Arvostelu: Gladiator Bastards on veristä roskaviihdettä mobiilipelaajille

Tekijä: Frak Oy
Julkaisija: Frak Oy
Testattu: Android, Huawei Honor 6
Saatavilla: Android
Tulossa: iOS
Pelaajia: 1
Muuta: Ilmainen f2p-peli, joka sisältää mikromaksuja.
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen

Pirkanmaalaisen Frak-pelistudion esikoispeli kertoo roomalaisista gladiaattoreista, joilla on suuri suu ja isot sanat. Pelin taustalta puolestaan löytyy tekijäporukkaa, joilla on mielenkiintoinen historia suomalaisen viihteen saralla.

Gladiator Bastardsin tekijöistä Ville Lähde on vaikuttanut yli 20 vuotta tamperelaisen Trash Video -leffaryhmän riveissä. Joku saattaisi kutsua Trashin tuotantoja roskaleffoiksi, ja onhan siinä tiettyä totuuttakin, mutta eiköhän liene reilumpaa sanoa niitä rempseiksi indieleffoiksi ja -sarjoiksi. Komediaa, kauhua, toimintaa ja scifiä piisaa kymmenissä lyhäreissä. Hurjinta ja tappavinta meno on tietenkin Juhlajätkät-sarjassa, joka on ensimmäinen indietekijöiden koskaan Suomessa tekemä täysimittainen tv-sarja.

Trash Videon historia on helppo nivoa yhteen Gladiator Bastardsin kanssa. Eihän leffatuotannoilla ja gladiaattoripelillä ole oikeasti paljoa yhteistä keskenään, mutta yhteisiäkin nimittäjiä riittää. Ei siis kannata teeskennellä yllättynyttä kun totean, ettei Gladiator Bastards suhtaudu taistelupeliaiheeseensa kovinkaan vakavalla naamalla.

Gladiator Bastardsissa kaksintaisteluareenoille nakataan joukko sotureita, joiden täytyy grindata tiensä ottelu ottelulta ja vastustaja vastustajalta kohti lopullista, eeppisistä eeppisintä turnausta. Kun kaikki on nähty ja telottu odottaa vihoviimeisellä areenalla aikansa kyberhitleri, keisari Caligula.

Sitä ennen kuitenkin saa kotvan vääntää, sillä ilmainen gladiaattoripeli nojaa nykyajan tuttuihin maksumekaniikkoihin. Alussa vain yksi hahmo on pelattavissa, mutta toisen saa avattua pikapikaa ensimmäisen turpiinmättäjäladyn tienesteillä. Sitten homma meneekin jo vaikeammaksi. Kolikoita tarvitaan lisää, mutta niiden ansaitseminen vaikeutuu tuntuvasti, kun vastustajat ovat entistä kovempia. Sitten katsotaan mainoksia, yritetään voittaa matseja taikka lopullisena keinona lyödään vastustajia luottokortilla – eli avataan hahmoja muovilätkän vastustamattomalla voimalla.

Pisteet toki siitä, ettei Gladiator Bastards harrasta mitään törkeää riistämistä mikromaksuillaan. Avattavat hahmot ovat ihan järjellisesti aukipelattavissa, ja parinkin euron sijoituksella pääsee pitkälle. Aika sitten näyttää millaiseksi linja muodostuu päivitysten myötä saapuvien lisähahmojen ja muiden extrojen kohdalla.

Peli itsessään nojaa mätkintöjen perinteiseen viistokuvakulmaan, joka on tuttu niin Street Fightereista kuin Tekkeneistäkin. Hahmot liikkuvat sivuttain ja antavat toisilleen kuonoon kukin kykyjensä ja taitojensa mukaan. Kuusi taistelijaa ovat totuttuun tapaan hieman erilaisia. Vaikka perusliikkeet ovatkin samat, taistelijoiden ulottuvuus, aseistus ja koko tuovat itse kullekin omanlaistaan tuntumaa. Iso äijä, joka huitoo massiivisilla kahden käden miekoilla, on aika hankala vastus, jos saa kuonoonsa aina kun yrittää käveleksiä omalle lyöntietäisyydelle.

Silloin tarvitaan jo juonikkaampia temppuja.

Ja niitä Gladiatorsissa tuntuu riittävän.

Jokaisella hahmolla on omat erikoisliikkeensä ja kombonsa, joiden etsimisessä riittää tekemistä. Liikkeiden ja iskujen yhdistelmiä kokeilemalla löytää kaikenlaisia yllätyksiä, mikä on aina taistelupelien ystävien mieleen. Kolmella perusiskulla ja kahdeksansuuntaisella ohjaimella saakin aikaan vaikka mitä, kun vähän yrittää. Lisäksi erityinen lisävoimamittari täyttyy hiljalleen onnistuneen mätkinnän tuloksena, mikä avaa erikoishyökkäyksiä. Mitä kauemmin malttaa mittaria täyttää, sitä hurjemman iskun saa mäjäytettyä vastustajan turpavärkkiin.

