Heroes of the Pacific (pc, PS2, Xbox)

Monet Dreamcast-veteraanit muistelevat vieläkin lämmöllä legendaarista Iron Acesia. Fiktiiviseen, epäilyttävästi toista maailmansotaa muistuttavaan ympäristöön sijoittuva lentelypeli yhdisti huikean toiminnan miltei realistiseen pelattavuuteen. Lopputulos iski kuin 40 kilon pommi ammusvarastoon. Jatko-osaa on turhaan odoteltu Japanin ulkopuolella vuosikausia, mutta nyt odotus on vihdoin ohi. Vaikka Heroes of the Pacific ei mitenkään Iron Acesiin liitykään, se on paitsi samasta puusta, myös samalla veitsellä veistetty.

Toisen maailmansodan alkuvaiheet amerikkalaisten näkökulmasta ovat varmasti kaikille tuttuja. Joulukuussa 1941 Japani hyökkäsi Pearl Harborin tukikohtaan tarkoituksenaan upottaa Tyynenmeren laivasto ja päättää sota ennen kuin se alkaisikaan. Isku onnistui, mutta vain rampautti jenkkilaivaston. Kosto oli välitön ja päättyi lopulta sienipilviin Japanin taivaalla.

Peli kertoo kahden veljeksen tarinan. Lenneltyään koko nuoruutensa isukin pölytyskoneella he liittyvät sodan uhatessa laivastoon. Isoveljestä tulee pilotti, pikkuveli taas palvelee USS Arizonalla. Kun japanilaiset upottavat Arizonan, mitä muuta on enää tehtävissä kuin ampua heitä alas sadoittain ja yksinään voittaa sota?

Pelin kieli poskessa -linja näkyy kaikessa mahdollisessa. Käsikirjoitus on niin kirkasotsaista jenkkiromantiikkaa kuin olla voi. Johnny lähtee sotaan ja pieksee yksinään muukalaislegioonat isänmaan ja omenapiirakan nimeen. Jopa valikkografiikat ovat kuin ilmettyjä toisen maailmansodan propagandajulisteita. Normaalisti moinen voisi jopa ärsyttää, mutta jostain syystä Heroes of the Pacific on saanut hienovaraisen tasapainon mauttoman ja huvittavan välillä kohdalleen.

Ässät, antakaa tilaa!

Propagandajulisteiden ja omenapiirakan alta paljastuu hurjan hauska lentopeli. Vaikka peli tarjoaa kaksi enemmän tai vähemmän realistista lentomallia, haaveet mistään simulaatiomeininkiä muistuttavastakaan voi kuopata välittömästi. Koneet pystyvät huikeisiin silmukkakieputuksiin ja pelaajalla on jo Pearl Harborin taistelun aikana tilillään tappolukemat, joita jokainen toisen maailmansodan ässä kadehtisi. Kun japanilaiset hyökkäävät, he hyökkäävät parvissa ja pelaajan tehtävänä on ampua kaikki alas.

Hyvänä uutisena peli ei edes yritä esittää itseään vakavana tai edes viihteellisenä simulaationa. Onnistuneista suorituksista saa pisteitä, joiden avulla käytössä olevaa kalustoa voi parannella ja uusia. Koneisiinsa saa näin enemmän tulivoimaa, nopeutta, panssaria tai ohjattavuutta, joista jokainen osa-alue arvostellaan viiden tähden asteikolla.

Koko Tyynenmeren kampanjan käsittävään, juonelliseen uratilaan mahtuu pari tusinaa tehtävää, joissa Zerojen ja Bettyjen pudottelun ohella pääsee ohjaamaan syöksypommittajia ja torpedokoneita. Raskaammat koneet ojentavat sovinnon kättä realismille, mutta vetäisevät sen viime hetkellä takaisin taskuun. Syöksypommituksessa riittää, että tähtäin on kohteen päällä ja kulma oikea. Torpedohyökkäyksissä on huomioitu herkän teknologian vaatimukset ja kone tulee tällöin pitää paitsi matalalla, myös hitaassa lennossa.

Uratilan ohella lentelyä voi harrastaa yksittäistehtävissä tai nettipelin välityksellä kavereita vastaan.

Kunnon rokkimeininkiä

Kunnon toimintapelinä Heroes of the Pacific myös näyttää komealta. Hyvin ohjelmoidun pelimoottorin ansiosta grafiikan asetukset voi vetäistä kaakkoon ja nauttia kunnon ilotulituksesta. Yksityiskohtaiset koneet reagoivat osumiin väkivaltaisesti ja hajoavat lopulta hirvittävässä bensaräjähdyksessä tuhansiksi kappaleiksi. Kun taivaalla pyörii kymmenittäin koneita, yleisvaikutelma on kaaottinen, mutta vaikuttava.

Pelin musiikki on patrioottista marssi- ja elokuvameininkiä ja saa pelaajan nopeasti oikeaan mielentilaan. Konekiväärit ja it-tykit kuulostavat tarpeeksi miehekkäiltä, joskin hieman huvittavasti vakavan ja mitäänsanomattoman pelin maineessa oleva IL-2 Sturmovik vie voiton puhtaasti. Tulituksen tulee paitsi kuulua, myös tuntua takalistossa.

Pelivälineeksi soveltuu näppäimistön tai lentotikun ohella pad-ohjain, mikä ei sinänsä ole pelin konsolitaustan huomioiden edes yllättävää. Itse siirsin lentotikkuni kaapin puolelle jo harjoitustehtävien aikana ja siirryin käyttämään Logitechin PlayStation 2 -kopio-ohjainta.

Oikeastaan ainoat valittamisen aiheet Heroes of the Pacificin suhteen löytyvät tekoälyn puolelta. Vihollisen koneilla tuntuu olevan pari väistöliikettä, joita ne toistavat loputtomiin ilman tulosta. Kunnon kaartotaistelun sijaan tunnelma muistuttaa enemmän savikiekkoammuntaa. Kun tähän yhdistää vielä pelaajan koneen yli-inhimillisen kestokyvyn, ainoa tapa hävitä tehtäviä on jättää tavoitteet suorittamatta.

Heroes of the Pacific on peli, josta minun ilmasodan ystävänä on vaikea olla pitämättä. Ei se tietenkään korvaa IL-2 Sturmovikia tai muita huippusimulaattoreita, mutta ei se sitä yritäkään. Tiivistunnelmainen ja jatkuva toiminta tarjoavat varmasti rahalle vastinetta, mikäli lentokoneet ja erityisesti aseistetut sellaiset kiinnostavat.