Arvostelu: Night Call ei ehkä ole pelinä kaksinen, mutta se on upeasti käsikirjoitettu murhamysteeri

MonkeyMoonin kehittämä Night Call on erinomainen esimerkki pelien mahdollisuuksista tarinankertojina, vaikka napakympiltä vältytäänkin.

Julkaisupäivä: 17.7.2019
Studio: MonkeyMoon
Julkaisija: Raw Fury
Saatavilla: PC (Windows, testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: –
Peliä pelattu arvostelua varten: 9 tuntia

Yö on sinun aikaasi. Pariisin kadut sinun valtakuntasi. Ja taksi pyhättösi. Tämä yö tuntuu kuitenkin erilaiselta. Vielä viikko sitten makasit sairaalassa kaupunkia piinanneen sarjamurhaajan ainoana selviytyjänä. Tänään olet palannut takaisin ratin taakse. Olet kaivannut tätä tunnetta. Sivuikkunoista lipuvia maisemia, takapenkiltä kuulemiasi tarinoita ja ajamisen rauhoittavaa vaikutusta. Mutta muistot tuosta illasta piinaavat edelleen mieltäsi. Ja nyt sinut on pakotettu jahtaamaan murhaajaa.

Etkä voi karistaa riipivää tunnetta, että hän jahtaa kenties sinuakin.

MonkeyMoonin kehittämä Night Call on pienieleinen ja tunnelmallinen murhamysteeri, jossa pelaajan tehtävänä on pyrkiä selvittämään Pariisin katuja riivaavan sarjamurhaajan identiteetti ennen kuin on liian myöhäistä. Etsivän sijaan pelaaja ohjaa tosin taksikuskia, joka joutuu kursimaan johtolankoja kokoon saatujen todistusaineistojen sekä kuljettamiltaan asiakkailta kuultujen huhujen avulla. Mittarin raksuttaessa valon kaupungin varjoihin kätkeytyvät tarinat nousevat tosin murhaajaa suurempaan osaan.

Night Call yhdistää kevyen pulmanratkonnan lukuisiin mielenkiintoisiin pientarinoihin, jotka poikkileikkaavat pariisilaista elämänmenoa ja ajankuvaa. Taksin takapenkille istuutuvat asiakkaat kaipaavat yhtä paljon kuljettajaa kuin kuuntelijaa, jolle purkaa ilonsa, surunsa, vihansa tai salaisuutensa. Ja Pariisin kaduilla salaisuuksia riittää.

Pelin hahmovalikoimaan lukeutuu yli 70 käsin laadittua hahmoa, jotka vaihtelevat journalisteista pariskuntiin ja poliiseista kodittomiin – toisinaan jopa kissoihin, aaveisiin ja aikamatkustajiin. Heidän tilanteensa ovat kuitenkin koskettavan universaaleja. Yksi saattaa pelätä oman seksuaalisen suuntautumisensa paljastamista ystävilleen, kun taas toiset miettivät lasten hankintaa, ulkomaan matkaansa tai kohtaamaansa syrjintää. Taksimatkojen aikana kuultavat lukuisat tarinat ovat erinomaisesti käsikirjoitettuja, ajankohtaisia ja usein koskettavia siivuja arkisista asioista ja toisinaan vähän pöhkömmistä hassutteluista. Mutta kaikki yhtälailla ihailtavan inhimillisiä.

Pelinäkökulmasta nämä rakentuvat dialogien kautta, joihin pelaaja pääsee osallistumaan vastausvaihtoehtojaan valitsemalla. Jotkut saattavat reagoida paremmin hiljaisuuteen, kun taas osa avautuu vasta pienen suostuttelun jälkeen. Harmillisesti pelin lukuisista hahmoista huolimatta samat kasvot ilmestyvät kerta toisensa perään takapenkille uudemmilla peluukerroilla, jolloin samat tarinat ja dialogit käyvät vähän liiankin tutuiksi.

