Arvostelussa 3DS:n oma rytmimuna Rhythm Thief & The Emperor’s Treasure
Rytmipelit tuntuvat tätä nykyä olevan yhtä harvassa kuin oikeistolaiset valtapuolueiden poliitikot, ja molemmat olisikin jo helppo julistaa sukupuuttoon kuolleiksi. Perijapanilaista seikkailua ja rytmipeliä yhdistävä Rhythm Thief & The Emperor’s Thief palauttaa maan päälle kahdesta ensimmäisessä lauseessa mainitusta asiasta sen, jota suomalainen yhteiskunta tarvitsee näistä vähemmän.
Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin ihan tervetullut yllätys. Professor Layton -tyylistä staattisten ruutujen seikkailua rytmipelijaksoihin yhdistävän tuotoksen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu Ericin mukaan itse musiikkikappaleiden mieleenpainumattomuus, mutta kokonaisuus jää selkeästi plussan puolelle.
Kehittäjät ovat pelanneet Professori Laytoninsa, sillä asetelma on erittäin tuttu. Ruudut ovat staattisia, mutta täynnä erilaisia salaisuuksia. Naputtelemalla kosketusnäyttöä löytää kolikoita ja erilaisia minipeleihin käytettäviä esineitä. Toisin kuin Layton, missä suurin osa peliajasta kuluu aivopähkinöissä, Rhythm Thiefissä pelataan erilaisia rytmipohjaisia minipelejä. Tällaisia minipelejä ovat esimerkiksi talon katoilla hyppiminen musiikin tahtiin tai vartijoiden läpsiminen funkin soidessa.
Suurin osa näistä toimii hyvin — ainakin silloin, kun ohjaus keskittyy nappeihin ja kosketusnäyttöön. Ongelmat alkavat silloin, kun laitetta pitäisi alkaa kallistelemaan. Puolet ajasta nimittäin tuntui, että peli ei vastannut kallisteluihin laisinkaan. Kun näin pitäisi tehdä jonkun ennaltamäärätyn rytmin tahtiin, alkoi pieni ärsytys nousemaan pintaan.
Lue koko arvostelu: Rhythm Thief & The Emperor’s Treasure (3DS)
Lue myös
Wiikon Wanha: Battlefield Vietnam
