Arvostelu RiMS Racingin varaosaporno ja pikkutarkat moottoripyörät olivat sunnuntaisuharille liikaa

RiMS Racing on moottoripyöräpeli, joka ei ajofysiikkaan panostamisesta huolimatta nouse lähellekään ajosimujen eliittiä.

Julkaisupäivä: 19.8.2021
Studio: Raceward Studio
Julkaisija: Nacon
Saatavilla: PlayStation 4 & 5, Nintendo Switch, PC (Windows, testatu) & Xbox One & Series X/S
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arvostelua varten: 8 tuntia

Allasi on 1000-kuutioinen moottoripyörä, sää on hyvä, asfaltin pinta sopivan lämmin ja kartta paljastaa, että etapilla on reilusti mutkia. Tiedossa on siis moottoripyöräilyn parasta hekumaa bensatankin täydeltä. Mikä voisi mennä pieleen? Hyvinkin moni asia, mikäli mittarina toimii RiMS Racingin simulaatio.

Kyseessä on simulaattori, jossa on panostettu erityisen paljon ajofysiikkaan. Ajokokemukseen vaikuttaa tien kunto, sen pinnan lämpötila, sää sekä tietenkin itse ajokki ja kaikki sen säädöt. Peliin on mallinnettu kahdeksan maailman tehokkainta moottoripyörää. Päristelemään pääsee Ducatilla, MV-Agustalla, Aprilialla, BMW:llä, Suzukilla, Hondalla, Kawasakilla tai Yamahalla.

Yksinpelin puolelta löytyvä uratila toimii pitkäjänteisen pelikokemuksen perustana. Ajamisen ohella pelaaja pyörittää omaa tallia, jossa ei onneksi harrasteta mikromanagerointia liialti. Menestymällä kilpailuissa tienataan pelin sisäistä valuuttaa (krediittejä) ja tiimipisteitä. Jälkimmäisiä hyödynnetään uusien toimintojen avaamiseen kykypuissa, joita on yhteensä kolme. Kykypuita avaamalla saa mm. alennuksia varaosista, laajemmat mahdollisuudet pyörän tuunaukselle ja tarkempia ennusteita säästä ennen kilpailuja. Krediitit hukkuvat pohjattomaan kaivoon nimeltä varaosat.

Kun ja jos talli on kuosissa, niin sitten voi kokeilla onneaan kilpailuissa. Tarjolla on 70 erilaista kisaa, joihin voi vapaasti osallistua. Kirjoon kuuluvat yksi vastaan yksi -kisat, suuremmat 10 hengen kilvat, akatemiakisat – joiden tavoitteena on enemmän kuskin kouluttaminen – ja valmistajien kisat. Uudet pyörät lunastetaan itselle sijoittumalla kolmen parhaan joukkoon valmistajien kisoissa.

Se, missä peli ei kainostele, on varaosien kirjo. Tarkan mallinnuksen ansiosta moottoripyörien miltei kaikki osat ovat vaihdettavissa. Varaosapornon heikkoutena on se, että asiaan vihkiytymätön on osien kanssa aivan hukassa. Lisää henkistä asfaltti-ihottumaa aiheuttaa taas se, että varaosakaupassa tarjolla olevat osat eivät ole automaattisesti yhteensopivia muiden osien kanssa. ”Toinen samanlainen” on hyvä ohjenuora myös varaosakaupassa.

Pieni, mutta hauska yksityiskohta varaosarallissa on se, että siitä on tehty oma minipelinsä. Osien irrotus ja kiinnitys vaatii tiettyä näppäin- tai liikeyhdistelmää. Esimerkiksi pultit poistetaan pyörittämällä pädin tattia. Osia ei myöskään irrotella maagisesti pyörän syövereistä, vaan pärrä pitää purkaa siinä määrin, että vaihdettava osa on käsillä. Esimerkiksi jarrulevyn vaihto edellyttää renkaan irrottamista. Yksityiskohtia ja pikkupuuhaa siis piisaa.

Luonnollisesti pyörää pystyy myös tuunaamaan. Sen voi hoitaa joko tallissa tai ennen kilpailun alkua. Oman pärrän käytökseen pystyy vaikuttaa säätämällä etujousitusta, iskunvaimennusta, etu- ja takarenkaan painetta, vaihteiden välityssuhdetta jne. Säätövaraa piisaa ja oletusastukset eivät selvästikään ole optimaallisimmat, sillä oma pyörä tuntui kääntyvän mutkissa paljon huonommin kuin tekoälytovereiden. Vihkiytymistä asialle tarvitaan siis tälläkin saralla.

Kun pilttuu on saatu puitua, on aika hypätä pyörän selkään.

RIMS Racingin ajofysiikka ottaa luulot pois ja sudittelee niiden päällä jokaisen sunnuntaisuharin kohdalla. Simulaatio ei jätä rankaisematta, jos siihen suinkin on tilaisuus. Julminta oli se, että käsitys omista taidoista murskattiin jo tutoriaalissa. Lähemmä kymmenen kertaa asfalttia ja nurmea kyntänyt kuski lienee samaa mieltä.

