Virtua Tennis (GBA)

31.03.2003 00:00 | Mikko Karvonen

eDomen arvostelussa Game Boy Advancen Virtua Tennis

Segan Virtua Tennis valloitti ensin kolikkopelihallit ja sitten Dreamcastit kaikkialla maailmassa. Peli mullisti ilmestyessään koko lajityyppinsä hetkessä ja tutustutti lukemattomat ihmiset tenniksen saloihin. Sen jälkeen voittokulku on jatkunut myös muilla alustoilla ja jatko-osakin on ehditty julkaisemaan. Nyt vuorossa on käsikonsolimarkkinoiden valloitus Game Boy Advance -version avulla. Käännös ei tosin ole alkuperäisen pelin tehneen Hitmakersin käsialaa, vaan siitä vastaa THQ:n alaisuudessa työskentelevä Altron Corporation.

Käännöksen huumaa

Vaikka paketin kannessa lukee pelkästään Virtua Tennis, GBA-painos on itse asiassa tehty jatko-osan pohjalta. Mukaan ovat siis päässeet myös naispuoliset tennisammattilaiset Williamsin siskosten johdolla. Samalla lyöntivalikoimaa on muutettu hieman. Ensimmäisen osan peruslyönti on jaettu voimakkaaseen yläkierteiseen iskuun ja verkon lähelle suuntautuvaan pysäytyslyöntiin. Molemmille löytyy GBA:sta oma nappinsa. Lisäksi pelaajalla on käytössään A- ja B-nappien yhteispainalluksella lähtevä korkea koholyönti. Yksinkertaiset kontrollit siis sopivat GBA:lle mainiosti.

Pelituntuma ei kuitenkaan ole samalla tavalla kohdallaan kuin konsoliversioissa. Pääsyynä tähän on GBA:n ristiohjain, jolla on mahdotonta saada aikaiseksi yhtä tarkkaa ohjaussysteemiä kuin analogisilla tateilla. Vaikka painalluksen pituus vaikuttaakin esimerkiksi lyöntien suuntiin, pelisysteemi on pinnallisempi ja epäintuitiivisempi kuin esikuvansa. Tilanteeseen vaikuttaa myös pikselipohjainen grafiikka, joka ei pysty luomaan täysin uskottavaa syvyysvaikutelmaa. Tämän vuoksi korkeiden pallojen palauttaminen ja verkon väärällä puolella pelaaminen vaativat melkoisesti totuttelua.

Kiertueella

Sisältöpuolella paketin kannattavana voimana toimii erittäin laaja World Tour -moodi. Sen alussa pelaaja luo itselleen yhden mies- ja yhden naispuolisen virtuaaliurheilijan. Molemmille näistä on määritelty 14 ominaisuutta, jotka vaikuttavat pelisuorituksiin. Aluksi näitä on ryhdyttävä harjoittamaan erilaisten minipelien tarjoamissa puitteissa. Valikoimasta löytyy mm. purkkien tallomista, hampurilaisten kokoamista ja etäisesti Space Invadersia muistuttavaa avaruusolentojen kiusaamista. Jokaisesta yrityksestä irtoaa menestyksestä riippuva määrä taitopisteitä, joilla parannetaan tulevien tennistähtien kykyjä.

Kun harjoitussessioita on kertynyt riittävän paljon, pelaaja voi lähteä mittaamaan taitojaan turnauksissa. Molemmille sukupuolille on tarjolla omat koitoksensa, joiden lisäksi palloa lätkitään myös nelinpelin merkeissä. Turnausvoittajia muistetaan rahapalkinnoin, joiden avulla voi ostaa parempia välineitä sekä uusia partnereita ja peliareenoita. Lisäksi bonusvalikoimaan kuuluu esinekokoelma, joka karttuu aina pelaajan yltäessä tiettyihin suorituksiin. Tämä on pelin kannalta melko merkityksetön ominaisuus, mutta se ei estä World Touria olemasta erittäin viihdyttävä paketti. Se tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita eikä lopu ahkerankaan pelaajan käsissä liian nopeasti kesken.

Muista pelimoodeista Tournament tarjoaa kerrasta poikki -systeemillä toteutetun turnauksen, jossa jokainen vastustaja on selvästi edellistä vaikeampi. Exhibitionin tärkein anti on puolestaan mahdollisuus moninpeleihin linkkikaapelin välityksellä. Mukaan mahtuu 2-4 pelaajaa, joista jokaiselta on löydyttävä oma pelikasetti. Mikäli tämä ei ole ongelma, moninpeli tarjoaa kohtuullista tennisviihdettä. GBA-julkaisujen joukossa on tosin parempiakin vaihtoehtoja monen hengen mittelöihin.

Taskutennistä

Graafisesti peli on kohtuullisen komeaa katsottavaa. Pienet virtuaaliurheilijat on mallinnettu tarkasti, peliareenoilla on runsaasti yksityiskohtia ja animaatiotyöskentely on pääosin kiitettävää. Jokaisen pisteen jälkeen ruudulla tosin näkyy jotakin melko epämääräistä, kun pienet hahmot pysähtyvät paikoilleen ilmeisesti puuskuttamaan. Yleisön mölyä lukuun ottamatta ääniefektit kuuluvat GBA:n pienestä kaiuttimesta yllättävänkin puhtaasti. Taustamusiikit sen sijaan aiheuttavat lähinnä kylmiä väreitä, sillä ne edustavat japanilaista kitararockia pahimmillaan.

Kaiken kaikkiaan Virtua Tenniksen kannettava versio yltää lähes esikuviensa tasolle. Se kärsii ainoastaan hieman kankeasta pelattavuudesta, jonka vuoksi taskukokoiseen tennikseen ei saa parasta mahdollista tuntumaa. Pitkäikäisen World Tour -moodinsa ansiosta paketti kuitenkin tarjoaa erinomaista ja vangitsevaa pallotteluviihdettä, joka sopii myös urheilulajia vierastaville.