Lego Star Wars III: The Clone Wars (PC, PS3, Wii, Xbox 360)
Tekijä: Traveller’s Tales
Julkaisija: Traveller’s Tales/Lucasarts
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2, samalla konsolilla
Pelin kotisivu: http://www.lucasarts.com/games/legostarwarsiii/
Arvostelija: Juho Anttila
Tähtien sodasta se kaikki alkoi, nimittäin legopelien voittokulku. Sarja on sen jälkeen käsitellyt niin Indiana Jonesin, Batmanin kuin Harry Potterinkin seikkailuja. Nyt on vuorossa paluu juurille.
Mutta miltä mahtaa veteraanista tuntua, kun kaunis kotikartano on jyrätty sileäksi koko perheen ällövärikkään teemapuiston tieltä.? Uusin Lego Star Wars nimittäin perustuu kammottavaan The Clone Wars -animaatioon, eikä se ole hyvä asia.
Kohtalon ivaa vai hauska yhteensattuma, mutta edellinen Clone Wars -peli, keskinkertainen Republic Heroes, kopioi lähes kaikki hyvät ideansa legopeleiltä. Pettymyshän se oli, joten oikealla legopelillä ei ole liian suuri työ parantaa suoritusta. Lähdemateriaali aiheuttaa myötähäpeää, mutta luotto tekijöihin on kova. Traveller’s Talesin heikoimmatkin suoritukset ovat tähän mennessä olleet vähintään kohtuullisia.
Rakentelua tutulla pohjalla
Vähintään kerran vuodessa lisääntyvää pelisarjaa uhkaa helposti paha toistotauti. Kun peruspeli on pysynyt samanlaisena alusta saakka, voi kaava käydä pian liiankin tutuksi. Legopelit ovat hakeneet tuoreutta aihepiirin vaihtelusta, mutta nyt ammennetaan samasta altaasta jo kolmatta kertaa. Pelot ovat osittain turhia, sillä uusia ideoita on mahtunut mukaan enemmän kuin aikoihin. Valitettavasti jotkut innovaatiot olisivat saaneet jäädä suunnittelupöydälle. Aina ei ihan osuta maaliin, mutta tästä puhumme lisää hetken kuluttua.
Tavoite on yhä selvitä läpi tasohyppelypainotteisten kenttien laittaen samalla paikat niin sanotusti päreiksi. Ajoittain vastaan tulee helppoja puzzleja, jotka ratkeavat pääasiassa nappeja painelemalla ja rakentelemalla irtolegoista erilaisia ennalta määrättyjä esineitä ja apuvälineitä. Välillä, tai oikeastaan joka välissä tapellaan usein loppumattomia vihollislaumoja vastaan.
Yksin nopeasti tylsäksi käyvä peli on parhaimmillaan samalla konsolilla yhteistyössä pelattuna. Kahdestaan on mukava sohlata, etsiä salaisuuksia ja tavoitella todellisen jedin arvonimeä. Kuolema on vain väliaikainen, tosin jokainen hengenlähtö kutistaa pistepottia. Huolimaton jää ilman nohevasta suorituksesta myönnettäviä kultaisia legoja. Haasteet voitetaan hahmojen yksilöllisiä erikoiskykyjä hyödyntämällä, eikä valtaosaan salaisuuksista pääse käsiksi ennen kuin sopiva legohahmo on avattu käytettäväksi.
Tukikohtana toimii tällä kertaa jedien avaruusalus, josta löytyy yllättävän paljon pientä puuhaa ja avattavaa. Aluksi tutkittavana on vain komentosilta, mutta kultalegoja keräämällä aluetta saa laajennettua ja pääseepä myös aluksen ulkopuolelle lentelemään pisteiden ja yhä uusien bonuslegojen perässä.
Ideatehtaalta, päivää
Jedisotureiden taidot ovat tuttua tavaraa jo pelisarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Uutta ovat sen sijaan kloonisotilaiden mitä moninaisimmat kyvyt. Pottapäiltä löytyy niin raketinheitin, valtavaa tuhoa kylvävä minigun kuin myös radio, jolla voi käskyttää useamman sotilaan muodostamaa iskujoukkoa.
Tuhon uusia instrumentteja tarvitaan, sillä vastustajia mahtuu ruudulle nyt parhaimmillaan satoja. Muutamassa kentässä pelaajan niskaan vyörytetään sellaisia robottilaumoja, että peli menee pelkäksi räiskimiseksi. Tuntuu kuin tekijät olisivat innostuneet pelimoottorin mahdollisuuksista hieman liikaakin. Se, minkä piti olla näyttävää onkin vain turhauttavaa.
