Arvostelu: The Surge 2 tarjoaa piinaavan vaikeaa pelattavaa soulslike-genren ystäville

Osa pelaajista on kyllästynyt siihen, kuinka nykyajan videopelit ovat keskimäärin varsin helppoja ja etsineet korkeampaa vaikeustasoa Dark Soulsin, Bloodbornen ja Sekiro: Shadows Die Twicen kaltaisista soulslike-genren edustajista. Nyt soulslike-pelien faneille on tarjolla uutta herkkua The Surge 2:n muodossa.

Julkaispäivä: 24.9.2019
Studio: Deck 13
Julkaisija: Focus Home Interactive
Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), Xbox One, PC
Pelaajia: 1
Ikäraja: K18
Peliä pelattu arvostelua varten: noin 10 tuntia

The Surge 2:n alussa Jericho Cityyn matkalla ollut lentokone tippuu mystisen myrskyn vuoksi maahan. Onnettomuuden jälkeen pelaaja herää dystopisesta sairaalasta, jossa tilanne on lähtenyt täysin käsistä. Paikka on hämmentävä ja sekasortoinen, mutta kaikesta voi päätellä, ettei vankilaan kannata jäädä vanhenemaan. Muilla vangeilla on kuitenkin sama idea, eikä kukaan kaipaa ylimääräistä seuraa pakomatkalleen.

The Surge 2 tekee vaikeustasonsa selväksi alusta saakka. Mikäli ei ole varovainen, voi pelaajan pakomatka katketa jo ensimmäiseen vastaan kävelevään vankiin, joka haastaa pelaajan tappeluun. Sama idea jatkuu läpi pelin, sillä lähes jokainen vastaantulija haluaa ottaa yhteen pelaajan kanssa.

The Surge 2:n keskiössä on vastaan tulevien haastajien kanssa yhteen ottaminen futuristisilla miekoilla tai muilla lyömäaseilla. The Surge 2:n kamppailusysteemi perustuu pelin edeltäjän tavoin vihollisten heikkojen kohtien etsimiseen, oman pelihahmon kestävyyteen, iskujen combottamiseen ja ennen kaikkea vihollisen hyökkäysten väistelyyn ja torjumiseen.

Vihollisilla on sekä panssaroituja että suojaamattomia osia. Vahingon maksimoimiseksi iskut kannattaa tähdätä suojaamattomiin paikkoihin.

Jokainen lyönti ja torjunta kuluttaa pelihahmon kestävyyttä. Mikäli kestävyysmittarin päästää nollille, jää pelaaja hetkeksi puolustuskyvyttömäksi. Lisäsyvyyttä kamppailuun antavat väistöliikkeet ja oikein ajoitetut torjunnat, joiden jälkeen pelaaja voi lyödä takaisin tavallista voimakkaamman iskun. Pelaaja saa heti alkumetreillä käyttöönsä myös oman dronen, jolla vihollisia voi ampua myös hieman kauempaa.

Taistelumekaniikan oppiminen voi viedä oman aikansa, mutta kun idean oppii, tuntuu kamppailu parhaimmillaan hyvin nautinnolliselta. Täydellisesti kombotetut lyöntien ja torjuntojen sarjat voivat päättyä parhaimmillaan sihen, että viholliselta saa irrotettua kokonaisen raajan. Tällöin pelaaja voi myös kerätä talteen tarpeellisia resursseja omien varusteidensa päivittämistä varten.

Kuten pelimekaniikoista voi päätellä, saa monista helpommista peleistä tutun hyökkäysnapin aivottoman hakkaamisen saa unohtaa heti kättelyssä. Pelin kuluessa kuolo korjaa todennäköisesti varsin usein, varsinkin mikäli soulslike-genre ei ole entuudestaan tuttu.

Kuoleman jälkeen pelaaja herää henkiin edelliseltä lääkintäpisteeltä, jotka vastaavat käytännössä Dark Soulsien nuotioita. Edelliselle lääkintäpisteelle saattaa olla kohtuullisen pitkä matka, joten The Surge 2:n pelaajan kannattaa varautua, että samat kohdat ja viholliset joutuu todennäköisesti selättämään kerran jos toisenkin.

Pelaajalle ei juuri anneta hengitysrauhaa missään tappelussa. The Surge 2:ssa lähes jokainen vastaan kävelevä rivivihollinen kykenee tiputtamaan pelaajan täysistä elämäpisteitä kuoleman porteille saakka, jos kamppailuun ei keskity kunnolla. Erityisen hankalia ovat kamppailut, joissa vastaan asettuu useampi vihollinen kerralla. Tällöin taistelu ei aina tunnu edes reilulta, sillä eri hahmojen hyökkäyksien yhtäaikainen torjuminen voi tuntua käytännössä mahdottomalta.

Varsinaiset pomovastustajat ovat toki vielä reilusti tavallisia pahiksia viheliäisempiä ja niiden kaatamiseen kuluu helposti yritys jos toinenkin.

Graafisesti tai pelimaailmansa puolesta The Surge 2 ei ole mikään mullistava mestariteos.  Varsinkin pelin muutamat ensimmäiset tunnit sijoittuvat pitkälti geneeriseen ja tasaisen harmaaseen betoniviidakkoon. Tarinan edetessä pelaaja pääsee onneksi vierailemaan myös monipuolisemmissa kohteissa.

Äänisuunnittelu on kohtalaista. Musiikit ja muut äänitehosteet eivät varsinaisesti aiheuta mitään suuria tunteita, mutta ne ajavat asiansa.

The Surge 2 jakaa varmasti mielipiteitä. Osa pelaajista kokee karun vaikeustason ja kerta toisensa jälkeen sattuvat kuolemat todennäköisesti turhauttaviksi, kun taas osa nauttii haasteesta suuresti. Samasta syystä The Surge 2:lle on vaikea antaa myöskään yleispätevää arvosanaa. Peliä todennäköisesti joko rakastaa tai vihaa, ja arvosana voi olla subjektiivisesta kokemuksesta riippuen mitä tahansa yhden ja viiden väliltä.

Mikäli peliltä toivoo God of Warin tai Horizon Zero Dawnin kaltaista kiinnostavaa tarinaa, erityisen kaunista graafista ilmettä ja hieman inhimillisempää vaikeustasoa, ei The Surge 2 ole välttämättä omaan pelimakuun sopiva seikkailu.

Huonosta pelistä ei silti ole kyse.

Soulslike-genren ystäville ja muuten hankalista peleistä innostuville sekä erityisesti alkuperäisestä The Surgesta pitäneille pelaajille The Surge 2:ta voi suositella varsin estoitta. Vaikka The Surge 2:n tarina ja graafinen ilme jättävät toivomisen varaa, on tärkein eli nautinnollinen kamppailu hiottu varsin loistavaksi. Vihollisten heikkojen kohtien etsimiseen perustuva kamppailun ydin eroaa juuri sopivasti monista moista soulslike-peleistä, joten The Surge 2 tuntuu piristävän erilaiselta ja viihdyttävältä.

THE SURGE 2

”Dystopinen toimintaseikkailu tarjoaa korkean vaikeustason kamppailua soulslike-pelien ystäville.”