Arvostelu Alan Wake 2 on varma klassikko ja Remedyltä mykistävän hieno saavutus

Alan Wake -fanien 13 vuoden raastava odotus palkitaan todellisella mestariteoksella, johon vain Remedy pystyy.

Julkaisupäivä: 27.10.2023
Studio: Remedy Entertainment
Julkaisija: Epic Games Publishing
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 5 & Xbox Series X/S
Ikäraja: K18
Pelaajia: 1
Peliä pelattu arviota varten: 29 tuntia

Remedyn luoma kulttipeli Alan Wake saa viimein fanien kaipaaman jatko-osan annettuaan odotuttaa itseään 13 vuoden ajan. Suomalaisstudion saatua pelin oikeudet takaisin itselleen vuonna 2019 tuttu kirjailija nähtiin ensin Control-pelin AWE-laajennuksessa, minkä myötä vahvistettiin samalla pelien olevan osa kunnianhimoista yhteistä universumia.

Nyt Remedy Connected Universeksi kutsuttu maailma saa ensimmäisen virallisen jatko-osan.Samasta universumista huolimatta Alan Wake 2 on silti selkeästi täysin oma ja tyystin erilainen peli kuin toiminnallisempi Control, vaikka yhtäläisyyksiä löytyy niin rakenteen kuin ennen kaikkea juonen osalta. Vaikka alkuperäinen Alan Wake kuin myöskään Control eivät ole välttämättömyyksiä Remedyn uutukaisesta nauttimiseksi, ovat molemmat vahvasti suositeltavia pysyäkseen kärryillä yhteisen universumin tapahtumista ja liitoksista.

Alan Wake 2 vie pelaajat takaisin Bright Fallsin uneliaaseen pienkylään niin ikään 13 vuotta alkuperäisten tapahtumien jälkeen. Synkkä rituaalimurha on tuonut paikalle FBI-agentit Saga Andersonin ja Alex Caseyn, jotka huomaavat pian sotkeutuneensa osaksi yliluonnollista kauhutarinaa. Kaiken keskiössä tuntuisi jälleen olevan yli kymmenen vuotta sitten kadonnut Alan Wake, jonka uuden julkistamattoman kirjan sivut muuttuvat taas tosiksi.

Kuva: © Remedy Entertainment

Tällä kertaa kauhun syleilyyn ei astuta yksin, vaan pelaaja pääsee ohjaamaan juonen edetessä niin Wakea kuin Andersonia. Käytännössä tämä näkyy studiolle ominaisena kerronnallisena kokeiluna, jossa juoni on jaettu tällä kertaa kahdeksi limittäin kerrottavaksi tarinaksi. Pelaajan jakaantuessa päähenkilöiden kesken juoni seuraa kaupungin ylle lankeavaa pimeyttä, jonka kumpikin osapuoli pyrkii estämään omin avuin: Saga Bright Fallsista ja sen lähiympäristöstä käsin ja Alan ensimmäisen osan jäljiltä yliluonnolliseen rinnakkaisulottuvuuteen vangittuna.

Yllä oleva kuvaus koskettaa tosin pelkästään Alan Wake 2:n kerronnallista pintaa, sillä pimeyden syvyyksiin sukeltaessa pelaajan eteen tuodaan useita teemoja, tasoja ja puhdasta metakerrontaa, jotka yltävät aina Remedyn maailmanmaineeseen nostaneen Max Paynen jalkojen juurille – joskin tekijänoikeudellisista syistä johtuen vain läpinäkyvän kujeilevasti vihjaillen. Kirjoittaminen ja luominen ovat niin ikään vahvasti läsnä jo pelkästään toisen päähenkilön vuoksi, mutta nämä kietoutuvat tiukasti osaksi pelin painajaismaista tunnelmaa ja hahmoja, joiden todellisuus muuttuu muisto muistolta silkaksi kauhuksi.

Kuva: © Remedy Entertainment

Alkuperäisen pelin toimintaseikkailusta on siis luovuttu ja korvattu se Alan Wake 2:ssa puhtaalla selviytymiskauhulla. Lähin pelillinen sielunsisar löytyy Resident Evil -sarjan peleistä, mutta käytännössä Remedy on jälleen oma, sekoileva itsensä, ettei tällaista ole tullut vastaan oikeastaan koskaan aiemmin. Studio hyödyntääkin kaikkia vuosien varrella oppimiaan kikkoja luodakseen jotain täysin uniikkia, sekopäistä ja samalla äärettömän kiinnostavaa, jota ei malta jättää tauolle hetkeksikään.

