East India Company (PC)

20.08.2009 18:15 Juho Anttila

Vuosi 1600. Tie Intian eksoottisten rikkauksien luo on auennut. Vanhan maailman vaikutusvaltaisimmat valtiot aloittavat kilpajuoksun uusien tuottojen perässä ja kruunu valitsee juuri Sinut luotsaamaan yhtä Itä-Intian kauppakomppanioista.

Kotimaisen Nitro Gamesin esikoisteos East India Company sijoittuu aikaan, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Mutta onko suomipojan ruuti kuivaa vai uppoaako paatti ennen kotisatamaa?

East India Company on kaupankäyntiin keskittyvä strategiapeli, jonka myyntivalttina toimii vähemmän käsitellyn aihepiirin ohella realismia ja näyttävyyttä korostava reaaliaikainen laivastotaistelujärjestelmä. Selkeästi kahteen erilaiseen osaan jakautuva pelimekaniikka tuo mieleen Total War -sarjan, vaikka maataistelut puuttuvatkin suomalaisesta tuotteesta kokonaan.

Laiva on lastattu silkillä ja mausteilla

Peli sisältää 150 vuoden mittaisen ajanjakson alkaen vuodesta 1600. Lähtötilanteen voi valita neljästä vaihtoehdosta, joista tosimiehet tarttuvat toki rohkeasti koko mainitun aikakauden kattavaan suureen kampanjaan. Pankkitilille napsahtaa pieni pesämuna ja kruunun käsky on selvä: rahaa olisi syytä tahkota tekoälyn ohjastamia muiden valtioiden yrityksiä tehokkaammin.

Valtaosa aloittelevan johtajan ajasta kuluu reaaliaikaista karttanäkymää tutkiskellessa. Reitti Intiaan kulkee Afrikan ympäri ja pian käykin selväksi, ettei kauppalaivaston turvallisen ja katkeamattoman matkan varmistaminen onnistu, jos välietapeista huolehtiminen unohtuu. Laivat tarvitsevat huoltotaukoja pitkin matkaa eikä itku ole kaukana, jos avainsataman haltuunsa ottanut kilpaileva komppania kieltää tylysti ”tankkaamisen”.

Talousjärjestelmä on varsin toimiva. Ruumat täytetään kotisatamassa vientituotteilla ja paluupostissa tuodaan isänmaahan mitä eksoottisimpia idän kalleuksia. Pääkauppatuotteet takaavat yleensä parhaat tuotot ja niitä kruunu myös vaatii kuljetettavaksi tasaisesti kasvavia määriä, tai firma vedetään tylysti konkurssiin. Halvemmillakin kauppatavaroilla voi toki niistää tililleen tuiki tärkeitä puntia.

Hinnat eivät pysy staattisesti samoina, vaan kysynnän ja tarjonnan lait heiluttelevat niitä jatkuvasti. Pelaaja joutuukin tasapainottelemaan jatkuvasti eri tuotteiden välillä. Kaikkea ei ole toki pakko myydä heti, vaan kalleuksia voi varastoida odottamaan hintojen nousua.

Rahaa myös kuluu. Valtaamalla tärkeitä kaupunkeja saa sekä alennuksia paikallisista tuotteista että päätösvallan siihen, kenellä on lupa käyttää kyseistä satamaa. Kolikon kääntöpuolena omaisuuden ylläpito ja kehittäminen maksavat. Liian aggressiivinen levittäytyminen käykin helposti kalliiksi, sananmukaisesti.

Tahdotaan ostaa käyttöliittymäsuunnittelija

East India Company kärsii monien muiden strategiapelien lailla käyttöliittymäsuunnittelun kömpelyyksistä. Erilaiset hintatiedot ja -historiat saa näkyville suhteellisen helposti eikä Civilizationista muistuttavaa diplomatiajärjestelmääkään tarvitse lähteä moittimaan, mutta varsinainen kaupankäynti tuntuu harmillisen kömpelöltä.

Tavaroiden purkaminen ja lastaaminen laiva kerrallaan klikkaillen vaatii aivan liian paljon ikkunoiden availua ja sulkemista. Mikromanagerointi käy ennen pitkää pahasti hermoille. Pieniä korjauksia on ilmeisesti luvassa päivitysten muodossa, joten ongelmasta päästään tulevaisuudessa toivon mukaan ainakin osittain eroon.