Ensijärkytyksen jälkeen kuskin saa pysymään paremmin satulassa, kun käy muuttamassa fysiikkasimulaation asetuksen lievimmälle. Se toki syö suuren osan simulaattorimaisuudesta, mutta on hyväksyttävä hinta liiallisen turhautumisen välttämiseksi.

Ajofysiikkaa on kuitenkin kehuttava, sillä se tuntuu aidon armottomalta. Virheet ja riskit realisoituvat kaatumisina ja sääolosuhteet sekä tien pinta vaikuttavat siihen, miten pyörä käyttäytyy. Virheisiin ei ole varaa ja liika varovaisuus heijastuu sijoituksiin. Huipuksi kehitytään harjoittelemalla, eli ajamalla. Oikotietä onneen ei ole, kun vastassa on fysiikan lait.

Fysiikka-asetuksen lisäksi mm. vaihteiden vaihdon voi määrittää automaattiseksi. Lisäksi asetuksista voi määrittää, että että etu- ja takajarrutus tapahtuu samanaikaisesti. Vaihtoehtona on jättää jarrut omille näppäimilleen. Ja ei, tangon yli en onnistunut lentämään pelkkää etujarrua käyttämällä vaikka yritin kyllä.

Mitä ohjattavuuteen tulee, niin pärrä ja sen kuski tottelivat pädiohjaimen käskyjä varsin tunnollisesti.

Mollivoittoisuudesta huolimatta ajamisessa oli muutamia hyviäkin hetkiä. Vauhdin hurmasta pääsi nauttimaan erityisesti maantieradoilla ajaessa aikaa vastaan. MV-Agustan F4 RC 2019 -pyörän moottorin ulvonta ja raivokas kiihdytys tiukan mutkan jälkeen sai aikaan juuri sopivan dopamiinipurkauksen.

Ratakisat muita kuskeja vastaan eivät olleet niin autuaita. Fysiikan lisäksi voitettavana on yhdestä yhdeksään kilpakumppania, jotka janoavat voittoa yhtä paljon kuin sinä. Törmäyksiltä ja kaatumisilta ei voi välttyä. Usein se yksikin kaatuminen riittää pilaamaan koko kisan, joten teräshermoja tarvitaan.

Peliin kuuluu myös moninpeli, jossa pelaajat voivat mitellä keskenään joko yksittäisissä kisoissa tai mestaruussarjoissa. Toinen vaihtoehto on Online Challenges, jossa keskinäistä paremmuutta mitataan aika-ajokilpailuissa. Muiden ihmispelaajien kanssa pelaaminen jäi haaveeksi, sillä moninpeliaula kumisi tyhjyyttään. Moninpelikokemusta hakevat saavat pienenä lohtuna jaetun ruudun moninpelin, jolloin pääsee kisaamaan kahdestaan.

Oman haasteensa pelin jatkuvuudelle tuo se, että pelissä on ajettavana vain 19 rataa. Yhdeksän niistä on tunnettuja kilparatoja kuten Nürburgring, Silverstone ja Suzuka. Jäljellä olevat kymmenen ovat viiteen eri maahan sijoittuvia maantiekisoja. Näin sunnuntaisuharina olisin kaivannut reilusti lisää maantiepätkiä, joissa yleisesti ajonautinto oli huomattavasti suurempi kuin kilparadoilla.

Sisältöä on siis varsin vaatimattomasti paitsi siellä varaosakaupassa.

Teknisen toteutuksen saralla Raceward Studio on onnistunut hienosti. Varsinkin pyörien moottoriäänet antavat hienon käsityksen niiden suorituskyvystä. Visuaalisessa toteutuksessa panokset ovat laitettu selvästi itse pyöriin ja kuljettajaan. Ulkomaisemat ja pilttuun henkilökunta näyttävät parhaat päivänsä nähneiltä. Ajaessa katse on kuitenkin tiukasti tiessä ja etsii jatkuvasti seuraavaa mutkaa, joten maisemien ihailu on perustellusti toissijaista.

RIMS Racingin suurin ongelma näin vihkiytymättömän satunnaiskuskin näkökulmasta on se, että peli ei houkuta pelaamaan. Peliin saa epäilemättä hukutettua kymmeniä ellei satoja tunteja hioessa ajotaitojaan ja tuunatessa pyörää, mutta mikään ei puolla sen vaivan näkemistä. Vaatimaton määrä sisältöä ja autioitunut moninpeliaula eivät varsinaisesti lisää intoa palata pelin ääreen.

Ei ole epäilystäkään, etteikö peli uppoa sen ydinkohderyhmään. Jos moottoripyörät ja simulaattorit ovat lähellä sydäntä, niin sieltä löytyy varmasti tilaa myös RIMS Racingille. Kasuaalimpaa päristelyhuumaa hakevat löytänee täyttymyksen esimerkiksi MotoGP 21 -pelistä.

RIMS RACING

”RiMS Racing ei ole massojen viihdettä, mutta vannoutuneelle moottoripyöräharrastajalle se voi olla uusi suosikkipeli.”