Settlers V: Heritage of Kings (pc)

Settlers-pelisarja on eräs pelimaailman rakastetuimmista ja viehättävimmistä saagoista. Pienten söpöjen ihmisten ohjaaminen ja oman valtakunnan hallitseminen vahvalla resurssinhallintapainotuksella on ollut osasta toiseen mielenpainuvaa ja ennen kaikkea omaperäistä peliviihdettä. Onkin kurjaa, että viides osa irtisanoutuu lähes tyystin perinnöstään.

Päällepäin Settlers V on jossain määrin klassisten pelien oloinen, mitä nyt tekijät ovat lappaneet päälle isolla lapiolla 3d-grafiikkaa. Se onkin ensimmäinen hälyttävä merkki. Mainontahan tuntuu painottavan enemmän kaunista kuorta, hienosti animoituja hahmoja ja erilaisia kuvakulmia, kuin varsinaisen valtakunnan rakentamista.

Ja mitä enemmän pelaa, sitä syvempi on järkytys. Tämä ei ansaitse Settlersin kunniakasta nimeä.

Settlers-pelien pohja on ollut aina nimenomaan resurssinhallinnassa. Peleissä oli vahva ekonomiajärjestelmä ja valtavan pitkä ravintoketju, joka lähti jo viljapellossa kasvavista jyväsistä ja muista ravintoaineista. Pelaajan täytyi rakentaa monta erillistä tuotantoketjua, joista yhden kautta tuotettiin ruokaa ja virvokkeita, toisella raaka-aineita ja kolmannella niistä jalostettiin niin aseita kuin aurojakin. Kahinointi, diplomatia tai seikkaileminen/tarinat olivat sivuseikka, todellinen palkinto tuli tuotantoketjun säätämisestä ja iloisten pikku kansalaisten aherruksen seuraamisesta.

Settlers V on viskannut kaiken tämän pois. Se on kuin minkä tahansa keskiverron, vanhentuneen rts-naksuttelun kopio, jonka päälle on liimattu kammottavan kliseinen tarina.

Mitä logistiikasta, mitä rakentelusta. Pääpaino on ennen kaikkea sodinnalla, jonka ympärille muu peli on kiedottu. Vaikka omaa yhdyskuntaakin hieman rakennellaan, niin se ei eroa enää pätkääkään mistään muusta keskiaikahenkisestä rts-pelistä. Ainut tavoite on laajentaa ja kerätä resursseja niin paljon, että pelaaja saa armeijansa pystyyn ja marssii antamaan vihollisille köniin.

Toki tämä on toteutettu teknisesti varsin sujuvasti, mutta sielu ja identiteetti puuttuvat. Käyttöliittymästäkin puuttuu tärkeitä rts-pelien peruskomentoja, joiden takia pelaaminen vaatii turhaa nyhertämistä.

Kyllä tämän pelin vielä nielisi, jos se olisi jokin Medieval Carnage, ilman historiallisia sidoksia. Silloin se olisi vain kliseinen, nätti perusnaksuttelu, jota pelaa hetken hupina. Settlers-nimelle se on kuitenkin keskinkertaisuuden rapakkoon uppoava häväistys, jollaista ei olisi saanut päästää tapahtumaan.