Uusimmat

Advance Wars Dual Strike (DS)

24.01.2006 00:00 Muropaketin toimitus

Jokainen uusi konsoli tarvitsee hittipelejä, jotka puskevat laitealustan rajoja. Ensimmäisen aallon pelejä kuitenkin vaivaa aina se, että ne tehdään tiukalla aikataululla ja keskeneräisillä työkaluilla. Nintendo DS:llä odotettiin hyviä hittejä pitkään. Eräs konsolin merkittävimmistä peleistä on kevytstrategia Advance Wars Dual Strike.

Advance Wars -sarja on entuudestaan tuttu Nintendon aiemmiltakin konsoleilta. Sarja sai alkunsa jo vuonna 1988 Nintendo Wars -nimisenä, ja siitä kehittyi sittemmin Game Boy/Advancelle julkaistu Advance Wars -sarja. Uusin Advance Wars Dual Strike vie sarjan DS-konsolille.

Dual Strike tarjoaa sarjan tuttua loppuun asti hiottua taktikointia ja strategiaa, mutta uusi alusta tuo mukanaan uudet mahdollisuudet. Siinä missä sarjan kakkososa oli lähinnä uudelleenlämmittely, DS-versioon on pakattu valtava määrä uutuuksia. Uudet yksiköt, upseerit ja tehtävät ovat vain alkua. Mukaan on lisätty lukuisia uusia pelitiloja, jotka muuttavat pelin luonnetta valtavasti.

Kirkkaan kaunista sotimista

Helpoiten Advance Warsit erottaa niiden persoonallisesta ulkoasusta. Sarjakuvamaisen pirteät upseerit kommentoivat tapahtumia niin taistelukentällä kuin sen ulkopuolellakin. He suhtautuvat taisteluun enemmän pelinä kuin sotana, mikä on jollain kierolla logiikalla varmasti luontevaa. Uusi päähenkilö Jake korostaa pelimäisyyttä hokemalla toistuvasti mutta epäsujuvasti ”owned”-letkatuksia sekä muuta nettisettiä.

Upseerit ovat oleellisia, ja jokaisella on sekä ominaisuutensa että erikoisvoimansa, joita voi käyttää kasattuaan tarpeeksi energiaa. Lisäksi uutena elementtinä upseereille kertyy tasoja, jolloin he voivat valita joitain ominaisuuksia taistelukohtaisesti. Näitä ovat esimerkiksi nopeampi kaupungin valloittaminen, pidempi näkyvyys ja nopeampi liikkuminen erilaisissa maastoissa. Mitä korkeampi taso, sitä enemmän yhtäaikaisia ominaisuuksia ja valikoimaa.

Varsinainen pelimekaniikka on suhteellisen yksinkertainen. Yksiköitä on enemmän kuin aikaisemmissa osissa, mutta edelleen niitä on suhteellisen vähän ja kunkin vahvuudet muistaa helposti. Hyvä esimerkki uusista yksiköistä on valtava megatank, johon on vaikea tehdä vauriota, mutta jonka vauhti, bensa ja ammukset jättävät toivomisen varaa. Muita uutukaisia ovat muun muassa stealth-hävittäjäpommittaja, lentotukialus, korjausvene ja muutamat muutkin, jotka on hauskempi löytää itse, kun pelaa kampanjaa läpi.

Monenlaista mättöä

Pelitiloja on useita, joista tutuin lienee tarinavetoinen kampanjatila. Ensimmäiset tehtävät ovat opetuspainotteisia, mutta vähitellen pelaaja päästetään toinen toistaan isommille ja hankalammille kartoille. Tehtäviin on todella panostettu, ja niitä pelaa ilokseen uudestaan löytääkseen erilaisia ratkaisuja. Kun kampanja etenee syventymistä vaativiin isompiin karttoihin, War Room tarjoaa hauskaa levähdystä. Siellä voi valita lukuisista kartoista, joita pääsee pelaamaan haluamallaan upseerilla. Ikävä kyllä kartat ovat suurimmaksi osaksi samat kuin edellisessä osassa.

Survival-pelitila muuttaa pelin luonnetta mielenkiintoisesti. Pelaaja voi valita, suorittaako tehtäväsarjan tietyn rahamäärän, kierrosmäärän vai ajan puitteissa. Jokaisessa on omat uudet haasteensa. Osaako käyttää juuri tarpeeksi rahaa, että pystyy vielä murskaamaan vihollisen rakentamatta hädän tullen kallista hätätankkipartiota? Tai kuinka kauan uskaltaa harkita siirtoja, kun vekkari tikittää jatkuvasti?

