Arvostelu: West of Dead on tyylikäs ja vetävä toimintapeli, joka kuitenkin lässähtää tuttuun ongelmaan alun jälkeen
Visuaalisesti päräyttävä West of Dead on takuuvarmaa herkkua roguelike-pelien ystäville. Valitettavasti tyylikkään pelin heikkoudet alkavat näkyä, kun useampi pelitunti on takana.
Julkaisu: 18.6.2020
Studio: Upstream Arcade
Julkaisija: Raw Fury
Saatavilla: PC, Xbox One (testattu), (Switch tulossa)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 12
Peliä pelattu: 7 tuntia
Nimetön pyssysankari herää tuonpuolesiessa ja tulee heti uudelleen tapetuksi. Kaikki ei kuitenkaan ole ohitse, vaan Ron Perlmanin äänellä mörisevä raukka herää uudelleen ja uudelleen limbosta, jonkinlaisesta kuolemanjälkeisen kapakasta, josta sielut jatkavat itään tai länteen. Tämä kaveri ei vaan pääse kohtaamaan luojaansa ennen kuin hän saa palautettua muistinsa ja sovitettua menneisyytensä.
Lyhyessä beta-kokeilussa vaikutuksen tehnyt West of Dead on kolmannen persoonan toimintapeli, joka perustuu melko tiukkaan roguelike-mekaniikkaan: jos kuolet, palaat ensimmäisen kentän alkuun.
Toisaalta pelin edetessä voi ”palauttaa sankarin muistoja”, mikä antaa vähän paremmat edellytykset selvitä hengissä. Uusien ominaisuuksien avaaminen vaatii kuitenkin runsaasti toistoa.
West of Deadissa parasta on näyttävä ulkoasu ja erinomainen tunnelma. Upstream Arcade näyttää ottaneen sarjakuvamaisiin grafiikoihin suoria vaikutteita Hellboyn luojan Mike Mignolan tyylistä, ja pelimaailma hirviöineen ja lännensankareineen näyttää rosoisen tyylikkäältä.
Kolkkoa tunnelmaa luovat (Hellboyta näytelleen!) Perlmanin osaava ääninnäyttely, sekä taustamusiikki, joka nojaa säröisiin kitarariffeihin. Tämä kaikki sopii erinomaisesti tummanpuhuvaan peliin, jossa epäkuollut päähenkilö keräilee kirjaimellisesti rautaa ja syntejä.
West of Deadin heikkoudeksi muodostuu tietysti roguelike-pelin armoton kaavamaisuus.
Kaikki riippuu tietysti pelaajan taidoista, mutta noin tunnin-parin tahkoamisen jälkeen pelissä saa auki uusi ominaisuuksia, jotka tekevät siitä huomattavasti ensivaikutelmaa helpomman. Tämän jälkeen pelin parissa viihtyykin erinomaisesti muutaman tunnin pelitaitojen ja lisäkykyjen karttuessa.
Valitettavasti kokonaisuus alkaa lopulta tuntua ontolta. Toistoa on yksinkertaisesti aivan liikaa, eivätkä uudet pelikentät ja viholliset tuo kylliksi variaatiota kokemukseen.
Kun pelin taustatarinaan päästään käsiksi pelihahmon löytämien muistojen kautta, ei sekään lopulta tarjoa mitään kovin kiinnostavaa. Tässä kohtaa Perlmanin lukemat tarinanpätkät alkavat tuntua parodialta itsestään siinä mitassa, että huomasin arvaavani etukäteen seuraavan repliikin.
Kokemusta varjostavat myös muutamat epätarkkuudet ohjauksessa. Ensimmäkseen pelituntuma on hyvä, mutta väärällä hetkellä tähtäysjärjestelmä voi pettää tai pelihahmo syöksyä väärään suuntaan. Haastavassa pelissä yksikin virhe voi tehdä tyhjäksi puolen tunnin edistyksen, mikä saa helposti ohjaimen lentämään seinään.
West of Deadin pelaamisesta katoaakin helposti motivaatio, ellei sitten satu erityisesti rakastamaan roguelike-pelityyliä. Huonosta pelistä ei missään nimessä ole kysymys, mutta muille kuin genren suurimmille ystäville West of Deadia voi suositella vain varauksella.
WEST OF DEAD
”West of Dead tuottaa pienen pettymyksen: kaunis ulkoasu ja käsinkosketeltava tunnelma eivät riitä kantamaan kuolettavan toisteista peliä.”
