Arvostelussa uusi GTA-kokoelma – Grand Theft Auto toimii yhä, mutta vuoden 2021 julkaisulta trilogia ei tunnu
Legendaarisimmat Grand Theft Auto -pelit julkaistiin juuri paranneltuina The Definitive Edition -versioina. Testasimme koko kolmikon, ja kyllähän se rötöstely maittaa vielä PlayStation 5:lläkin. Ongelmia ehkä löytyy, mutta voiko niistä todella valittaa?
Julkaisupäivä: 11.11.2021
Studio: Rockstar Games, Grove Street Games
Julkaisija: Rockstar Games
Saatavilla: PC, Nintendo Switch, PS4 & PS5 (testattu), Xbox One & Xbox Series X/S
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arviota varten: n. 6 tuntia
Grand Theft Auto on jo vuosia ollut lähes synonyyminen GTA V:n (2013) kanssa, eikä uutta peliä ole Rockstarin hittisarjassa kuulunut. Nyt tarjolla on sentään helpotusta pahimpaan GTA-nälkään, sillä pelikolmikko GTA III (2001), GTA: Vice City (2002) ja GTA: San Andreas (2004) on juuri julkaistu ehostettuina versioina nykyisille pelialustoille.
Kyse ei ole ihan pelkästä remasteroinnista, muttei aivan remake-versioistakaan. Pelit oli jo ennestään tarjolla HD-päivityksillä, mutta nyt niitä on ennestään tuunailtu paremmilla tekstuureilla, yksityiskohtaisemmilla hahmomalleilla, monilla pienillä parannuksilla sekä uusituilla kontrolleilla. Lopputuloksena on kiehtova hybridi uutta ja vanhaa.
PlayStation 2 -ajan myynti- ja arvostelumenestykset näyttävät siis nyt entistä ehommilta, mutta pelien tyyliä ei ole kadotettu. Hahmoille on tehty enemmän ilmeitä ja yksityiskohtia on ylipäätään lisätty, mutta pelit näyttävät silti samalla tapaan sarjakuvamaisen liioitelluilta kuin alkuperäiset versiot. Fotorealismia ei siis ole turhaan lähdetty tavoittelemaan.
Ehkä voisi sanoa, että uusitut versiot näyttävät siltä kuin pelit näyttävät nostalgisten pelaajien muistoissa. Ehostus näkyy ehkä eniten San Andreaksessa, jonka muistan aina olleen Vice Cityä pikselöityneempi ja karkeampia (ehkäpä pelimaailman suuruuden ja aikansa rajallisen konsolimuistin takia).
Ohjauksen päivitys on konsoleilla erittäin kaivattu uudistus. Pelasin aiemmin tänä vuonna GTA III:n uudelleen Muropaketin artikkelia varten, ja 20 vuotta vanhoihin kontrolleihin oli erittäin vaikea tottua. Uusittujen pelien ohjaus on nyt samantyyppinen kuin GTA V:ssä ja pelattavuutta on muutenkin yhdenmukaistettu kolmikon välillä.
Ilmeisimpien parannusten ohella on selvästi tehty koko joukko pieniä viilauksia, jotka parantavat pelikokemusta lähes huomaamattomasti. Ainakin GTA III:ssa ajotuntuma on paljon hallittavampi ja ajoneuvot tuntuvat kestävän enemmän kohuja. Tämän huomaa kun ryhtyy esimerkiksi suorittamaan ambulanssitehtäviä tai muita pikkuhaasteita (”Patriot Playground” yhtenä esimerkkinä). Jopa Vice Cityn inhotut pikkuhelikopterit ohjautuvat nyt ihan vaivatta.
Klassiset GTA-pelit tuntuvat siis nyt tavallaan helpommilta, ainakin aloituskynnystä on madallettu. Sitten kun vielä huomaa tarjolla olevat asetukset – esimerkiksi että X:ää ei tarvitse hakata juostessa jollei halua – saa pelikokemuksesta tuunattua itselleen sopivan. Tällaiset muutokset voivat ärsyttää puristeja, jotka tahtovat pelien olevan aina haastavia, mutta me muut voimme nauttia kaikista elämänlaatua parantavista päivityksistä.
Omien pelituntieni perusteella olen ollut hyvinkin tyytyväinen GTA-trilogiaan niin visuaalisesti kuin pelattavuudenkin kannalta. Siksi olinkin melkoinen yllätys huomata, että uusittuja versioita kritisoidaan monista bugeista ja teknisistä ongelmista. Omasta puolestani olen törmännyt PlayStation 5 -versioissa vain pariin pieneen bugiin, joilla ei ollut juuri mitään vaikutusta pelaamiseen. En siis lähde kiistämään etteikö ongelmia olisi, mutta ainakin PS5-versiot tuntuvat toimivan ihan hyvin.
Ja toisaalta, en muista että GTA-pelit olisivat silloin ennenkään olleet mitenkään bugittomia kokemuksia. Pikemminkin muistan, että niissä sai usein vältellä pelattavuuden kummallisuuksia ja kompastuskiviä.
Pelit ovat kestäneet myös aikaa yllättävän hyvin, tosin GTA:n shokkihakuinen sisältö ja ronski huumori tuntuvat paikoin vähän vanhentuneilta. Pelien tarinat ovat nykymittapuulla aika simppeleitä, ja tietysti pelimaailmat ovat aika pieniä ja sisällöltään rajallisia.
Toisaalta esimerkiksi Vice Cityn ja San Andreaksen soundtrackit ovat yhä vertaansa vailla. Kaksikkoa seuranneet GTA:t eivät yksinkertaisesti nousseet tältä osin samalle tasolle, eikä niiden maailmassa siksi kaahaillut yhtä mielellään.
Ylipäätään Grand Theft Auto: The Trilogy tarjoilee suunnilleen sitä, mitä siltä odottaisikin. On turha kuvitella, että tasan tai lähes 20-vuotiaat pelit tarjoilevat mitään nykyaikaista ja hiottua kokemusta, vaikka niitä kuinka paranneltaisiin. Ja on vaikea sanoa, houkutteleeko kokoelma puoleensa uusia pelaajia vai pikemminkin meitä nostalgiannälkäisiä kolmikymppisiä.
Joka tapauksessa GTA-trilogia on aikansa kuva, nyt vain merkittävästi kauniimmassa ja pelaajaystävällisemmässä kuosissa. Jos sellaista kaipaa, on kokoelma ostamisen arvoinen, mutta vuoden 2021 peliltä kokoelma ei tunnu.
GRAND THEFT AUTO: THE TRILOGY – THE DEFINITIVE EDITION
“Ehostettu Grand Theft Auto -kokoelma tarjoaa sitä itseään, eli kultakauden GTA:ta kauniimmassa kuosissa.”
