Arvostelu: Life is Strange 2 on alun perusteella todella vahva jatko-osa klassikkopelille

Dontnod Entertainmentin palkittu seikkailupelisarja jatkuu uusien henkilöiden ja tarinoiden matkassa. Ensimmäisen episodin perusteella kehutusta kerronnasta päästään nauttimaan taas viiden jakson voimin.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Dontnod Entertainment / Julkaisija: Square Enix / Saatavilla: PC, PlayStation 4 & Xbox One / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18 / Peliä pelattu arvostelua varten:  neljä tuntia

Kun pelipuolella törmää sanaan indie, tulee mieleen pitkälti pikseligrafiikkaan käärityt rogueliket, vanhojen Zeldojen suuntaan kumartavat toimintaseikkailut ja ylipäätään retrohenkisyys. Vastaavasti elokuva- ja musiikkipuolella indie mieltyy hyvin vahvasti artistien näköisiksi persoonallisiksi ja valtavirrasta täysin poikkeaviksi kummallisuuksiksi, joita on toisinaan vaikea kategorisoida.

Dontnod Entertainmentin Life is Strange on aina ollut likempänä näitä kahta jälkimmäistä.

Kehuttu ja palkittu seikkailupeli jatkuu Life is Strange 2:n myötä viidellä uudella episodilla, joista juuri julkaistu ensimmäinen osa antaa – toivottavasti! – hyvän kuvan tulevasta kokemuksesta. Samaan universumiin, mutta täysin uusiin hahmoihin keskittyvä jatko-osa yhdistää edeltäjänsä tavoin tarinavetoisen kerronnan, erinomaisesti kirjoitetut hahmot, koskettavat teemat sekä tunnistettavan audiovisuaalisuuden todella vakuuttavaksi aloitukseksi.

Life is Strange 2:n pääosassa nähdään veljekset Sean ja Daniel Diaz, joiden matkaan saavutaan jo ennen ilmaisena esiosana toimivan The Awesome Adventures of Captain Spiritin tapahtumia. Parin tunnin mittainen prologi on suositeltava nauttia ennen varsinaista pääateriaa, ja itsenäisenä teoksena se on koskettava kokemus myös ilman elämän outouksia.

Jatko-osan juoni käynnistyy Seattlessa isänsä kanssa asustavien velipoikien seurassa, kun kaksikko joutuvat traagisen tapahtumaketjun myötä pakomatkalle etsintäkuulutettuina. Alkuperäisteoksen koulumaailmasta siirrytään suosiolla road-elokuville tuttuun rakenteeseen, joka sopii itse asiassa erinomaisesti studion vahvaan hahmokeskeiseen kerrontaan. Juuri samaistuttavat henkilöt nousevat Roads-episodin kiinnostavimmaksi anniksi.

Kovinkaan moni peli – tai ylipäätään taideteos – ei onnistu usein jäljittelemään elämän ja etenkin elämisen aitoutta.

Life is Strange 2 osoittaa hyvin nopeasti olevan kuitenkin yksi tällaisista harvinaisuuksista.

Salaisuus piilee niissä pienissä hetkissä varsinaisten kohtausten välissä, joista myös monet indie-elokuvat parhaiten tunnetaan. Dontnod antaakin hahmoille tilaa hengittää ja kasvaa omaan tahtiin. Yksinkertainen metsän läpi kävely muuttuu ykskaks reilun tunnin pituiseksi seikkailuksi, jonka aikana rakennetaan linnoituksia, heitetään vesileipiä, opetellaan tiennäyttäjiä ja istahdetaan vain hetkeksi katsomaan maisemia akustisen kitaran soidessa taustalla. Ja samaan aikaa lukuisat pienet detaljit syventävät hahmoja, tekevät heistä elävämpiä, aidompia ja samaistuttavampia.

Tekevät heistä ihmisiä.

Jo ensimmäinen Life is Strange käsitteli vaikeita teemoja, eivätkä tekijät pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin tälläkään kertaa. Eritoten Dontnod näyttäisi nostavan keskisormen sen toisen nimeltä mainitsemattoman suuren ranskalaisen videopeliyrityksen suuntaan ja käsittelevän rohkeasti myös poliittisesti latautuneita aiheita. Veljesten välinen sisarussuhde on tietysti tärkein temaattinen side, mutta avauksessa sivutaan hyvin vahvasti jakautuneiden Yhdysvaltojen tilannetta, poliisiväkivaltaa ja rasismia. Representaation saralla meksikolaiset päähenkilöt jatkavat niin ikään studion avoimempaa ja hyväksyvämpää kulttuuria, jota peliala kaipaakin kipeästi.

