Arvostelu: The Elder Scrolls V: Skyrimin uusi VR-versio on laiha versio klassikkopelistä

27.11.2017 20:45 | Miikka Lehtonen | 2470

Bethesdan Skyrim on yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia ja tunnetuimpia roolipelejä, joten ei ole suurikaan ihme, että se on vuosien aikana julkaistu kaikille mahdollisille alustoille. Tuorein aluevaltaus on virtuaalitodellisuuden luvattu maa, mutta tämän vihoviimeisen korpimaan olisi kyllä voinut jättää käymättäkin.


Julkaisupäivä: Julkaistu / Tekijä: Bethesda Game Studios / Julkaisija: Bethesda Softworks  / Saatavilla: PlayStation VR  / Testattu: PlayStation 4 Pro  / Laitevaatimukset: PlayStation VR   / Pelaajia: 1 / Ikäraja: 18


The Elder Scrolls -sarjan tuorein osa, Skyrim, oli hillittömän menestynyt peli, joka löysi yleisökseen paitsi suunnilleen kaikki tietokoneroolipeleistä kiinnostuneet, myös monia sellaisia, jotka eivät normaalisti koko asiasta piittaa. PC-versio elää edelleen laajan ja kattavan moditukensa myötä, eikä konsolikansakaan ole jäänyt ilman omia versioitaan, sillä Skyrim on julkaistu ja uudelleenjulkaistu suunnilleen kaikille mahdollisille alustoille.

PlayStation 4 -kansaa muistetaan nyt jo toistamiseen Skyrimin uusintaversiolla, sillä keväinen Skyrim Remastered saa nyt tuekseen Skyrimin VR-painoksen. Siinä on hyvääkin, mutta myös aivan liikaa ongelmia, jotta sitä oikeasti viitsisi suositella kuin kuriositeettina.

Mikä ihmeen Skyrim?

Siltä varalta että joku on elänyt viimeiset seitsemän vuotta kiven kolossa, kerrataan tosi nopeasti, mikä Skyrim onkaan. The Elder Scrolls -sarjan viimeisin peli on edeltäjiensä tavoin eeppinen avoimen maailman roolipeli, jossa riittää tehtäviä ja tekemistä kymmeniksi ja taas kymmeniksi tunneiksi. Tuoreimmat uusintaversiot pakkaavat samalle levylle myös pelin kaikki suurikokoiset laajennukset, ja näin tekee myös Skyrim VR. Tarjolla on siis helposti yli sadaksi tunniksi roolipelattavaa.

Bethesdan perustyylin mukaisesti pelissä on paljon pienempiä ja suurempia bugeja ja erikoisuuksia, joista osa huvittaa ja osa raivostuttaa. Kun jättiläinen mojauttaa nuijallaan sapelihammastiikeriä niin kovaa, että tämä lentää kiertoradalle, se on hauskaa. Kun tallennus korruptoituu syystä X ja pelaajalta menee tuntikaupalla pelaamista uusiksi, se naurattaa jo vähän vähemmän. Molempia ongelmia riittää.

Niiden ohella Skyrim sisältää piiiiiiitkän päätarinan, jossa pelaaja huomaa olevansa tarujen luvattu pyhä soturi, jolla on kyky pelastaa viikinkihenkinen Skyrimin maa lohikäärmeiden hyökkäyksiltä. Pienempiä sivutehtäviä on kymmeniä, ellei satoja, kuten myös ryöstäjäänsä odottavia luolia, temppeleitä ja hautaholveja.

Siihen on hyvä syy, että Skyrim on vielä nykyään todella rakastettu peli. Ongelmistaan huolimatta se sisältää niin paljon onnistuneita elementtejä ja tarjoaa niin paljon viihdearvoa, että sen pelaamista voi hyvin suositella vielä kuusi vuotta julkaisun jälkeenkin. Kun lähtee pelaamaan, ei versiokseen kuitenkaan välttämättä kannata valita uutta VR-painosta.

Lasit naamalle

Paperilla idea Skyrimistä VR-pelinä voi kuulostaa ihan kiehtovalta. Pelaajat ovat toivoneet suurempia, ”oikeita”, pelejä VR-lasiensa kautta pelattavaksi. Sitähän tässä nyt todellakin on tarjolla, sillä jos toista sataa tuntia kestävä roolipeliklassikko ei ole ”oikea” peli niin mikä sitten?

