UUSIMMAT

Arvostelu: One Piece: World Seeker on surkea peli, mutta yksi vahvuus siltä löytyy

21.03.2019 20:31 | Henrik Savonen

Uusi One Piece -seikkailu tarjoaa kovan palan purtavaksi. Eikä niinkään hyvässä mielessä.


Julkaisupäivä: 15.3.2019
Kehittäjä: Ganbarion
Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One & PC (Windows)
Pelaajia: 1
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arvostelua varten: Yli 10 tuntia


One Piece on yksi suosituimmista manga- ja animesarjoista. Dragon Ballin ja Naruton tapaan myös Eiichiro Odan merirosvoilusta on riittänyt pelejä moneen eri lähtöön. Näistä sarjan uusin peliadaptaatio on lähtenyt kokeilemaan onneaan avoimen maailman saralla. Lopputulos edustaa kuitenkin aivan muuta, kuin mitä odottaa saattaisi.

Sarjasta tuttujen juonikuvioiden sijaan One Piece: World Seeker tarjoilee koluttavaksi täysin uuden tarinan.

Päähenkilö Monkey D. Luffy ja tämän piraattijoukkio päätyvät aarteen perässä vankilan virkaa ajavalle Prison Islandin saaristolle, jossa meno yltyykin odotettua suuremmaksi seikkailuksi. Siinä missä tarina käy pelin edetessä aina vain mielenkiintoisemmaksi, ei pelin muissa osa-alueissa ole niinkään kehumista.

Saariston eri alueet tarjoavat miljööltään mukavasti vaihtelua.Värikkäästä, animelle kunniaa tekevästä maailmasta ja sen piirrosmaisesta yleisilmeestä huolimatta pelin ympäristöt eivät kuitenkaan hohda tekemisen määrästä. Mitään kummempaa tutkittavaa ja löydettävää saaren alueilla ei siis ollut tehtävien rinnalla tai niiden jälkeenkään tarjota.

Juonta kuljetetaan eteenpäin yksittäisinä kappaleina. Näistä jokaisella on tarjota yksi päätehtävä uutta kappaletta kohden. Menoa rauhoitellaan tehtävien väliin upotetuilla, japaniksi puhutuilla animaatiopätkillä. Valtaosa peliin kirjoitetusta dialogista luottaa kuitenkin pelkän tekstityksen voimaan, minkä vuoksi monet jopa tarinan keskeisistä hahmoista jäivät tuntumaan ikävän etäisiltä.

Monet World Seekerin niin pää- kuin sivutehtävistäkin koostuvat pitkälti paikasta toiseen ryntäilystä sekä vihollisten yltiöhelposta niittämisestä. Saarella liikkuminen on melko rajoitettua, kiitos Luffyn uimataidottomuuden. Pelaajan kulku alueelta toiselle tuntuikin jokseenkin melko rajatulta. Mikäli pelissä siis mieli päästä haluamaansa määränpäähän, saattoi peli vaatia suuntaamaan annettuun kohteeseen vain ja ainoastaan yhtä reittiä pitkin.

One Piece: World Seekerin tehtävät käyvät toistamaan hyvin nopeasti itseään. Sama pätee myös itse taisteluun, jonka kontrollit rakentuvat suurelta osin yhden iskunapin varaan. Seikkailun varrella Luffyn liikeratoja voi toki monipuolistaa uusilla kyvyillä, jotka eivät kuitenkaan tee taistelusta tai saatika jo muutenkin kömpelöstä pelattavuudesta yhtään sen mielekkäämpää.

Vihollisten suhteen pelillä on heittää eteen liki samoja naamoja, joista ei sen liiemmin haastetta irtoa. Myös pelissä kohdatut pomovastukset olivat nekin yllättävän helposti päihitettävissä.

One Piece: World Seekerin merkittäväksi – ja oikeastaan myös ainoaksi – vahvuudeksi osoittautui sen mielenkiintoa herättänyt tarina, jonka seuraaminen oli kuitenkin muista osa-alueista johtuen hyvin työlästä puuhaa. Kokonaisuus olisikin saattanut toimia paremmin vaikkapa animaatioleffan muodossa. Itseään toistavilla tehtävillä ja yksitoikkoisella taistelujärjestelmällä kyyditettyä One Piece: World Seekeria on hyvin hankala suositella edes sarjan kovimmille faneille.

ONE PIECE: WORLD SEEKER

“One Piece: World Seeker olisi kenties toiminut paremmin elokuvana kuin pelinä.”