Ja jos Alan Wake petti kauhufanit pelottelujen osalta, Alan Wake 2 vetää mittarin suoraan yhteentoista, eikä suostu poistumaan sieltä hetkeksikään.

Pelillisesti kaksi päähenkilöä tarjoaa niin ikään toisistaan poikkeavan kokemuksen pelaajille, vaikka molemmat on rakennettu selviytymiskauhugenren oppien päälle. Saga Andersonina pelaajat keskittyvät murhatapauksen tutkimiseen, mikä tarkoittaa käytännössä puhdasveristä seikkailupeliä hyytävin kauhumaustein. Saga pystyy katoamaan milloin vain omaan mielipalatsiinsa, johon tämä kokoaa muun muassa tutkimansa tapaukset. Näitä selvitellään perinteisin etsiväkeinoin kuulustelemalla ihmisiä, etsimällä johtolankoja ja profiloimalla henkilöitä, joiden avulla pelaaja saa vastaukset haluamiinsa kysymyksiin. Nämä johtavat lopulta päätelmiin, jotka vievät juonta eteenpäin.

Kuva: © Remedy Entertainment

Mielipalatsi toimii pelillisesti erillisenä huoneena, johon Saga kokoaa taululle saamiaan vinkkejä. Pelaajan tehtävänä on asettaa oikeat vinkit oikeiden kysymysten alle, mikä on perin suoraviivaista ja rankaisematonta puuhaa. Silti kokemus tuntuu kuin oikealta etsivätyöskentelyltä, mikä tuottaa suurta nautintoa vielä pelin loppuvaiheilla. Mielipalatsi toimii samalla myös datapankkina, jonka kautta voi kuunnella ja katsoa uusiksi kaikki maailmasta löytyneet mainokset, käsikirjoituksen sivut ja kappaleet. Lisäksi sieltä hoituu myös Sagan aseiden parantelu, mikä tarjoaa muun pelin lailla hivenen totutusta poikkeavia päivityksiä tuliaseisiin.

Sagan keskittyessä etsivätyöskentelyyn, Alan Wake pyrkii puolestaan pakenemaan painajaismaisesta Dark Place -ulottuvuudesta kirjoittamalla itsensä vapaaksi. Waken osuudet pelissä nojaavat entistä vahvemmin juuri selviytymiskauhuun, joskin Bright Falls ei jää suinkaan ilman lukuisia painostavia hetkiä. Pahuuden dominoimassa Dark Placessa tapahtumat ovat alttiita muutoksille, mitä hyödynnetään kutkuttavilla tavoilla itse pelattavuudessa. Wake pystyy muun muassa muuttamaan ulottuvuuden rakenteita kirjoittamalla kohtauksia uudesta näkökulmasta, mikä avaa pelimaailmaan uusia reittejä, paljastaa yllättäviä tiedonmurusia tai muuttaa kohtauksen vain entistä vinksahtaneemmaksi.

Siten myös Wakella pelatessa eteneminen ei ole silkkaa rätkimistä, vaan tyydyttävän ongelmavetoista ratkontaa. Räiskiminen ylipäätään on Alan Wake 2:ssa varsin vähäistä, sillä peli luottaa ensisijaisesti äärimmäisen onnistuneeseen painostavaan tunnelmaan ja resurssien, kuten luotien, vähyyteen. Toiminta nojaa muutoin alkuperäisestä tuttuun mekaniikkaan, jossa vihollisten suojana on pimeyden verhoama kupu. Tämän pystyy tuhoamaan hetkellisesti riittävän kirkkaalla valonlähteellä, jolloin otukset ovat alttiimpia kivulle.

