Arvostelu Mafia: Definitive Edition päivittää 18-vuotiaan mestariteoksen nykyaikaan hienolla tavalla
Vanhoihin klassikoihin sorkkiminen on aina riskialtista touhua, mutta Hangar 13 todistaa tehneensä oikean ratkaisun päivittämällä rakastetun toimintapelin nykypäivään.
Julkaisupäivä: 25.9.2020
Studio: Hangar 13
Julkaisija: 2K
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 10 tuntia
Vanhan italialaisen sananlaskun mukaan maailmassa on tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Hangar 13:n Mafia: Definitive Edition on yksi näistä, sillä kehittäjät sovittavat täysin uusiksi alkujaan vuonna 2002 julkaistun klassikon. Modernien avointen maailman pelien yhtenä esikuvana toiminut alkuperäisteos säväytti aikanaan upeasti toteutetulla kaupungilla, realismilla ja kiehtovalla tarinalla.
Nyt 18 vuotta myöhemmin se tekee saman toistamiseen.
Mafia: Definitive Edition on kehitetty alusta lähtien kokonaan uusiksi. Pelimoottorina toimii studion Mafia III:ssa käytetty vastaava, joskin kromia tuntuu laitetun entisestään pintaan. Pelattavuus on samalla tuotu likemmäksi nykypäivää, mutta harmillisesti siinä jäädään viimeaikaisista standardeista. Erinomaiseen juoneen ei onneksi ole koskettu. Sitä on kylläkin ehostettu uusilla näyttelijäsuorituksilla sekä laadukkaammalla ja runsaammalla dialogilla, jotka tekevät kerronnasta entistä timmimmän
Kuten kaikki hyvät mafiatarinat, myös Mafia alkaa viinasten parista. Esikuvansa lailla juoni kerrotaan takaumien kautta kahdessa eri aikajanassa. Varsinainen tarina kuullaan vuonna 1938, kun päähenkilö Tommy Angelo lavertelee Salierin perheen hämäräbisneksistä edessään istuvalle etsivälle. Pelattava osuus palaa sen sijaan vuoteen 1930 ja fiktiivisen Lost Heavenin kaduille, jossa satunnainen kohtaaminen johtaa taksikuskina toimineen Angelon kohti rikollista polkua.
Kerronnallinen ratkaisu toimii edelleen erinomaisena jännitteenä, jossa pelaaja tietää kulkevansa tuomittua polkua, mutta siihen johtaneet syyt ja seuraukset ovat vielä epäselvät. Temaattisesti Mafia sivuaa veljeyttä, uskollisuutta ja petosta, kuten lukemattomat muut genren teokset, mutta sen todellinen koukku on tarinan maanläheisyydessä. Salierin perhe ei ole mikään koko kaupunkia dominoiva suurperhe, eikä pelaaja koskaan saa valtavaa kartanoa omistukseensa, vaan lähes koko pelattava vuosikymmen eletään jatkuvana altavastaajana.
Tarinaa olisi silti voinut laajentaa uusioversiossa muutamalla ylimääräisellä tehtävällä, sillä vuosikymmen sujahtaa paikoin todella nopeasti ja monet tapahtumat käydään taustalla. Alkuperäisen rajoitteet näkyvätkin juuri siinä, että pelaaja ikään kuin kokee vain tarinaan valikoidut parhaat palat, mikä osaltaan toki tukee haettua takaumakerrontaa. Silti harppaukset tehtävästä ja radikaalisti muuttuvasta tilanteesta toiseen on nykymittapuin paikoin hivenen hämmentävää.
Onneksi juoni nivotaan loppua kohden nätistä yhteen pitkin tarinaa ripotelluista pienemmistä paloista, jotka kumartavat niin mafiagenren klassikoille kuin sovittavat niitä omiksi ikonisiksi kohtauksiksi. Vielä lähes kahden vuosikymmenen jälkeenkin muistin suurimman osan pelin upeista tapahtumapaikoista, jotka tuntuivat lukuisten tehtyjen parannusten vuoksi silti virkistävän tuoreilta.