Ja kyllähän VR myös käytännössä lisää peliin spektaakkelin tuntua. Kun tuijottelee taivaita kohti kurottelevaa jättimäistä vuorta (tai sen huipulta alla leviäviä maita ja mantuja), hiiviskelee varjojen täyttämässä hautaholvissa kiviä vasten rapisevia luisia varpaita kuunnellen tai yksinkertaisesti istuu kukkien ja perhosten täyttämällä rinteellä ihastelemassa elämän menoa, kokemus on aika hieno. Tämä ei toki sinänsä ole yllättävä juttu, sillä VR on nimenomaan omimmillaan tuomaan pelaajalle tällaista läsnäolon tuntua, ja mikäs olisikaan hienompi paikka olla läsnä kuin eeppinen ja jo 2D:nä komeat mittasuhteet saavuttava fantasiamaailma?

Valitettavasti tästä kaikesta maksetaan kova hinta. VR-pelien täytyy pyöriä hyvin suurella ja nopealla ruudunpäivitysnopeudella, ja vieläpä kivisen vakaasti. Jos ruudunpäivitysnopeus dippailee yhtään, tuloksena on sellaista pahoinvointia, ettei peliä käytännössä pysty pelaamaan. Oletettavasti tämä mielessään Bethesda on ylittänyt aidan sen matalimmasta kohdasta ja tarjoilee VR-kansalle version Skyrimistä, joka näyttää kehnommalta kuin se alkuperäinen edellisen sukupolven konsoliversio.

Peli tuntuu myös pyörivän matalalla resoluutiolla, sillä pelatessa on välillä vaikea hahmottaa mitä hittoa sitä oikein katseleekaan, jos esine on vähänkään kauempana. Onko tuo harmaa hevonen? Puu? Jonkinlainen hirviö? Ah, se olikin kiviröykkiö. Ei hyvä.

Silmiin sattuu ja päähän myös

Grafiikka ei tietenkään ole kaikki kaikessa, mutta rajansa kaikella. Kun pelin hahmomallit ja tekstuurit ovat yksinkertaisia ja suorastaan rumia, spektaakkeli ja kokemus kärsivät. Kaikkeen toki tottuu, niin myös tähän, mutta kyse on todellakin ongelmaan turtumisesta ja tottumisesta, eikä siitä, että Skyrim VR täyttäisi mitenkään herran vuonna 2017 julkaistavan pelin visuaalisia vaatimuksia.

Mahdollisesti myös ripeän ruudunpäivityksen alttarilla on uhrattu konsoliversioiden sinänsä vaatimaton modituki. Skyrim VR kun ei niitä tue, eikä todennäköisesti tule tukemaankaan. Ymmärrän tavallaan ongelman, sillä jos huonosti koodattu tai epäyhteensopiva modi muuttaa pelin yllättäen diaesitykseksi, tuloksena voi olla karua jälkeä. Silti, jälleen yksi puute lisää tuoreimpaan versioon.

Pelata voi kahdella tavalla, DualShock-ohjaimella tai PlayStation VR:n Move-liikeohjaimilla. DualShock tarjoaa sen perinteisemmän pelikokemuksen, jossa pelaaja kohdistaa katsettaan – ja täten tähtäintään – päätään liikuttelemalla, kääntelee näkökenttäänsä noin 30 asteen hyppäyksillä sivuille oikeaa analogitikkua heiluttelemalla ja liikkuu vasemmalla tikulla kuin Skyrimissä aina ennenkin. Tämä pelitila aiheutti minulle aluksi aivan valtavaa pahoinvointia ja ensimmäiset 15 minuuttia sain kirjaimellisesti pidätellä oksennusta.

Totuttelujakson aikana efekti laantui, mutta reilun tunnin jälkeen minun oli pakko lopettaa peli kesken, koska olo huononi taas tasaista vauhtia. Vielä pitkään pelin päättämisen jälkeenkin fiilis oli heikko ja huimaava. Jotenkin vain Skyrimin valtava liikkumisnopeus korostaa VR-pahoinvointia valtavasti.

