Shin Megami Tensei: Persona 3 (PS2)

16.04.2008 14:21 Petteri Kaakinen

JRPG:t ovat tapojensa orjia. Liiankin monissa japanilaisissa roolipeleissä pelastetaan maailmaa mitä suurimmilta pahoilta sankarijoukkioilla, joiden päähahmot ovat yleensä lähtöisin pienistä kylistä, jotka tuhoutuvat usein heti pelin alussa Ison Pahan tai tämän kätyreiden vierailun seurauksena.

Siksi onkin kaksin verroin mukavampaa pelata japanilaista roolipeliä, joka rikkoo kaavaa eikä tyydy vain toistelemaan menneisyyden huippujen hyväksi, mutta sittemmin myös perusteellisen tyhjäksi kaluttuja piirteitä.

Hidastempoista synkkyyttä

Shin Megami Tensei: Persona 3 – pelkkä Persona 3 näin tuttavien kesken – sijoittuu roolipeleille tyypillisten fantasiamaailmojen sijaan nykyaikaiseen kaupunkiin ja tapahtumat keskittyvät erityisesti kouluun. Pelaaja laitetaan itse nimettävän hahmon rooliin, jonka pitää käydä koulua ja kehittää ihmissuhteita päivisin sekä taistella öisin varjo-olentoja vastaan. Yöllä tapahtumien keskipisteeksi muuttuu Tartarus torni, joka kätkee sisuksiinsa salaisuuksia, jotka päähahmon ja hirviöitä vastaan taistelevan S.E.E.S-klubin on paljastettava.

Saattaa kuulostaa sekavalta ja pelin ääreen kylmiltään hyppäävät pelaajat saattavatkin mennä sekaisin alun aikana. Olen mikä? Voin tehdä mitä? Kouluakin pitäisi ehtiä käydä? 25. tunti? S.E.E.S? Alussa tempo on varsin hidas, joten pelaajalla on aikaa totutella päivän tapahtumien ja yön koitosten väliseen vaihteluun sekä niiden väliseen tasapainotteluun.

Juonenkulku kärsii hieman liikaakin hitaudesta. Juonen suhteen ei turhia kiirehditä. Pelaaminen keskittyy juuri siihen, pelaamiseen. Pelaajaa ei pakoteta katselemaan kymmeniä minuutteja pitkiä juonta edistäviä välipätkiä, vaan lähes kaikki aika vietetään koulussa seurustellen ja tornissa taistellen. Vasta myöhemmässä vaiheessa tahti ripeytyy hieman. Juoni paraneekin loppua kohden merkittävästi.

Tämä on toisaalta hyvä asia, kun ei tarvitse istua puolta tuntia kerrallaan katsoen juonta edistäviä välivideoita, mutta välillä pelkkä sosialisointi ei jaksa motivoida jatkamaan. Parempi tasapaino juonesta vapaiden ja juonta eteenpäin kuljettavien pätkien välillä olisi tehnyt hyvää. Persoonalliset hahmot ja synkkä juoni pitävät pelaajan kuitenkin otteessaan koko läpipeluun ajan.

Vaikka tarjolla onkin kaksi hyvin erilaista loppua, ne voi hyvinkin kokea yhdellä peluukerralla, koska valintakohta eri loppuratkaisujen näkemiseksi on hyvin selkeä ja pelaaja on todennäköisesti tallentanut pelin ennen kyseistä pistettä. ”Hyvä” loppu kannattaa pelata läpi jo siksikin, että peli jatkuu valitsemispisteestä vielä kuukauden ajan.

Epänormaali normaali koululainen

Pelin nimi on Persona mutta mitä ihmettä ne personat sitten ovat? Lyhyesti sanottuna ne ovat harvojen ja valittujen ihmisten erikoisvoimilla varustettuja alter egoja, jotka auttavat pelaajaa taistelussa. Niiden avulla pelaaja voi loitsia taisteluiden tiimellyksessä erilaisia taikoja.

Pelaajan ohjastama sankari on ainut, jolla on käytössään useita alitajun personoita. Hän on myös ainoa, joka voi vaihtaa niitä halunsa mukaan. Eri personat parantavat hahmon eri ominaisuuksia kuten taikavoimia ja nopeutta. Niillä on myös erilaiset taiat, joten oikeanlaisen personan käyttö sekä fuusioiminen kannattaa siis opetella kunnolla, ettei seinä nouse vastaan.

Koulunkäynti ja kaikki sen ympärillä pyörivät tapahtumat ovat keskeisessä roolissa. Päivät vietetään koululla ja kaupungilla. Valoisaan aikaan tehdyt teot sekä päätökset vaikuttavat epäsuorasti myös yön seikkailuihin. Koulussa ja sen ulkopuolella käydään treffeillä ja vietetään aikaa kavereiden kanssa. Päähahmo voi jopa liittyä johonkin urheilukerhoon, eli pelaaja voi puuhailla kaikkea mitä normaalin koululaisen voisi kuvitella tekevän.

Kaiken tarkoitus on synnyttää sosiaalisia linkkejä, jotka ovat tärkeässä roolissa, kun pelaaja fuusioi erilaisia personoita keskenään saadakseen niistä entistä tehokkaampia uusia personoita. Mitä paremmin hoitaa esimerkiksi roolinsa uimajoukkueessa, sitä paremmat edut saa kun käyttää fuusioissa tietyn tyyppisiä personoita. Päähahmo voi myös käydä kirjastossa opiskelemassa tai vaikkapa laulaa karaokea. Näillä voi kehittää rohkeutta, charmia ja koulutaitoja, jotka vaikuttavat siihen miten pelaajan sankari selviää arkielämästä, mikä taasen vaikuttaa myös öisiin retkiin.

