CastleStorm (PC, Xbox 360)
Tekijä: Zen Studios
Julkaisija: Zen Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 1-2 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu:http://www.castlestormgame.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Jousi pelikentän vasemmassa päässä. Oikealla puolella vihollisen linnoitukset. Ammuskele fysiikan avulla kuteja vihollista päin, kunnes linnasta on jäljellä vain rauniot. Tutun kuuloinen idea, missähän olen nähnyt sen aiemmin…
Niinhän se tosiaan on, että CastleStormin peli-idea ei ole se omaperäisin. Onneksi mukana on kuitenkin sen verran omiakin ideoita ja hyvää toteutusta, että kokonaisuus toimii.
CastleStormin perusidea haiskahtaa todellakin kovin pahasti Angry Birdsistä tai vielä oikeammin Crash the Castlesta pöllityltä: heittele erilaisia esineitä päin vastustajan linnaa, kunnes se romahtaa ja voitat pelin. Ja jos se olisi tähän jäänyt, tuskin edes arvostelisimme koko peliä. Mutta onneksi kehitystiimillä on ollut omiakin ideoitaan.
Näistä merkittävin on se, että vastustaja ei vain passiivisesti odottele kivisadetta, vaan heittelee omalla aseistuksellaan romua pelaajan linnakkeen niskaan. Niinpä kyseessä onkin kilpailu siitä, kumpi ehtii ensin kaataa vastustajan mökin.
Eivätkä linnat ole myöskään pelkkiä passiivisia pölkkypinoja, vaan niiden sisällöllä on merkitystä. Erilaiset ammukset, bonukset ja taistelukentällä toisiaan mätkivät joukot kun on sidottu tiettyihin huoneisiin. Kun huone hajoaa, bonus, ammus tai yksikkö häviää myös.
Ja todellakin: taistelukentällä toisiaan mätkivät joukot. Hieman Lords Management –pelien tyyliin taistelukentällä kävelee linnasta toista kohti mosurien armeija, joka perille päästyään yrittää siepata linnassa olevan lipun, mikä päättää myös pelin. Niinpä ideana onkin spawnailla taistelukentälle oikeanlaisia joukkoja tai hypätä itse sankarin saappaissa mukaan pätkimään vihollisia.
Ideoita on siis vähän joka lähtöön ja CastleStorm todellakin tuntuu Angry Birds –kopion sijaan omalta peliltään. Mutta näin monen idean sekoittaminen on perinteisesti vähän ongelmallista.
Parempi kaverin kanssa
CastleStormia voi pelata kahdella tavalla: joko tekoälyä vastaan tarinallisen kampanjan myötä tai toisia ihmispelaajia vastaan verkon välityksellä. Mukana olisi myös jaetun ruudun moninpeli, mutta ainakin itse huomasimme testeissämme, että ruudun jakaminen sai pelin tuntumaan turhan klaustrofobiselta. Mutta on se silti mahdollisuus.
Tarinatila on itse tarinaltaan ihan hauska, mutta siinä on yksi ikävä ongelma. Sen vakiotemppu on, että tehtävästä toiseen pelaajalta otetaan pois joku pelin perustyökaluista. Joskus ei voi ammuskella ritsallaan, toisinaan ei voi spawnata ollenkaan joukkoja. Ideana olisi ilmeisesti opettaa käyttämään kaikkia mahdollisuuksia sen sijaan että vain nojaisi yhteen pelin osa-alueeseen, mutta käytännössä homma ei toimi ihan niin.
Periaatteessahan mikä tahansa kolmesta osa-alueesta riittää yksinäänkin voittoon, sillä niin ammustyyppejä, sotilaita kuin loitsuja on runsaasti ja kaikille löytyy oma käyttönsä. Mutta veikkaan että monille käy samalla tavalla kuin minulle: joku niistä kolmesta osa-alueesta kiinnostaa eniten. Todennäköisesti se fysiikkapohjainen ammuskelu, koska se tavallaan on pelin pääpointti. Ja kun se sitten otetaan pois useissa tehtävissä, pelaaminen ei tunnu yhtä hauskalta.
Moninpeli toimii teknisesti hyvin ja tarjoaa vieläpä pari hauskaa ideaa, joista yksinpeli ei ota ihan täyttä hyötyä irti. Näistä ensimmäinen on mahdollisuus rakennella omia linnojaan. Kun paikkoja on rajatusti ja erilaisia vaihtoehtoja reippaasti, mitä otat mukaan? Miten sijoittelet elintärkeät huoneet suojataksesi niitä vihollisen tulitukselta?
Toista ihmistä vastaan pelattuna peli on muutenkin parhaimmillaan. Kun meno äityy oikein hurjaksi, CastleStorm on hektistä moniajoa, jossa yritetään yhtä aikaa kiinnittää huomiota viiteen tuhanteen eri asiaan. Voitto ei ratkea pelkästään refleksien vaan yleisen hahmotuskyvyn avulla ja onnistuin paitsi voittamaan, myös häviämään useita matseja aika yllättävillä tavoilla. Kaikkea ei vain ehtinyt huomata ja joskus toinen osapuoli pystyi hyödyntämään vastustajansa hetkellisen heikkouden täydellisesti.
CastleStorm ei siis välttämättä voita vuoden omaperäisimmän peli-idean palkintoa, mutta ei se mitään. Kyseessä on laadukas ja ennen kaikkea hauska peli, jonka parissa vierähtää mukavasti aikaa, pelasi sitä yksin tai kaverin kanssa.
