisija: Sega
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: PlayStation 2
Kotisivu: http://www.sega-europe.com/en/Game/353.htm
