Arvostelu: Shadow of the Tomb Raiderissa parasta on Lara Croftin tarina, haudat ja upea maailma

Heti Shadow of The Tomb Raiderin alussa Lara Croft joutuu huomaamaan, että arkeologina tai haudanryöstäjänä seikkaileminen ei ole vain itsensä alttiiksi laittamista. Harkitsemattomista päätöksistä voivat joutua kärsimään myös muut. Tämän opetuksen synkänpuoleinen tarina maalailee kauniisti esille yllättävän tunnelmallisessa kasvukertomuksessa.

Julkaisu: julkaistu / Kehittäjä: Crystal Dynamics / Julkaisija: Square Enix  / Saatavilla PC, Xbox One & PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4/ PC-vaatimukset: Windows 10 64-bit,Intel Core i7 4770K, 3.40 Ghz or AMD , 16 GB RAM / Peliä pelattu arvostelua varten: noin 20 tuntia

Vuonna 2018 Tomb Raideria voisi korrektiuden nimissä yrittää moittia siitä ”valkoinen pelastaja” -asetelmasta, jota pelisarja on tehokkaasti hyödyntänyt jo vuosia. Lara Croft saapuu Keski-Amerikan viidakoihin mystisen Triniyt järjestön perässä ja yrittää päästä käsiksi aarteeseen ennen vastustajiaan. Vaikka Trinityn aikeet ovat ilman muuta pahat, ei Larankaan tunkeutuminen alueelle hautoja hajottamaan hautoja ja esineitä keräämään tunnu sekään miltään hyväntekeväisyydeltä.

Naisen teoissa on jotain naiivia, ja huolettoman kepeää. On aina ollut hieman alentavaa ajatella, että lyhyen elämänsä historialle ja mytologialle omistanut Lara on se, mitä näiden tarujen keskellä kasvaneet alkuperäiskansat kaipaavat.

En kuitenkaan välitä korrektiudesta, vaan nautin viikko sitten ilmestyneen Shadow of the Tomb Raiderin tarinasta, joka tuo Lara Croftista viimein esiin täysiverisen taistelijan.

Crystal Dynamicsin uuden pelin kehykset ovat komeat. Viidakkoympäristö sykkii elämää. Maisema vaihtelee valtavista vuoristoista pieniin vehreisiin laaksoihin, loputtoman tuntuisiin luolastoihin ja kuin sattumalta löytyviin järviin.

Myös liikkuminen Shadow of the Tomb Raiderin ympäristössä on monipuolista. Lara voi kiitää köyden avulla, kiivetä hakun avulla pitkin seiniä, roikkua katoissa ja laskeutua syvälle luoliin. Vesialueet tuovat peliin täysin omat haasteensa. Useimmiten Shadow of the Tomb Raider ohjaa Laran sukeltamaan veden alla pitkiä tunneleita pitkin. Välillä sankari haukkaa happea ilma-aukoista ja jatkaa sitten kohti jopa ahdistavan kapeita vedenalaisia kuiluja.

Matkalla vaanivat ankeriaat, jotka voivat hyökätä kimppuun hapen huvetessa samalla kovaa vauhtia.

Uusimman Tomb Raider -pelin tunnelmaan on panostettu. En muista milloin olisin viimeksi säikähtänyt kauhupelien ulkopuolella ääniä tai otuksia näin paljon. Syvissä luolastoissa varjoista yht’äkkiä kumpuavat kirkaisut ja karmaisevien otusten vilahtavat varjot nostivat toisinaan pulssini hyvinkin korkealle. Yksityiskohdissa on nähty vaivaa. Huomasin usein vain pysähtyneeni ottamaan pelin Photo Modella kuvia vuorista, valtavista temppelirakennelmista ja jopa vedenalaisista luolista.

Tomb Raider on viime peliensä myötä yrittänyt löytää tasapainoa tarinankerronnan ja suoraviivaisemman toiminnan välillä. Kolmen vuoden takainen Rise of the Tomb Raider sai moitteita liiallisista ja loputtoman tuntuisista taisteluista. Nyt taisteluita on karsittu ja ruoskittu hoikemmiksi. Tämä on tehty tavalla, joka ilahduttanee monen eri pelityylin pelaajia.

Shadow of the Tomb Raiderissa on täysin mahdollista läpäistä vihollisten täyttämä kenttä hiiviskelemällä.

