Journey on karu ja pelkistetty kokemus
Mikä Journey on? Paitsi siis tietenkin legendaarinen 80-luvun areenarock-bändi? No, ainakin Jenova Chenin thatgamecompanyn vuosia puhuttu ja huhuttu unelmapeli, jossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Onko se taidetta? Onko se edes peli?
Tero Lehtiniemi heitti turbaanin päähänsä ja sukelsi keskelle Journeyn karua ja pelkistettyä autiomaata etsimään pelin — ja kenties myös itsensä — syvintä olemusta.
Journey vie seikkailupeligenressä minimalistisen tarinankerronnan aivan uudelle tasolle. Edes Outlandin tai Shadow of the Colossuksen tyylistä puhe- ja tekstikerrontaa ei ole. Journeyn kasvottoman ja kädettömän kaapuveijarin seikkailua ohjaavat lähinnä näyt ohjeita antavasta henkilöstä, sekä tulevaisuuteen ja menneisyyteen katsovat mosaiikit.
Varsinaisena, selkeänä tavoitteena pelaajalle asetetaan laajan aavikon tuolla puolen, kaukana horisontissa siirtävä valohuippuinen vuori. Kaapuveijarimme tarkoituksena on yksinkertaisia puzzleja ratkaisemalla päästä yhä lähemmäksi ja lähemmäksi tavoitettaan. Sankarimme ei voi kommunikoida ympäristön kanssa kuin liitohypyllä ja laululla, joka aktivoi kadonneen sivilisaation raunioista löytyviä laitteita.
Lue toki koko arvostelu: Journey (PS3)
Lue myös
Assassin’s Creed 3:lla ja Red Dead Redemptionilla on paljon yhteistä
Onko Ubisoft muuttamassa mieltään DRM:n suhteen? Siltä näyttää!