Gladiator Bastardsille on nyökyteltävä hyväksyvästi siksikin, että se on ihan täysiverinen taistelupeli. Moni mobiilipeli ei luota pelaajien kykyyn tai haluun tehdä asioita itse, mutta tällä kertaa mitään ei ole automatisoitu. Kaikki liikkeet on tehtävä itse, jokainen käännähdys ja mätkähdys. Tämä toki kuulostaa itsestäänselvyydeltä mätkintäpelifanille, mutta mobiilipelimaailmassa tilanne on toinen.

Vanhan koulun mätkinnän toimivuudesta voi kuitenkin olla kahtaa mieltä. Virtuaalinen joystick toisessa kulmassa, kuusi hyökkäysnappia toisessa on selkeä ja universaali tapa ohjata mobiilipeliä, mutta virtuaalitikun tarkkuus ja käytettävyys lienee tottumus- ja sukupolvikysymys.

Välillä loikat ja liikkeet menevät väkisinkin jonnekin tuonne, kun peukalo on pelaamisen aikana vähän lipsunut paikaltaan, mutta tämä ei ole keskimäärin kovinkaan vaarallista. Mobiilipelin designissa moinen on vähän pakko ottaa huomioon, mutta onhan tässä pakko herkutella ajatuksella kunnon gamepad-mätöstä. Tarkemmalla peliohjaimella höystettynä matka kohti keisarillista areenaa olisi varmasti vielä astetta villimpää.

Taistelupelinä Bastards on tyydyttävä ja ennen kaikkea punahermuinen kokemus. Mobiilimittakaavassa se on myös näyttävä. Hahmot ja taisteluareenat ovat silmäämiellyttävän yksityiskohtaisia ja värikkäitä. Toiminta on pääsääntöisesti sulavaa ja näyttävää, mutta jos nyt tekee vähän ilkeä vertauksen, niin eihän kännykällä mättäminen yllä konsoli- tai arcadepelien luistavuuteen. Lisäksi välillä liikkeet ja animaatiot eivät tunnu seuraavan toisiaan täysin pehmeästi. Ehkä animaatiobudjetti tuli jo käytettyä, eikä siirtymisiä kaikkien liikkeiden välille ehditty tai voitu tehdä.

Kunnon rankan erikoisliikkeen jälkeen matsi saattaa päättyä kuin seinään, mikä jättää fiiliksen, että nyt minulta ryövättiin palkinto vastustajan nujertamisesta. Kaikkea ei ole siis vielä ihan täysin viilattu täysin kasaan, mutta eiköhän näitäkin korjailla ajan kanssa. Luultavasti kokemuksen laatu riippuu myös ihan pelilaitteesta, sillä mitä isompi näyttö ja vääntävämpi puhelin/tabletti, sitä pehmeämmin toimintakin tapahtuu.

Vaikeustason suhteen kannattaa myös varautua jyrkkään urakkaan, sillä ensimmäisen turnauksen jälkeen haaste muuttuu reippaasti rankemmaksi. Uusintaotteluja saa mättää kerran jos toisenkin, kun vastustajat pistävätkin hanttiin oikein tosissaan. Pelaajaa ei päästetä enää helpolla.

Gladiator Bastards on rehellisen verinen ja viihdyttävä taistelupeli, joka kaivaa inspiraatiotaan hienosti niin genren klassisista perinteistä kuin tekijöidensä omista luomuksista. Sen omalaatuinen huumori ja asenne erottuvat taistelupelien suuresta massasta, eikä gladiaattoritaistelupelejä ole tehty ihan kaksin käsin laskettavaa määrää. Kilpailuun nähden Bastards pärjääkin pelinä hyvin, mutta erottuminen ja muiden päälle kipuaminen on pelin tulevaisuudelle se suurin haaste ja ongelma.

Kun muutkin Androidille julkaistut 3D-gladiaattoripelit mässäilevät verellä, niin milläs se potentiaalinen pelaaja oikein koukutettaisiin kokeilemaan ja toivon mukaan ihastumaan?

Gladiator Bastards on Frak-studiolle hyvä avaus, ja pelissä on vahvaa potentiaalia. Tekijät lupailevat päivitysten muodossa lisäsisältöjen lisäksi myös online-moninpelin ja edellä kaivattuja tappoliikkeitä, ja poppoo tuntuu myös liikkuvan eri foorumeilla ideoita ja toiveita kuuntelemassa. Tositoimiin taistelijat siirtyvät myöhemmin tänä vuonna, kun Android-version kaveriksi julkaistaan myös iPhone- ja iPad-laitteilla toimiva iOS-versio.