UUSIMMAT

Arvostelu: Code Vein tarjoaa Souls-faneille isorintaisia animetyttöjä ja helpompaa pelattavaa

10.10.2019 10:11 | Joonas Pikkarainen

Bandai Namco kokeilee näppejään suositun genren parissa houkuttelemalla mukaansa kaikki anime- ja vampyyrifanit.


Julkaisupäivä: 27.9.2019
Studio: Bandai Namco Studios
Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Saatavilla: PC (Window, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-2
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arvostelua varten: 24 tuntia


Souls-likejä sikiää nykyään jokaisesta kolosta, kun kehittäjä toisen perään haluaa lyödä rahoiksi tekemällä alagenren seuraavan kruununperillisen. Samaan sykkivään suoneen iskee kulmahampaansa myös Bandai Namco, jonka visioissa valtikka saavutetaan lisäämällä yhtälöön hieman perinteisempi juonenkerronta.

Sekä isopovisia animetyttöjä.

Studion uumenista maailmalle putkahtaa Code Vein, joka on pelillisesti häpeilemättömän suora kopio FromSoftwaren klassikkoteoksesta. Se poikkeaa synkemmästä sisaruksestaan tosin tarjoamalla animehenkisen maailman, jossa Twilightin komistuksetkin häpeään saattavat vampyyrit heräävät kuoltuaan muistinsa menettäneinä uusiksi ikuisessa syklissä tuhoisan sodan jäljiltä. Tai kunnes he eivät saa enää suoniinsa kuihtuneen kaupungin viimeisiä veripisaroita ja muuttuvat katuja partioiviksi verenhimoisiksi hirviöiksi.

Pelaaja herää Code Veinin maailmaan yhtenä muistinsa menettäneenä vampyyrina, joka toisin kuin monet muut kaltaisensa pystyy verellään herättämään eloon kaupungin kuivuneet veriköynnökset. Nämä pitävät samalla loitolla kaupunkia ympäröivän tappavan usvan, minkä myötä pelaaja nousee uudeksi toivoksi löytää ratkaisu rotunsa nopeasti kuihtuvaan verenmakuiseen ongelmaan.

Kiilusilmäisten animehahmojen seurassa kulkeva juoni sukeltaa syvälle pelimaailman mytologiaan ja keskittyy yllättävän paljon pelaajan matkassa kulkevien hahmojen sieluntarinoihin. Tarinan keskiössä ovat juuri kuoleman seurauksena kadotetut muistipalapelit, joita pelaaja pystyy parsimaan kokoon löydettyään ensin tarvittavat osaset käsiinsä. Sivuhenkilöiden traagiset menneisyydet ovat eittämättä pelin kerronnallista kermaa, mutta samaan aikaan hahmot ovat joko karikatyyrisen seksualisoituja povipommeja tai yliviileitä komistuksia – eikä peli edes yritä peitellä sitä.

Valitun tyylisuunnan alta löytyy kuitenkin hyvin tutunoloinen Souls-peli, joka ruksii kaikki tarvittavat kriteerit häpeilemättömällä pieteetillä. Hahmon takaa kuvattu toimintaroolipeli on pelattavuuden ehdoilla rakennettu kokemus, jossa vaara odottaa jokaisen kulman takaa ja kuolema on vain hetkellinen hidaste – ja kokemusesanssin tiputtaja. Sokkeloisten kenttien umpikujat tarjoavat joko salaisuuksia tai oikoreittejä, jotka nopeuttavat myöhempiä käyntikertoja alueella. Valitettavasti pelialueet ovat puuduttavan persoonattomia ja kenttäsuunnittelun osalta varta vasten rakennettu pelaajan suuntavaiston sekoittamiseksi, ettei Code Veinin maailma kolahda aivan kaivatulla tavalla.

Sama koskee alkuun lupaavan oloista taistelua, joka kaatuu lopulta liian vähäiseen vihollisvariaatioon. Code Vein tarjoaa kyllä genrelle tyypilliseen tapaan useita eri erilaisia aseita, taikoja ja kivääreitä, joista kullekin on siunattu omanlainen pelityyli animaatioineen ja statseineen. Pelin erikoisuutena hahmolle voi vaihtaa lisäksi suoraan lennosta eri hahmoluokista koostuvia verikoodeja, jotka antavat omat uniikit bonukset ja erikoiskyvyt painottuen lähitaisteluun, tankkaamiseen, tukemiseen tai kaukotaisteluun. Kyvyt pystyy myös opettelemaan ulkoa, jolloin näitä voi yhdistää muiden hahmoluokkien kanssa luoden käytännössä lukemattomia erilaisia variaatioita testattavaksi.

Valitettavasti kaikki tämä jää melko tarpeettomaksi, kun kohdattavana on ainoastaan kourallinen erilaisia vihollistyyppejä. Näistäkin vain muutama pomovastus käyttää hieman monipuolisempia hyökkäyssarjoja, mutta muutoin vastustajien erot jäävät keskenään harmillisen pieniksi. Lisähaastetta tarjoavat vaihtoehtoiset inkursiot syvyyksiin kierrättävät niin ikään samoja naamoja kyllästymiseen saakka.

Siten vaikka taustalla toimiva taistelumekaniikka on varsin rautainen, itse toiminta muuttuu nopeasti melko tasapaksuksi mätkimiseksi.

Haasteen suhteen etenkin Souls-sarjan veteraaneille Code Vein on todennäköisesti hieman liian kevyt välipala, joskin juuri genren vihkiytymättömille Bandai Namcon uutukainen voi olla erinomainen porttihuume. Tätä tukee toimiva kumppanisysteemi, jonka avulla kenttiin voi ottaa peesiin varsin pätevän tekoälykaverin. Lisäkäsipari vetää puoleensa osan vihollistulesta, minkä lisäksi nämä tukevat pelaajaa erinäisillä taioilla sekä herättämällä nämä henkiin. Vaihtoehtoisesti lisähaastetta peliin voi hakea sooloilemalla.

Tietokoneistetun kaverin lisäksi peliin voi kutsua myös ihka aidon ystävän – tai frendittömät satunnaisjantterin – joka saapuu maailmaan kolmanneksi pyöräksi. Kaksinpeli ei nimittäin poissulje tekoälykumppania, joten kenttiä ja pomovastuksia voi parhaillaan hakata kolmistaan. Tämä luonnollisesti tiputtaa vaikeustasoa entisestään. Sessiot on lisäksi rajattu aina yhteen tason mittaiseen koitokseen, joten kaverille saa kilautella vähän väliä, jos pelin mielii läpäistä käsi kädessä.

Code Vein ei ole siis uusi Souls-genren suunnannäyttäjä, mutta se on monine pienine puutteineenkin ihan onnistunut genrensä edustaja. Ehkä hivenen pidemmän kehitysajan puitteissa siitä olisi voitu saada omaleimaisempi ja monipuolisempi kokemus, mutta nykyisellään Code Veinia voi suositella joko akuutista verenpuutteesta kärsiville tai genreen ensimmäistä kertaa kulmahampaansa kastaville.

CODE VEIN

”Animemainen Souls-like laskee genren pirullisen haasteen asteen inhimillisemmälle tasolle.”