Another Code (DS)

Another Codesta tulee vanhalle seikkailupelien ystävälle heti hyvä mieli. Kyseessä on pitkästä aikaa puhdas vanhanajan seikkailupeli, jossa pääpaino on juonella ja tarinankerronnalla. Vaikka peli onkin sinänsä varsin perinteinen, toteutuksessa on hyödynnetty miellyttävällä tavalla DS-konsolin tupla- ja kosketusnäyttöä.

Juoni pistää pelaajat nuoren tytön, Ashleyn, asemaan. Ashley on kasvanut kadonneen isänsä siskon huomassa, mutta saa yllättävän kutsun kaukaiselle saarelle juuri ennen 14-vuotissyntymäpäiväänsä. Isä on sittenkin elossa, hän on vain piileskellyt yli vuosikymmenen työskennellessään salaisen projektinsa parissa. Iskä lupaa kertoa Ashleylle myös kaiken tämän äidistä, joten ei ihme, että tyttönen on innoissaan.

Homma ei kuitenkaan mene aivan putkeen. Isää ei näy ja tätikin katoaa heti saarelle astuessaan. Jotain kummallista ja pelottavaa tapahtuu. Mutta siellä he jossain ovat ja iskäkin jättää tyttärelleen viestejä, jotka ohjaavat tätä yhä syvemmälle saaren salaisuuksien uumeniin – kohti tapaamista. Onneksi Ashleyllä on sentään tukenaan ystävälliseltä vaikuttava kummitus, joka ilmestyy kuvioihin heti alkumetreillä.

Vain ongelmanratkojille

Another Code on pelillisesti tasainen ja miellyttävä kokemus. Ashley on sympaattinen hahmo, joka on hieman peloissaan ja ihmeissään saaren omituisuuksista. Sinällään seikkailu ei tarjoa suuria pelillisiä yllätyksiä tai ennennäkemättömiä elämyksiä, vaikka tekijät ovatkin onnistuneesti höystäneet tarinankerrontaa kahdella ruudulla. Yläruutu näyttää yleensä yleiskuvaa kustakin alueesta, kun taas alaruudussa pelaaja ohjaa Ashleytä ylhäältä kuvatussa 3d-maisemassa. Tulos on miellyttävä niin 2d- kuin 3d-seikkailujenkin ystäville, vaikkakin pystykuvakulma on välillä epäselvä. Eri kuvakulmien käyttö onkin siksi käytännöllistä, että 2d-kuva auttaa 3d-kuvan tulkitsemisessa.

Käyttöliittymä toimii hyvin. Hahmoa voi ohjata joko kosketusnäytöllä tai ristiohjaimella. Alaruudun yläkulmassa oleva suurennuslasi syttyy, kun pelaaja on alueella, jossa paikkoja voi tutkiskella. Näin pelaajan ei tarvitse naksutella joka ikistä pikseliä joka huoneesta.

Seikkailemisen ohella pelin mieleenpainuvin ja joko nautittavin tai rassaavin elementti ovat pulmat. Eihän DS-peli ole mistään kotoisin ilman kosketusnäyttötemppuja. Niinpä peli on ripoteltu mystmäisen täyteen erilaisia ongelmatilanteita, joita ratkomalla peli etenee. Pulmia on melkeinpä turhankin paljon, sillä tarina etenee niiden välissä vain lyhyillä nykäyksillä. Rytmitys onkin huone-pulma-huone-luokkaa. Pelaajan on koko ajan etsittävä esineitä ja kokeiltava, josko niillä saisi jonkin esteen aukeamaan, tai sitten ratkottava pulmia kosketusnäytöllä. Tämä johtaa siihen, että eteneminen vaatii runsaasti ongelmanratkonta- ja sietokykyä. Riippuu pelaajasta, onko tämä plussaa vai ei.

Osa pulmista on huomattavan perinteisiä, kuten palapelit tai kuva-arvoitukset. Ne on kuitenkin yleensä perusteltu hyvin osaksi tarinaa, ja ongelmien ratkominen kynällä kosketusnäytöllä on sujuvaa.

Seassa on myös innovatiivisempia pulmia, joissa hyödynnetään videopelien graafisia mahdollisuuksia ja kosketusnäyttöä. Esimerkiksi erilaisten esineiden yhdistely ja kääntely oikean ratkaisun luomiseksi vaatii jo visuaalista silmää ja mielikuvitusta. Joskus pelaajan on arcademaisemmin heiteltävä esineitä. Parhaimmillaan pulmat ovat, kun Ashleyn käyttää taskussaan kuljettamaansa taskutietokonetta, jossa on myös sisäänrakennettu kamera. Jotkut pulmat selviävät ottamalla kuvia eri kohteista ja tutkimalla tai yhdistämällä näitä toisiinsa tai taustoihin.

Tarinankerronta ja pelin kulku on sinänsä selkeää ja mukavasti etenevää, mutta tapahtumien rytmitys lyhyisiin osasiin ja ennen kaikkea äärimmäisen lineaarinen eteneminen vähän harmittavat. Paikkoja ei voi suuremmin tutkia, vaan peli etenee kuin juna raiteillaan, huoneesta ja ongelmasta toiseen, välillä pakittaenkin. Keskustelujärjestelmä ei monipuolisuudellaan huumaa. Pelihahmo napsii toisten puheista avainsanoja, joita pelaaja voi valita jatkojuttelua varten. Näin jatketaan, kunnes muista ei saa enää mitään irti.

Yllätyksetön mutta toimiva

Another Code on kaiken kaikkiaan varsin perinteinen seikkailu, vaikka ongelmanratkonnassa onkin ripaus omintakeisuutta. Pelin seikkailulliset elementit ovat pääsääntöisesti tuttua ja hyvin kierrätettyä tavaraa, joka on vain jalostettu uuteen muottiin.

Tärkeämpää on se, että muotti on hyvä ja toteutus ansiokas. Peliin on jäänyt muutama lievä käytettävyysvika, mutta yleisesti ottaen peli etenee jouheasti ja miellyttävästi – ehkä liiankin helposti haastavampaa seikkailua kaipaaville. Tekijät ovat hyödyntäneet tuplanäyttöä oivallisesti maisemien visualisointiin, ja graafinen toteutus on erityisen viehättävää 2d-kuvissa. Alanäytön 3d-grafiikka ajaa asiansa minimalistisuudesta huolimatta. Sen sijaan äänipuoli ei vaikuta – vaikka musiikki sopiikin kauniisti pelin tunnelmiin, taustaraitoja on aivan liian vähän. Saman sävelmän jatkuva looppaus nostattaa stressikäyrää.

Jukka O. Kauppinen