Kuva: © Remedy Entertainment

Vähäisemmät vihollismäärät sekä hiottu ohjattavuus auttavat ylläpitämään räiskinnän mielekkäänä vielä kymmenien tuntien jälkeen, vaikka toiminta jää lopulta pelin heikoimmaksi piirteeksi. Vaikka erilaisia vihollistyyppejä esitellään kourallinen pitkin peliä, puuttuu räiskimisestä lopulta monipuolisuus. Tuntuman osalta meno on silti nautinnollisen fyysistä, ja kokonaisuus sopii erinomaisesti pelin muuhun olemukseen. Siinä, missä Alan Wakessa räiskintää oli liiaksi, jatko-osassa sillä puretaan hetkellisesti siihen asti latautunut painostava tunnelma. Se ei siten nouse missään vaiheessa pääosaan, vaan toimii ainoastaan onnistuneena rytmittäjänä.

Kun toiminta nimittäin viimein alkaa, on pelaaja ehtinyt marinoitua omassa kylmänhiessä jo useita kymmeniä minuutteja. Pelin kuumottava äänimaailma ansaitseekin erityisnoston, sillä kaikkein seesteisimmilläänkin Alan Wake 2 onnistuu pääsemään monasti ihon alle. Erityisesti kotoisaa korpimetsää muistuttavien alueiden riipivät taustaäänet onnistuvat pilaamaan omat lenkkeilyhalut seuraavien viikkojen osalta.

Äänimaailman tueksi myös rautainen soundtrack onnistuu jäätämään selkäpiin kuin nostamaan euforian kokonaan uudelle tasolle kohtauksesta riippuen.

Alan Wake 2 näyttää lisäksi kerrastaan jumalaisen upealta ja on kevyesti yksi näyttävimmistä nykysukupolven peleistä tähän mennessä. Väite olisi totta jo pelkästään pelin (raskasta) graafista antia tarkastellessa, mutta kun Alan Wake 2 on niin paljon muutakin. Remedyn omalaatuinen artistinen visio ja kokeilullisuus ennättivät ilahduttaa jo Controlissa, mutta tässä ne jalostetaan entistä näyttävämmin osaksi kokonaisuutta. Tietokonegrafiikan ohella tekijät hyödyntävät jälleen runsaasti aidoilla näyttelijöillä kuvattua materiaalia, jota limitetään niin pelikuvan päälle kuin näytetään sellaisenaan. Erilaisia tyylikeinoja hyödynnetään runsaasti niin säikyttelyyn kuin tunnelman luomiseen. Nämä kaikki tukevat silti pelin painajaismaista todellisuutta, jossa useat eri maailmat risteävät keskenään ja onnistuvat valumaan toiselle puolelle.

Kuva: © Remedy Entertainment

Jotain kehittäjien taituruudesta kertoo se, ettei näitä katsoessa tajua aina edes katsovan oikeita näyttelijöitä, sillä pelaaja on täysin uppoutunut esiteltyyn maailmaan.

Näyttävyydellä on kuitenkin hintansa, sillä Alan Wake 2 on äärimmäisen raskas tapaus. Konsoleilla peli pyörii ymmärrettävästi kiitettävän tasaisesti kauttaaltaan, mutta PC:llä oman raudan saattaa joutua uusimaan halutakseen silmäkarkin täysille. Immortals of Aveumin lailla Remedyn uutukainen vaatii koneelta runsaasti tehoja, etenkin säteenseurannan kanssa, mistä kielivät jo minimivaatimuksena oleva RTX 2060- tai vastaava kortti. Tämä siis ilman säteenseurantaa, low-asetuksilla, 1080p-resoluutiolla ja 30 ruudun kuvataajuudella.

Mutta jos koneessa riittää potkua tätä parempaan, pelissä riittää maisemia ihailtavaksi ja yksityiskohtia syynättäväksi lähes jokaisen nurkan takaa.

Alan Wake 2 on kevyesti yksi vuoden 2023 parhaimmista peleistä, mikä on näin ennätyskovana pelivuotena uskomaton saavutus. Remedy on hionut oppejaan vuosikymmenten ajan, mikä kulminoituu nyt jo toistamiseen uskomattomaksi ja täysin uniikiksi mestariteokseksi. Kauhupelien faneille luvassa on puolestaan visuaalisesti mykistävä, kerronnallisesti kutkuttava ja tunnelmaltaan painostava painajainen, jonka ei tahdo loppuvan.

ALAN WAKE 2

”Remedy todistaa olevansa uransa eheimmässä terässä tarjoamalla pelaajille yhden parhaimmista kauhupeleistä koskaan.”