Merkittävin syy tälle on juuri Hangar 13:n tekemät ehostukset, jotka saavat hahmot tuntumaan entistä moniulotteisemmilta ja näiden väliset keskustelut luonnollisemmilta. Näyttelijäsuoritukset tekevät hahmoista puolestaan moninkertaisesti elävämpiä, ja erilaista kanssakäymistä on runsaasti enemmän kuin alkuperäisteoksessa. Peliä varten uusiksi äänitetyt lukemattomat lisädialogit sekä maailmaa elävoittävät radiolähetykset saavatkin helposti unohtamaan, että kyseessä on alkujaan lähes kaksikymmentä vuotta vanha peli.
Toinen oleellinen seikka on tietty kokonaan uusittu pelimoottori, joka saa Mafia: Definitive Editionin myös näyttämään nykyaikaiselta tuotokselta. Parempien tekstuurien, elävämpien hahmomallien ja näyttävämpien valaisuefektien lisäksi maailma ylipäätään on todella paljon yksityiskohtaisempi. Ajankuvaa henkivät mainokset, kauppojen julkisivut ja katuja komistavat lehtikojut ja puhelinkopit vievät pelaajan suoraan 30-luvulle. Myös ihmisten paljous saa kaupungin tuntumaan aidolta, vaikka heidän päivittäisessä rutiineistaan uupuu nykyisten AAA-studioiden pikkutarkkuus.
Lost Heaven ei ole silti koskaan näyttänyt yhtä upealta, eläväiseltä ja aidolta.
Valitettavasti pelattavuus ei yllä muun pelin lailla aivan samalle tasolle, vaan se jää monilta osin hieman tylsäksi. Ammuskelu ja toiminta ajavat kyllä asiansa, mutta siihen niiden ylistyssanat sitten jäävät. Esimerkiksi lähitaistelu, jota on alkupäässä hyvin runsaasti, on tympeää yhden napin hakkaamista. Räiskiminen noudattaa puolestaan tuttua suojapohjoista mekaniikkaa, mutta perin ontuvalla tekoälyllä ja innottomalla kenttäsuunnittelulla. Lopputulos on suopeimmillaankin vain välttävä.
Avoimen maailman hyödyntäminen on myös jätetty entiselleen, mikä saattaa jakaa mielipiteitä nykypelaajien keskuudessa – itse olen tiukasti kehittäjien valitsemassa leirissä. Mafian maailma on aina ollut pelkkä kulissi, jossa ei ole mitään ylimääräistä tehtävää, ja tämä jatkuu pienin poikkeuksin myös uusioversiossa. Peliin on lisätty jokunen turhanpäiväinen kerättävä, mutta muuten kaupunki on sivutehtäviltään, aktiviteeteiltaan tai muine häiriötekijöineen täysin autio. Lost Heaven toimii ainoastaan valtavana tunnelmallisena miljöönä, jonka sisällä juonta kuljetetaan.
Vapaata tutkimista ja keräiltäviä varten pelissä on tosin erillinen hiekkalaatikkotila.
Mafia: Definitive Edition on upeasti tehty uusioversio, joka tuo yhden rakastetuimmista peliklassikoista nykypäivään. Kyseessä on Mafia-trilogian ylivoimaisesti paras osa, jolle tekijät ovat tehneet oikeutta säilyttämälle samanaikaisesti alkuperäisteoksen viehätyksen sekä ehostamalla sitä entisestään. Lisämuutoksia olisi voinut olla aina lisää ja toimintaa parantaa, mutta tällaisenaankin kyseessä on erinomainen päivitys vanhasta mestariteoksesta.
MAFIA: DEFINITIVE EDITION
”Upea uudelleensovitus paitsi säilyttää alkuperäisen hengen, myös parantaa sitä käytännössä jokaisella osa-alueella.”