Toki ison osan nyhvertämistä voi ohittaa määrittelemällä käteviä automaattisia kauppareittejä. Virtuaalikipparit sahaavat pyydettäessä vierassataman ja kotipesän väliä tehden rahaa parhaan taitonsa mukaisesti. Osaavatpa kapteenit ostaa ja myydä tavaraa välipysähdystenkin aikana, jos sellainen vain parantaa tuottoja.

Automaattireitit aiheuttavat omia ongelmiaan. Tekoäly ei osaa haudata heikoissa hinnoissa olevaa hyödykettä varastoihin eivätkä pirulaiset myöskään muista kysyä, kuinka paljon rahaa saa kulloinkin tuhlata. Kyllähän se tympii, kun suunnittelet päivittäväsi satamaa tai rakentavasi uusia laivoja, ja juuri sillä hetkellä ahkera käskyläinen tyhjentää pankkitilin maustekauppiaan taskuihin. Tähän olisi kovin mukava saada jonkinlainen varmuusraja, jonka alle saldoa ei lupaa kysymättä lasketa.

Tykkien jyskettä

Komeat laivastotaistelut toimivat hyvänä vastapainona strategialle. Laivoja saa käskyttää taktisella tasolla reaaliaikanaksujen tavoin ja halutessaan voi myös tarttua yksittäisen laivan ruoriin henkilökohtaisesti ja näyttää, miten se tykinkuula toimitetaan vihollisen syliin.

Perinteisellä hiiren naksuttelulla ei kuitenkaan ole juurikaan yhteneväisyyksiä East India Companyn taisteluiden kanssa. Varsinkin tylyimmällä realismiasetuksella tuulen suunnan vaikutus nousee arvoon arvaamattomaan. Lisäksi yhteenotot ovat hiiiiiiiiitaita. Välillä tuskastuttavuuteen saakka. Tähänkin on tulossa korjaus, mutta silti tuntuu uskomattomalta, ettei ajankulua pysty nopeuttamaan jo alun perinkin.

Kiehtovia ja jännittäviä taistelut ovat joka tapauksessa, mutta voi! Miksi laivaston maksimikoko on rajoitettu viiteen? Syitä voinee etsiä taisteluiden tai talousjärjestelmän tasapainotuksesta, mutta raaka rajoitin syö silti rajusti potentiaalia taistelujärjestelmältä. Jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, jossa pieniä laivoja mahtuisi mukaan enemmän kuin isoja, toisi taisteluun hurjasti lisää taktisia vaihtoehtoja. Tällaisenaan viiden suuren sota-aluksen ryhmä jyrää yksiselitteisesti pienempänsä eikä se ole pidemmän päälle kovin mielenkiintoista.

Suomi-laatua, vaan ei Suomi-klassikko

East India Company jätti lopulta jälkeensä hieman ristiriitaiset tunnelmat. Ensin hitaalta ja jopa tylsältä tuntunut strategiapläjäys imaisi mukaansa salakavalasti. Peliä on selvästi sorvattu suurella tunteella. Kaupankäyntinäkökulma on raikasta vaihtelua jatkuvaan sapelinkalisteluun ja sivistymiseen, joita strategiarintamalla puskee vähän joka tuutista. Järjestelmään on myös osattu haudata pieniä persoonallisia koukkuja, jotka saavat teoksen erottumaan edukseen.

Lukuisat pienet käyttöliittymämunaukset ja todella harmittava laivastokoon rajoitus nakertavat kuitenkin kokonaisuutta rotan lailla. Peli ei lopulta myöskään kehity tarpeeksi ajan kuluessa. Suuremmat laivat tuovat lisää rahtitilaa, mutta peruspelaaminen pysyy silti liian samanlaisena. 150 pelivuotta kestävän kampanjan läpikäymisen jälkeen ei pelin pariin välttämättä jaksa enää palata uudestaan. Toisaalta aikaa on siinä vaiheessa kulunut pelityylistä riippuen useampi kymmenen tuntia, joten kertakäyttöpelaajakin saa mukavasti vastinetta sijoitukselleen.