Skyrimin Rambo

On pelityylissä hyvääkin. Tähtäimen liikuttelu katseen mukana tekee esimerkiksi jouskarilla sniputtelusta aivan nauruhelppoa hommaa ja huomasin nopeasti olevani Skyrimin Rambo. Hiippailin pitkin pusikoita napsimassa bandiitteja ohimoon jousipyssyni kanssa, mikä olikin pahuksen hauskaa.

Toinen tapa onkin sitten vähän erikoisempi. Move-ohjaimissa ei mitään analogitikkuja ole, joten liikkuminen hoidetaan perinteisemmällä VR-tyylillä: osoita tähtäimellä kohdetta ja teleporttaa sinne nappia painamalla. Näin tekemällä Skyrim sitten hajoaakin melkoisesti, kun pelaaja voi ohittaa ansat ja monet vaaran paikat yksinkertaisesti teleporttaamalla niiden ylitse.

Move-ohjaimilla pelattuna myös taistelu muuttuu suoraan sanoen koomiseksi. Jouskarilla voi ampua sarjatulta kuin M60-konekiväärillä konsanaan kunhan vain tekee ”nuoli jouselle ja irti” -liikettä tarpeeksi nopeasti. Lähitaistelu on koomista huitomista, mikä näyttää ainakin sivustakatsojien mielestä kuulemma todella hauskalta.

Pelitavoista jälkimmäinen sopii ehkä pieneen virtuaalitodellisuuden esittelyyn kavereille, mutta ainakaan minä en jaksaisi pelata niin koko toista sataa tuntia pitkää eeposta. Täten suosittelenkin Skyrim VR:stä kiinnostuneita tarttumaan DualShockiin ja varaamaan rinnalle purkillisen matkapahoinvointitabletteja.

Bugeja piisaa

VR heittää myös Bethesdan jo ennestään rikkaaseen bugiperimään aivan uutta maustetta, sillä moni kokemuksen osa on reunoilta hieman rujo. Kaikki UI-elementit on tyylikkäästi upotettu osaksi maailmaa, niin että kauppiaiden tavaralistat ja dialogi-ikkunat leijuvat pelaajan silmien edessä. Valitettavasti jos on sijoittunut huonosti, maailmassa olevat 3D-objektit voivat peittää osia näistä UI-elementeistä, jolloin niiden käyttö on aikamoista arpapeliä.

Sain itse tehdä hahmoni sokkona, sillä jostain tuntemattomasta syystä minun Skyrim VR:ni ei suostunut piirtämään hahmografiikkaa lainkaan hahmogeneraattoriin. Eipä tämä suunnaton ongelma ole, mutta jos joku välittää hahmonsa ulkoasusta, onnea matkaan.

Move-ohjaimilla pelatessani huomasin myös muutamaan kertaan teleportanneeni maailman läpi, jolloin tuurista riippuen jäin joko kellumaan tyhjiöön voimatta enää sieltä mihinkään liikkua, tai putosin loputtomasti mustaan yöhön. Ja sitten ladataan edellinen tallennus.

Hyvä peli, kehno versio

Skyrim on yhä hyvä peli, ja Skyrim VR:n kokeileminen jätti jälkeensä halun palata PC-version pariin ja katsella, miten modeja mukaan heittelemällä pelin saisi tuunattua äärimmilleen. VR-versio on tehnyt paljon uhrauksia, jotta eeppinen kokemus on saatu toimimaan tässä muodossaan, ja ne valitettavasti rouhaisevat ison palan pelin vetovoimasta. Modien puuttuminen ja suorastaan rujot grafiikat ovat pahoja takaiskuja, kuten myös se, että VR tuo mukanaan ongelmia, jotka helposti kumoavat ne tekniikan hyvät puolet.

Näin jäljelle jää peli, jota minä en tule kamalasti pelaamaan.

Parhaimmillaan Skyrim VR on kyllä hyvä todiste siitä, että tällainen kokemus voisi hyvinkin toimia VR-laseilla ja tuoda peliin paljon sellaista tunnelmaa, jota 2D-näytöllä ei voi saada. Mutta se kokemus vaatisi paljon kovempaa tekniikkaa ja vielä vähän tiettyjen ongelmien pohtimista.

 

THE ELDER SCROLLS V: SKYRIM VR

”Hyvä peli huonolla toteutuksella – Skyrim VR on liian riisuttu versio alkuperäisestä, että sitä jaksaisi pelata.”