Battle-tila on kokonaan uusi peli, jossa vain sattuu olemaan Advance Wars -grafiikka. Siinä liikutetaan reaaliajassa joukkoja kursoreilla ja ammutaan kosketuskynällä vastustajia, joita kuhisee maastossa kuin meren mutaa. Toimintapeliksi se on kuitenkin aika kankea. Tuleekin mieleen, että se on jonkun kooderin testi, joka päätettiin vain liittää peliin siltä varalta, että joku tykkäisi – ja saattaahan joku innostuakin.

Mukana on myös langaton moninpeli, mutta vuoropohjainen strategia ei helposti taivu moninpelattavaksi, eikä pelitilannetta voi tallentaa. Helppoa pikahupia on siis turha odottaa. Advance Wars Dual Strike on pohjimmiltaan yksinpeli, mutta olisi yllätys, jos jokin jatko-osa ei rakentaisi monipuolista ja loppuun asti mietittyä moninpeliä näin toimivan rungon ympärille. Toistaiseksi verkko jää kuitenkin kalpeaksi kakkoseksi yksinpelikokemukselle.

Toimiva paketti

Tekoäly on ottanut aimo harppauksen eteenpäin ja osaa välillä olla pirullisen kiero. Monet vanhat taktiikat toimivat kuitenkin yhä, kuten miehistönkuljetusvaunuilla ja muilla tukiyksiköillä naruttaminen. Tekoäly tuntuu myös helposti luhistuvan alakynteen jäädessään – tietyn pisteen jälkeen vihollinen karkaa silmittömästi eikä osaa vetäytyä hitaasti. Lisäksi tekoäly rakentaa välillä uskomattoman typeriä yksiköitä eikä aina käytä rahaansa viisaasti. Nämä puutteet eivät kuitenkaan haittaa, sillä vaikeustaso on rakennettu sisään jo tehtävänasetteluun.

Advance Wars Dual Strike on huolellisesti suunniteltu ja tasapainotettu peli. Visuaalisesti se on vain nimellisesti kolmiulotteinen, mutta tällaisessa strategiapelissä selkeys ajaa kevyesti 3d-krumeluurin ohitse. Musiikki on laadukasta, mutta koko sarjan läpi soineet teemat alkavat jo käydä vanhoiksi. Kokonaisuutena Dual Strike on juuri sellainen laatupeli, jonka kaltaisia DS tarvitsee jatkossakin.

Tuplanäyttö hyötykäytössä

Dual Strike hyödyntää DS:n kahta ruutua, kuten nimestä voi jo arvata. Sen sijaan, että tekijät olisivat ottaneet vanhan pelin ja tunkeneet kakkosruudulle jotain jämää, he ovat nähneet vaivaa kakkosnäytön valjastamisessa hyötykäyttöön. Alaruutu on yleensä varsinainen pelikenttä, ja yläruudussa on monia erilaisia näkymiä.

Yleensä yläruudussa näytetään kursorin alla olevan yksikön ja maaston tiedot. Pelaaminen on sujuvampaa, ja kynnys tutustua yksityiskohtiin madaltuu, kun ei enää tarvitse painaa nappia ja avata erillistä ruutua. Ruudussa näkyy välillä muutakin, kuten esimerkiksi kiertoradalla makaava satelliitti, jota täytyy ampua ohjuksella aina, kun se alkaa lämmitellä laseriaan.

Mielenkiintoisin tuplanäytön käyttö on kuitenkin Dual Strike -tila, jossa on kaksi taistelukenttää. Molemmilla on oma komentava upseerinsa, joista pelaaja voi ohjata joko toista tai molempia. Alemmalta taistelukentältä voi lähettää joukkoja tukemaan kamppailua ylemmässä. Kun yläruudun taistelu on voitettu, ei saa takaisin lähettämiään yksiköitä vaan upseerin. Kahdella upseerilla pelaamisessa kätevää on, että vuoron päätteeksi voi vaihtaa, kumpi heistä on aktiivinen. Joillain on taitoja, joista on hyötyä tietyissä tilanteissa, joten taktikointi on tärkeää. Lisäksi välillä toista upseeria voi käyttää tag-kumppanina ja päästää hänet tekemään vielä toisen vuoron siirrot.

Kalle Kaivola

Tekijä: Intelligent Systems
Julkaisija: Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1–4 pelaajaa samalla koneella, 2–8 lähiverkossa
Pelin kotisivu: Nintendo