Nämä eivät myöskään suoraan liity millään tapaa varsinaiseen murhamysteeriin, vaan toimivat irrallisina tarinoina sen rinnalla. Asiakkaat voivat toki antaa tapauksesta vihjeitä, jotka ilmaantuvat aina työpäivän päätteeksi päähenkilön kotona löytyvälle korkkitaululle, mutta kriittisimmät palat saadaan etsivältä saatuja johtolankoja tutkiessa. Taksitoiminta perustuu sen sijaan pitkälti Night Callin hivenen kehnosti toteutettuun rajoitteeseen, jossa oma kukkaro pitäisi pitää plussalla koko tutkinnan ajan, jotta työpaikka ja mahdollisuus etsivätyöskentelylle säilyisi.

Ongelma vain on siinä, ettei taksiyrittäjyys ole Night Callin perusteella missään muodossa lähellekään kannattavaa toimintaa, vaikka töitä paiskisi hiki hatussa läpi yön.

Jokaisen duuniyön päätteeksi pelaaja uppoutuu vielä hetkeksi pähkäilemään johtolankoja ennen Nukkumatin kutsua. Peli sisältää kolme erilaista sarjamurhaajaskenaariota, joiden viisi epäiltyä komistaa aina korkkitaulun yläosaa. Näiden alle kasaantuu pelaajan kuulemien huhujen ja tutkinnan myötä kasa irtonaisia vinkkejä, joita olisi tarkoitus sovittaa omasta mielestä sopivan pärstän alle. Näitä vertaamalla pitäisi lopulta pähkäillä tappajan motiivi, siihen sopiva epäilty sekä lopulta kohdistaa syyttävä sormi oikeaan ja toivoa parasta.

Murhaajien motiivi ja kerätty todistusaineisto ei vain aina oikein kohtaa, mikä tekee koko etsivätyöskentelystä lopulta pientä arvauspeliä. Epäiltyjä pääsee toisinaan myös kuskaamaan asiakkaina, mikä saattaa paljastaa enemmän kuin kymmenen todistusaineistoa. Varsinainen etsivätyöskentely taksin ratissa ei myöskään vaadi mitään Sherlock Holmesin tasoista älykkyyttä, vaan uusia todisteita saa, kunhan jaksaa vain parkkeerata pelin määrittelemille tutkinta-alueille. Koko murhamysteeri jääkin vähän puolivillaiseksi automaatioksi muutoin mestarillisesti käsikirjoitettujen tarinoiden varjossa.

Mikä on kieltämättä harmi, sillä nyt Night Call tuntuu kuin kahden erillisen pelin epäsopuisalta sikiöltä. Toisaalta se tarjoaa monia koskettavia minikohtaloita ja siivuja elämästä, joihin tekisi mieli uppoutua paljon syvemmälle ja ilman huolta pelillisistä mekaniikoista. Ja toisaalta siinä on varsinainen pelattava osuus, joka haraa toistuvasti näitä ihmistarinoita vastaan ja ei lopulta tarjoa edes varsinaista etsivätyöskentelyä.

Tämä sekainen soppa on onneksi verhottu yhtenäisen kauniin ulkokuoren alle. Pelin minimalistinen mustavalkoinen visuaalisuus koostuu lähinnä valtaosan ruudusta peittävästä Pariisin kartasta sekä tuulilasista kuvatusta vinkkelistä takapenkille, jossa vähäeleiset hahmot avautuvat tunteistaan. Toisinaan näkymä leikkaa tästä sateisille kaduille, taivasta halkoviin lentokoneisiin ja välkkyviin neonvaloihin, jotka yhdessä herättävät valon kaupungin yllättävällä tavalla eloon. Yhdistettynä henkilökohtaisiin tarinoihin ja hitaasti taustalla lipuviin maisemiin, Night Call onnistuu tavoittamaan jotain hartaan meditatiivista.

Varsinaisena pelinä Night Call ei kuitenkaan onnistu tavoittamaan lupauksia, mutta kokoelmana lyhyt tarinoita se toimii huomattavasti vakuuttavammin. Sen kuvaama Pariisi on valoihin ja varjoihin kätkeytyvä rakkauden kaupunki, jonka kadut tulvivat inhimillisistä, koskettavista ja yleismaailmallisista kohtaloista – sekä näitä vaanivasta sarjamurhaajasta.

NIGHT CALL

”Kaunis ja upea tarinakokoelma jättää toivottavaa pelillisillä ansioillaan.”