Peli antaa Laralle mahdollisuuden peittää itsensä mudalla ja sulautua vehreisiin, suojaa antaviin seinämiin. Puihin kiipeäminen antaa hyvän edun tarkastella alueen vihollisia ja suunnitella taktisia siirtoja näiden eliminoimiseksi. Myrkyllä varustetut nuolet saavat pyssysankarit ammuskelemaan toisiaan. Vastustajan voi myös ripustaa puuhun kiikkumaan nuolen ja köyden avulla, hiljaa ja huomaamatta, ja siirtyä itse eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta.

Mahdollisuus hiiviskelyyn ei tarkoita, etteikö Shadow of the Tomb Raiderissa olisi tulitaisteluja.

Hässäkän saa aikaiseksi helposti, ja ammuksia vastustajilla riittää. Laran varusteina ovat jousen lisäksi myöhemmin saatavat haulikko, rynnäkkökivääri ja pistooli. Peruspaukuttelu sujui ongelmitta, mutta huomasin väistämisen olevan oudon hankalaa. Taistelusta voi kuitenkin halutessaan poistua, ja tilanteen rauhoittumista odotella vaikka pimeässä puskassa.

Rehellisesti sanoen kaipaan aikoja, jolloin Lara pystyi tekemään akrobaattimaisia voltteja välttääkseen luodit ja paukutti viholliset tuhkaksi tuplapistooleillaan. Nyt Lara juoksee hieman kumarassa, väistää muutaman sentin ja hukkaa kohteen tähtäimestään hyvin helposti. Ei siis ihme, että päädyin suosimaan hitaampaa eliminoimistaktiikkaa – yhdistettynä kentän lopun armottomaan ja pakolliseen tulitaisteluun.

Jotain Shadow of the Tomb Raiderin ja sen tavoista haastaa pelaajaa kertonee se, että kuolin useimmiten kiipeillessäni ja loikkiessani pitkin maastoja, en vastustajien käsissä.

Pelin vaikeustasoa voi säätää kolmessa eri kohdassa: taistelut, tutkiminen ja pulmat. Pidin itse arviota tehdessäni kaikki oletusasennoissa, mutta uudelleen pelaamista varten nostanen taistelut-tilan vaikeaksi niiden näennäisen vähyyden vuoksi.

Taistelun näennäinen vähyys on antanut Shadow of the Tomb Raiderin kohdalla tilaa itse tarinalle, joka kuljettaa pelaajaa tehokkaasti kädestä pitäen pitkin viidakkoa. Peli ohjaa tekemisiä hieman liikaakin. Tuskastuin noin viiden tunnin kohdalla alati ruudulla näkyviin ohjeisiin siitä, kuinka voin kiivetä hakkua käyttäen pitkin seinää. Sivutehtäviä lukuun ottamatta peli kulkee tarinan mukana raiteillaan hyvin tehokkaasti. Pelaajan omille päätöksille ei jää juurikaan tilaa.

Tarinan lisäksi Shadow of the Tomb Raider loistaa hautojen kohdalla. Niitähän tänne on lähdetty alun perin tutkimaan ja ehkä hieman ryöstämäänkin. Normaalien tarinan kautta vastaantulevien hautojen ja sivutehtävien lisäksi pelialueelta löytyy vajaa kymmenen haastekammiota. Ne löytyvät sattumanvaraisesti tarinan aikana keltaisilla merkeillä merkattuna, ja jokainen niistä tarjoaa täysin erilaisen haasteen.

Luvassa on aivopähkinöitä liikuteltavine palapelinosineen sekä logiikkaa ja ketteryyttä vaativia kiperiä tilanteita. Nämä haudat ovat Shadow of the Tomb Raiderin parasta antia. Pelaaja voi suorittaa ne pelin aikana tai lopuksi. Haudoista saa huomattavia lisäetuja, joista voi olla hyötyä tarinan edetessä.

Shadow of the Tomb Raiderissa tulee hetki, jolloin nuori Lara Croft on katkeamispisteessä. Vaikka tarina ei vajoa täysin mustaan synkkyyteen, on vedestä hitaasti nouseva Croft eri ihminen kuin seikkailunsa aloittanut hieman naiivi tyttö. Raaoissa kuolinkohtauksissa korahdellut Tomb Raider on viimein se tehokas taistelukone, jollaiseksi hänet tässä tarinassa on tarkoitettu. Pelin loppu jättää paljon tilaa kasvulle ja kiinnostaville suunnille.

SHADOW OF THE TOMB RAIDER

”Uudessa Tomb Raider -pelissä parasta ovat ympäristö, tarina ja haudat.”