Suuremmille vihollislaumoille on kuitenkin perusteltuakin käyttöä. Jotkut pelin kentistä muistuttavat perinteisen legopelin sijaan enemmän kuuluisaa Defence of the Ancients -modia. Pelaaja pääsee ostamaan legoja vastaan tukikohtaansa erilaisia sotilaita tauotta sylkeviä parakkeja, tykkitorneja ja muuta mukavaa. Näitä hyväksi käyttämällä pitäisi puolestaan tuhota vihollisen tukikohta.
Strategiapelimäiset osiot eivät kuitenkaan vaadi edes kummoista taktista osaamista. Riittää, että rakentaa ne työkalut, joilla kulloinkin vastaan vyörytetyt erilaisille aseille haavoittuvat vihollisrakennelmat saa tuhottua. Liian yksinkertaista taktiikkaosiota hyödynnetään vain kourallisessa kenttiä, mutta nekin ehtivät jo toistamaan itseään.
Välillä pelaajat heitetään myös erilleen toisistaan, jolloin kahtia jaettu ryhmä joutuu etenemään kukin tahoillaan, kunnes tarina tuo porukan taas yhteen. Varsinkin kahdestaan pelatessa idea jää suutariksi. On turhauttavaa, kun omalla puolella ruutua joutuu pyörittelemään peukaloitaan sillä välin, kun kaveri yrittää vielä ratkoa omia pulmiaan. Ominaisuus ei tuo peliin merkittävää lisäarvoa, mutta sitäkin enemmän turhauttavia odottelun hetkiä.
Star Warsista kun on kyse, päästään välillä myös lentämään aidoilla avaruusaluksilla. Räiskintä on entistä sulavampaa ja mitä parasta, useimmissa kentissä aluksen kyydistä voi myös nousta pois ja jatkaa seikkailua jalkamiehenä. Harmi kyllä tästä ominaisuudesta ei oteta kaikkea irti. Vaihtelu lentelyn ja juoksentelun välillä on suhteellisen tiukasti käsikirjoitettua eikä luovuudelle tai vapaudelle jää tilaa.
Kampittava aihepiiri
Joku saattoi arvata jo tekstin ensimmäisistä kappaleista, ettei Clone Wars varsinaisesti sytytä. Legopelien yksi suurista vahvuuksista on ikonisten elokuvakohtausten toistaminen legomaisen parodisessa muodossa. Tarina jakautuu tällä kertaa kolmeen erilliseen kampanjaan, joissa jokaisessa taistellaan yhtä nimekästä vihollista vastaan kuuden kentän ajan. Seikkailut tuntuvat ikävän irrallisilta eikä tapahtumista saa oikein otetta. Huumorikin on kovin hampaatonta.
Myös kenttäsuunnittelussa riittää ongelmia. Pahimmillaan peli on suorastaan tylsä. Samanlaisia käytäviä toistetaan liikaa. Välillä ongelmien ratkaiseminen vaikeutuu turhaan liiallisen taistelemisen vuoksi. Pomotaisteluitakin pitkitetään liikaa, puhumattakaan jatkuvasta toistosta. Clone Wars -fanit saavat tarinasta varmasti enemmän irti, mutta ainakin puutteellisilla taustatiedoilla varustetun silmiin tarjonta on tylsintä legoilua aikoihin.
Sananen on sanottava myös pelin ulkoasusta. Pelimoottori on entistä tehokkaampi ja jälki myös yhä näyttävämpää. Harmi kyllä samalla ympäristöt menettävät legomaisuuttaan. Ongelma on tuttu jo aiemmista tehokonsolien legopeleistä, mutta uusimmassa osassa se korostuu entisestään. Legopelien pitäisi pullistella legoja ja palikkamaisuutta sen sijaan, että maastotekstuurit pullautetaan samasta kopiokoneesta itsensä vakavammin ottavien seikkailujen kanssa. Näyttävyydessä ei kannata lähteä kilpasille muiden kanssa, kun vaihtoehtona voisi tarjota persoonallisuutta.
Näyttääkin siltä, että Traveller’s Tales onnistuu säväyttämään vain joka toisella teoksellaan. Lego Star Wars III on uusista ideoistaan huolimatta selvä askel taaksepäin mainioon Lego Harry Potteriin verrattuna. Välityöksi jäävän rutiinisuorituksen jälkeen katse suuntautuu kohti pian julkaistavaa Lego Pirates of the Caribbeania. Toivottavasti uusi teema inspiroi Traveller’s Talesin iloisia veikkoja paremmin, sillä ainakin Star Wars -universumia on nyt lypsetty yhden legopelin verran liian ahkerasti.
Lue myös
Call of Duty: Black Ops First Strike DLC (PC, PS3, Xbox 360)
Ghostbusters: Sanctum of Slime (PC, PS3, Xbox 360)
Strategic Command WW1 The Great War 1914-1918 (PC)
