Arvostelu Wild Hearts kärkkyy Monster Hunterin apajille – ja melkein Electronic Artsin hirviönmetsästyspeli sinne pääseekin

Wild Hearts tuo mukanaan muutamia uusia konsepteja, mutta tyytyy päällisin puolin kopioimaan valtaosan genren pahimmalta kilpailijaltaan.

Studio: Omega Force
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaisupäivä: 17.2.2023
Saatavilla: PC (Windows, kokeiltu), PlayStation 5, Xbox Series X/S
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arviota varten: 37 tuntia

Minaton asukkaat ovat kenties maailman epäonnisinta kansaa. Feodaaliaikaista Japania muistuttavan Azuman pieni saarikaupunki olisi tuhoutunut jo lukuisia kertoja, ellei pelaajan ohjaama nimetön metsästäjä olisi sattunut paikalle pelastamaan päivää toisensa perään. Toisaalta pelaajalla ei olisi myöskään hirveästi tekemistä, jos valtavat kemono-hirviöt eivät olisi alituiseen kolkuttelemassa pienen kylän portteja.

Ja siinäpä on Wild Heartsin juoni pähkinänkuoressa.

Dynasty Warriors -pelisarjasta parhaiten tunnetun Omega Forcen uusi toimintapeli on Electronic Artsin vastaus valtavan suosituille Monster Hunter -peleille. Jos jälkimmäiset ovat jollain tapaa tuttuja, Wild Heartsin ydinolemus on niin ikään tiedossa. Yhtäläisyyksiä pelisarjojen väliltä löytyy nimittäin enemmän kuin eroavaisuuksia, eivätkä jälkimmäiset liioin muuta konseptia. Suurimman osan ajasta uusi tulokas menisikin lähes sellaisenaan Capcomin hittisarjan osana.

Siltä varalta, ettei konsepti ole jo tuttu, kerrataan hirviönmetsästyspelien alkeet.

Wild Heartsissa pelaaja saa tehtäväkseen jahdata massiivisia luonnon kanssa fuusioituneita hirviöitä, joilla kullakin on omat uniikit liikkeet, vahvuudet ja heikkoudet. Näitä tutkimalla ja hyödyntämällä kukistetaan pedot, nyljetään ne resursseista ja rakennetaan samaisilla materiaaleilla entistä vahvempaa haarniskaa ja terävämpää asetta kaataakseen vielä vaarallisempia otuksia.

Tätä nautinnollisen addiktoivaa kaavaa toistetaan niin pitkään kuin sielu sietää.

Wild Heartsin maailma esittelee nelisentoista uniikkia hirviötä ja näiden päälle liudan variaatioita metsästettäväksi, sekä kahdeksan yksilöllistä asetta näiden mättämiseen. Uniikkina poikkeuksena siihen toiseen pelisarjaan verrattuna pelaajalla on myös käytössä mysteerisen karakuri-voiman mahdollistamat rakennelmat, jotka auttavat niin metsästämisessä kuin avoimissa ympäristöissä liikkumista. Näitä pystyy kyhäämään vapaasti milloin tahansa ja vaikka kesken taisteluiden, jolloin jahtia voi edesauttaa muun muassa harppuunoin, valtavin nuijin tai pelaajan ilmaan lennättävien kopterien avulla.

Karakurit ovat pelin markkinoinnissakin suuresti esitelty piirre, jolla Wild Hearts pyrkii erottumaan Siitä Toisesta.

Vaikka fortnitemainen pikarakentelu on kieltämättä mukava lisä, se ei suoranaisesti mullista genreä. Valtavat hirviöt kaatuvat monilta osin ilman yhtäkään rakennelmaa, joskin osaavissa käsissä ne auttavat muun muassa kaappaamaan pedot hetkeksi paikoilleen tai tuottamaan ylimääräistä lämää. Keräilijäluonteille näitä löytyy tosin iso kirjo avattavaksi ja parannettavaksi, joten tekemisestä ei jää puutetta.