Yöllä siirrytään koulun ja kauppakeskuksen käytäviltä vihollisolentojen täyttämään Tartarus-torniin, kiiveten joka yö entistä korkeammalle sen syvyyksiin. Torni muuttuu joka yö, joten öiset vierailut eivät ole ikinä täysin samanlaisia, vaikka vierailisi samoissa kerroksissa. Luolaston muuttuva rakenne ei tosin poista tosiasiaa, että siellä juoksentelu on melko yksitoikkoista puuhaa. Taisteluissa on haastetta, mutta luolastot näyttävät muuttuvista pohjasuunnitelmista huolimatta täysin samalta. On aivan sama ovatko mutkat ja risteävät polut sokkeloisessa tornissa eri paikoissa, kun ne näyttävät joka tapauksessa identtisiltä.

Tartaruksen tylsistyttävän rakenteen takia onkin hyvä, että se tärkein eli taisteleminen on nopeatempoista ja nautinnollista puuhaa. Persona 3 ei ole niidenkään suhteen täysin normaali tapaus. Vihollisia pääsee kurittamaan täysin ohjatusti vain päähahmolla. Taistelutoverit ovat tekoälyn armoilla, vaikka pelaaja voikin määrätä heidät esimerkiksi tukemaan muita tai vain tekemään mielensä mukaisesti.

Tämä luo omat ongelmansa, sillä silloin tällöin tekoälyhahmot eivät tee sitä mitä pelaaja haluaisi heidän tekevän. Joskus tekoälyn tyhmyys saattaa koitua pelaajan kohtaloksi, kun apuri ei käytäkään parantavaa taikaa tai iske lähes kuollutta tappavan vaarallista vihollista kriittisellä hetkellä.

Vaikka ympäristöt ovat yksinkertaisia, pelaajan pitää miettiä Tartaruksessa seikkaillessaan monia asioita. Pelaajan ei vain pidä selvittää vihollisten heikkouksia ja siten suunnitella taistelutaktiikoitaan jokaista vihollistyyppiä vastaavaksi, vaan on myös tärkeää seurata taistelutovereidensa kuntoa.

Puolenyön jälkeen tapahtuva Tartaruksen tutkiskelu ei ole erityisen kevyttä työtä, etenkään kun päivät on vietetty koulussa. Tämä saattaa johtaa hahmojen väsymiseen. Tällöin on järkevintä poistua tornista mahdollisimman pian ja levätä päivä tai pari, jotta SEES-ryhmän jäsenet jaksaisivat vierailla tornissa vastaisuudessakin. Kannattaa siis miettiä tarkoin mitkä yöt viettää alkuillasta sänkyyn käpertyen ja mitkä Tartaruksessa kamppaillen. Päiviä on kuitenkin rajoitettu määrä ennen kuin peli loppuu, joten päivätoimia tai yön kamppailuja ei kannata laiminlyödä liian usein.

Trendikästä

Persona 3 on selvästi saanut vaikutteita etenkin Japanissa vallitsevasta tyylistä niin grafiikoihin kuin myös kappalevalikoimaansa.. Vaikka Persona 3:n grafiikat eivät häikäise, saa käytetty graafinen tyyli pelin kuitenkin näyttämään hyvältä.

Soundtrack saattaa jakaa osaksi mielipiteitä riippuen hyvin pitkälti siitä pitääkö japsipopista vai ei. Tarjolla on myös vähemmän popahtavia sävelmiä, mutta valitettavasti tiettyjä kappaleita toistetaan surutta melkein koko monikymmentuntisen seikkailun ajan, mikä alkaa pidemmän päälle puuduttaa. Ääninäyttely on suurimmaksi osaksi ihan kelpoa työtä, vaikka mukaan on eksynyt muutama keskinkertaisempikin äännähtelijä.

Persona 3 on onnistunut sekoitus modernia maailmaa ja synkähköä fantasiaa. Se ei aivan nouse PlayStation 2:n roolipelien ykköseksi, vaikka lähellä onkin. Tämä johtuu lähinnä pelin rakenteesta, joka on liiankin itseään toistava sekä parista muustakin puutteesta. Omaperäinen asetelma ja valoisaan aikaan tapahtuva sosialisoiminen muiden koululaisten kanssa tekevät tästä kuitenkin kokemisen arvoisen kaikille japanilaisista roolipeleistä pitäville. Haastetta ja pituutta löytyy haluaville, peliin nimittäin saa upotettua helpostikin yli 60 tuntia.

Persona 3:n luulisi sopivan etenkin niille, jotka ovat jo kyllästyneet perinteisempiin fantasiaroolipeleihin. Tällaista JRPG:tä ei ole varmastikaan kovin moni eurooppalainen ennen pelannut, vaikka Japanissa tämänkaltaiset deittisimulaattorimaisia piirteitä pelaamiseen lisäävät pelit ovat todella yleisiä. Persona 3:a ei kannata ohittaa jos PlayStation 2 löytyy edelleen television edestä tai käytössä on 60-gigainen PlayStation 3.

Julkaisija: KOEI
Kehittäjä: Atlus Co
Suositusikäraja: 12+
Saatavilla: PlayStation 2
Pelaajia: 1
Testattu laite: PlayStation 2
Pelin kotisivut: http://www.atlus.com/persona3/