Kaiken yllä olevan voi lopulta tiivistää yksinkertaisesti siihen, että Life is Strange 2 onnistuu jälleen välittämään tunteita jo ensimmäisessä episodissa.

Isoveljen saappaissa pelaajalle luodaan hieman samankaltainen suojelijan rooli kuin Telltale Gamesin alkuperäisessä The Walking Deadissa, jossa samaistumista hyödynnettiin isä-tytär-suhteella. Life is Strange 2:ssa molemmat veljeksistä ovat kuitenkin alaikäisiä, mikä tuo oman säväyksen kerrontaan, kun molemmat käsittelevät tilannetta hieman erilailla ymmärryksensä puitteissa.

Pelillisesti Life is Strange 2 luottaa tuttuun, mutta ehostettuun konseptiin. Dialogivetoinen seikkailu etenee pääosin kuljeskelemalla ja tutkimalla ympäristöä, oikeita tavaroita noukkien ja jutustelemalla. Jälkimmäinen on tosin entistä reaktiivisempaa veljessuhdetta luodessa. Pienempi Daniel kulkee peesissä oman tekoälynsä kaitsemana, jolloin tämän touhuiluihin voi reagoida halutessaan tai hänet voi ottaa mukaan omiin ihmettelyihinsä. Peli myös pitää kirjaa kaikista näistä ilmeisen reaaliajassa kulkevista tapahtumista, joten huomaamaton pelaaja voi äkkiä joutua lepyttämään suuttunutta pikkuveikkaansa keskellä metsää.

Valinnat nousevat alkuperäisteoksen lailla suureen osaan Life Iis Strange 2:ssa. Todelliset vaikutukset ja eriävät polut nähdään toden teolla vasta seikkailun edetessä, mutta jo ensimmäisessä osassa erilaisia tapahtumaketjuja näytti olevan useita. Erityisesti ilahdutti juuri risteyshetkien huomaamattomuus, sillä kaikkein pienimmätkin teot saattavat johtaa yllättäviin käytöksiin isoveljeään ihannoivan pikkuisen mielessä.

Toki mukana on edelleen myös isompia valintahetkiä, jolloin aika pysähtyy ja pelaajat saavat rauhassa tehdä valintansa isojen päätösten äärellä. Luonnollisemman kanssakäymisen myötä syntyvät vaikutukset tuntuvat kuitenkin aidommilta. Eikä pelaajalla ole enää ensimmäisen osan päähenkilö Maxin ajankelauskykyä näiden korjaamiseksi (vanha kansa tuntee kyllä kyvyn nimellä reset – toim. huom.).

Life is Strange 2:n omasta yliluonnollisesta lisästä saadaan ensimmäisessä osassa jo pientä esimakua, mutta vielä toistaiseksi peli etenee hyvin maanläheisiä polkuja pitkin. Kohdattavissa ongelmissakin punnitaan enemmän omaa moraalia kuin kekseliäisyyttä: varastaako kaupasta kipeästi tarvittavaa ruokaa vai kuluttaako vähäiset rovot yhden päivän luksusateriaan?

Uuden osan myötä studio on samalla päivittänyt moottorinsa Unreal Engine 4:ään, joka näkyy niin aidommissa hahmoanimaatioissa kuin entistä yksityiskohtaisemmassa ulosannissa. Visuaalisesti peli säilyttää alkuperäisteoksen charmikkaan ilmeen, mutta etenkin parempi mallinnus puhaltaa kerrontaan kokonaan uudenlaista aitoutta. Perusmallin PlayStation 4:lla pelissä ilmeni tosin useita outoja hidasteluja.

Eikä omaperäinen ilme olisi täydellinen ilman tuotantoon palaava säveltäjä Jonathan Moralia, joka loihtii akustisella kitarallaan taustalle jälleen ilmiömäisen upeita tunnelmia ja lainaa hieman tuntemattomampien artistien biisejä luodakseen tilanteisiin sopivia tunnetiloja. Harvassa pelissä ohjaimen laskee yhtä mielellään hetkeksi alas vain samaistuakseen päähenkilön hetkelliseen lepoon kaaoksen keskellä.

Life is Strange 2 alkaa vakuuttavissa merkeissä, ja eväät alkuperäisteoksen kaltaiseen kerronnalliseen mestariteokseen ovat jo nyt läsnä. Myöhemmät episodit paljastavat lopulta sen, saadaanko odotuksille kunnollista katetta, mutta ainakin ensimmäisen neljän tunnin perusteella susilauman suunta on oikea.

LIFE IS STRANGE 2

”Life is Strange 2 ei petä hahmokeskeisen kerronnan ja valintojen ystäviä alun perusteella.”