Sama koskee myös aseita ja varusteita, joita avautuu sitä mukaa lisää, kun uusia petoja ennättää kaataa. Samojen petojen kaataminen yhä uudestaan on kiinteä osa genreä, jos tietyt haarniskat mielii haalia valikoimiinsa. Nämä auttavat myös usein suojaamaan eri elementtejä vastaan, jolloin osa varusteista soveltuu paremmin juuri tiettyä hirviötyyppiä vastaan. Aseiden päivityksen kohdalla toimivat samat lainalaisuudet, joskin nämä voi onneksi palauttaa takaisin alkuasetelmiin menettämättä näihin käytettyjä resursseja. Tämä antaa pelaajalle vapauden kokeilla niin eri aseita kuin näiden variantteja rauhassa.

Itse aseet ovat sen sijaan aika peruskauraa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Valikoimista löytyy niin katanaa, jousipyssyä kuin valtavaa nuijaa. Hieman erikoisempina ilmestyksinä ovat japanilainen sateenvarjo, wagasa, sekä muotoaan muuttava katakuri-sauva, joista erityisesti jälkimmäinen vakiintui nopeasti allekirjoittaneen metsästysaseeksi numero uno. Aseiden välillä on kuitenkin isoja eroja niin lyöntinopeuksien, kombojen kuin näiden erikoispiirteiden osalta, joten niille löytyy varmasti ottaja itse kunkin pelityylistä. Eikä pelkkään yhteen aseeseen kannata edes sortua, sillä kaiken muun lailla osa hirviöistä ovat alttiimpia tietyntyyppisille aseille.

Henkilökohtaisen varustelun lisäksi taistoihin voi valmistautua myös syömällä, mikä on tehty tarpeettoman monimutkaiseksi.

Monster Hunterissa pelaajat napsivat safkansa aina ennen taistelua kyliltä, mutta Wild Heartsissa einekset kasataan itse alueille rakennettavissa leireissä. Omia ruokiaan voi niin suolata, säilötä liemeen kuin ties mitä muuta, kunhan nämä ensin avaa karakuri-kykypuun kätköistä. Niitä voi myös syödä sellaisenaan, jos ja kun tarpeettoman monimutkaiseen kokkaamiseen ei ole haluja. Käytössä olevat rakennusmateriaalit on kaiken kukkuraksi sidottu alueilta avattaviin lähteisiin, joiden keräily ja parantelu muuttuu nopeaksi askareeksi.

Taistelussa käytettävien karakurien lailla myös leiri- ja liikkumista helpottavat karakurit tuntuvat suurilta osin tarpeettomilta. Metsästys onnistuu moitteetta ilman näitäkin, kunhan muutamat kriittiset väylät on ketjutettu pikasiirtymillä. Tältä osin Wild Heartsin yksi uniikeimmista piirteistä tuntuukin hienoiselta hudilta, jonka lisäys osaksi muuta mekaniikkaa ei ole täysin onnistunut. Karakuri ei missään nimessä ole huono lisä, mutta se tuntuu monilta osin vain monimutkaistavan hyvin yksinkertaisen perusasian.

Mikään näistä ei kuitenkaan pysty pilaamaan Wild Heartsin tarjoamaa kokemusta, vaikka se ei sellaisenaan ylläkään kilpailijansa metsästysmaiden houkuttelevuudelle. Toki jälkimmäisen tekijöillä on myös lähes 20 vuoden etumatka genren osalta, ja Omega Forcen debyytiksi Wild Hearts on jo hyvin likellä onnistumista. Hirviöt ovat mukavan yksilöllisiä ja hauska metsästää, aseet ilahduttavan monipuolisia ja toiminta itsessään on sujuvaa.

Kunhan kaikkea vielä vähän hiotaan pelisarjan seuraavaan osaan, joutuvat pelaajat jo tosissaan miettimään kumman leiriin astua seuraavaksi. Tällä hetkellä erot eivät kuitenkaan ole riittävät.

WILD HEARTS

”Wild Hearts on erinomainen sarjanavaus ja viihdyttävä hirviönmetsästyspeli, joka kulkee liian tutulla polulla.”