Pienistä vioista ja rajoituksistaan huolimatta East India Company on mainio osoitus suomalaisen peliteollisuuden tasalaatuisuudesta. Uuden firman ensimmäiseksi työnäytteeksi se on vähintään hyvä, vaikkei ihan kiitettävään tai erinomaiseen ylläkään. Ilmeisesti Nitro Games jatkaa meriaiheen parissa, sillä kaukoputkessa siintää seuraavana merirosvoaiheinen Cutthroat ja East Indiakin saa jatkoa Privateer-lisärin muodossa. Hyvä niin, sillä East India Companyn luomalle perustalle on tukeva rakentaa.

Tekijä: Nitro Games
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Pentium IV 1.6 Ghz tai vastaava, 1 Gt muistia, 128 Mt näytönohjain pixelshader 2.0 -tuella, 6 Gt kovalevytilaa, DirectX 9.0 -yhteensopiva äänikortti, DirectX 9.0c
Pelaajia: 1-10
Pelin kotisivu: http://www.nitrogames.com/games/east-india-company/
Juho Anttila

Toinen mielipide

Odotin East India Companylta paljon, sillä pelin käsittelemä aihepiiri ja wanhojen purjelaivojen ruudinkatkuiset yhteenotot ovat lähellä sydäntäni. Myös strategiapelien on tunnettu vievän turhan paljon vapaa-aikaani.

Kenties ennakko-odotukseni ovat osasyy sille, miksi peli jätti lopulta näinkin kylmäksi. East India Company on selvästi tehty rakkaudella ja pikkutarkasti, mutta huomio on tuntunut olevan enemmänkin syvällisen kuin nautinnollisen pelikokemuksen tekemisessä.

Varsinkin pelin meritaistelut muodostuivat ongelmaksi, sillä vaikka grafiikka on komeaa, käyttöliittymä on kuin suoraan itärajan takaa repäisty. Tekoäly oli mitä oli ja merisota herätti enimmäkseen ärtymystä, kun mikään ei tuntunut onnistuvan ilman jatkuvaa mikromanagerointia ja käyttöliittymää vastaan taistelua. Samaiset itärajan takaiset pelikehittäjät tulivat mieleen myös pelin ääninäyttelystä, jonka pohjalta epäilen, että studioon on vain raahattu lähimpiä koodareita lukemaan paperilta repliikkejä. Tunnetta peliin, pojat! Ei nyt olla missään luokkahuoneessa vaan keskellä Karibian raivoavia myrskyjä ja räjähtäviä laivoja!

East India Company ei suinkaan ole huono peli, mutta ei myöskään mitenkään erinomainen. Tuntuu pahasti siltä, että kun pelaajalle on yritetty tarjota sekä syvällistä strategiaa että jännittävää taistelua, tiimin huomiokyky on päässyt herpaantumaan ja lopputulos jää haaleaksi.

Miikka Lehtonen

Lisää aiheesta

East India Company -ennakko (PC)

East India Company oli yksi historian kuuluisimmista korporaatioista. Jo vuosisatoja ennen kuin scifikirjailijat spekuloivat tulevaisuuden megayrityksistä, hallitsi massiivinen organisaatio suurta osaa Intiasta taloudellisen ja sotilaallisen voiman avulla.

Kiehtova kauppalaivojen aikakausi saa syksyllä perisuomalaisen käsittelyn, kun kotimaisen Nitro Gamesin kehittämä tuon kuuluisan firman mukaan nimetty strategiapeli näkee vihdoin päivänvalon. Salaisuuden verhoa raotetaan jo hieman tutustumalla pelin laivastotaisteluihin.

East India Company -laajennettu ennakko (PC)

Kotimaisella pelirintamalla on valmiiden tuotosten rintamalla ollut viime aikoina hieman hiljaista. Helpotusta tilanteeseen on kuitenkin tulossa aivan lähiaikoina, kun kotkalaisen Nitro Gamesin East India Company -kaupankäyntipeli julkaistaan.

Kävimme asiaa silmällä pitäen Nitro Gamesin luona hieman vilkaisemassa, minkälaiselta lähes valmis peli näyttää. Ovatko aiemman ennakkoversion meritaistelut saaneet lihaa luidensa ympärille?

Tutustu suomalaisen Nitro Gamesin tiimiin

Perjantaina digitaalimuodossa ja myöhemmin boksinakin julkaistavan East India Company -strategiapelin tiimi on hellinyt fanejaan kahdella viihdyttävällä videolla, jotka antavat hieman tuntumaa elämään kulissien takana.