Arvostelu: Yesterday Origins on mukiinmenevä saatanaseikkailu
Tekijä: Pendulo Studios
Julkaisija: Microids
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 4, Xbox One
Pelaajia: 1
Arvostelija: Juho Anttila
Saatananpalvonta, kidutus ja ikuinen elämä eivät ole teemoina keveimmästä päästä. Espanjalaisstudio Pendulon Yesterday Origins tarttuu kuitenkin juuri näihin aiheisiin, aseenaan piirrosgrafiikalla toteutettu seikkailupeli.
Vuonna 2012 julkaistu Yesterday esitteli John Yesterdayn, miehen, jolla oli historiaa. Paljon, paljon historiaa, sillä herra Yesterday ei voinut kuolla lainkaan ainakaan lopullisesti. Ainoana sivuvaikutuksena väliaikainen hengenmeno nollasi aina miehen muistin, joten menneisyydessä riitti kaiveltavaa.
Perin mainioilla Runaway-seikkailuillaan maineeseen nousseen Pendulo-studion uudessa Yesterday Originsissa kaivaudutaan syvälle John Yesterdayn syntytarinaan. Yritys myydä japanilainen veistos taidekeräilijälle johtaa seikkailuun, jonka aikana saamme tietää, miten John Yesterdaystä tuli kuolematon. Samalla vaarannetaan kuin vahingossa Yesterdayn ja hänen niin ikään kuolemattoman tyttöystävänsä Paulinen henki.
Takauma on tie onneen
Suuri osa Yesterday Originsin tarinasta kerrotaan takaumien kautta. Päähenkilön tie aatelisesta saatanallisen kirkon munkiksi koetaan lyhyinä tai vähän pidempinä pulmantäyteisinä seikkailupätkinä. Välillä palataan taas nykyaikaan ratkaisemaan arvoitusta, joka linkittyy lopulta yllättävänkin tiiviisti menneisyyden tapahtumiin.
Juonta ei voi tämän enempää avata, sillä sen kokeminen on iso osa Yesterday Originsin viehätystä. Sen verran on kuitenkin pakko todeta, ettei piirrostyyli ja ajoittainen huumori ole aina lainkaan samalla aallonpituudella tarinan tummempien sävyjen kanssa. Esimerkiksi yksityiskohtaisesti menetelmiään kommentoiva kiduttaja esitetään lähes koomisena hahmona, jolloin lopputulos ei kosketa tunnetasolla juuri lainkaan.
Sama tunnelmien lievä epäsuhta vaivaa kerrontaa muutenkin.
Ehkä juuri tästä johtuen Yesterday Originsin tarina pitää kyllä otteessaan loppuun saakka, mutta ei jää mieleen kummittelemaan kokemuksen päätyttyä. Toisaalta perinteinen seikkailupeli on muutenkin yllättävän haastava tarinankerronnan media. Kun iso osa pelaamisesta koostuu pulmien pohtimisesta ja eri tilojen välillä ravaamisesta, on tarinalle tärkeää rytmiä vaikea löytää.
Hotspotit hakusessa
Konsolit ovat ohjausmetodistaan johtuen perin haastava alusta seikkailupeleille. Toki esimerkiksi Telltale Games on hionut oman konseptinsa varsin toimivaksi, mutta perinteisempi ”osoita ja klikkaa” sujuu hiirellä paljon paremmin. Testasin Yesterday Originsia PlayStation 4 -konsolilla, jolloin pääsin myös arvioimaan Pendulon onnistumisen vaikeassa tehtävässä.
Yesterday Originsin ratkaisu on tuoda hotspotit näkyville päähenkilön saapuessa tarpeeksi lähelle niitä. Näkyvillä olevien pisteiden väliltä valitaan haluttu nuolinäppäimillä selaamalla. Harmillisesti ratkaisu ei aina toimi, sillä välillä hotspotit katoavat näköpiiristä hahmon nenän osoittaessa esimerkiksi hieman väärään suuntaan. Tämä on pahimmillaan kovin, kovin ärsyttävää.
Inventaarion ja ideoiden hallinta on piilotettu liipasinpainikkeiden taakse. Yleensä laukussa ei ole niin montaa esinettä, etteikö niiden selaaminen tuntuisi luontevalta. Suurempi ongelma on pulmasuunnittelu, joka odottaa välillä, että pelaaja yhdistelee esineet ja ideat toisiinsa juuri tietyssä järjestyksessä, vaikkei tähän järkevää selitystä olisikaan. Pientä hiomista kaivattaisiin tälläkin rintamalla.
Mainitut ideat ovat juuri sitä, miltä nimi kuulostaakin: oivalluksia, joita voidaan käyttää osana puzzlen ratkaisua esineiden tapaan. John Yesterday voi saada idean esimerkiksi keskustelusta, minkä jälkeen ideaa sovelletaan vaikkapa selventämään, mihin kahta yhdessä käytettävää esinettä tarvittiinkaan.
Ihan näppärää, vaikkei pelattavuutta varsinaisesti mullistakaan.
Iso osa Yesterday Originsin hotspoteista on piilotettu toistensa alle. Hyllykköä katsomalla saattaa esimerkiksi päästä katsomaan tarkemmin hyllyjen sisältöä ja joskus jopa hyllykön taakse. Tämäkin idea toimii pääosin hyvin, joskin välillä jonkin nurkan taakse kurkistaminen unohtuu ja turhautuminen pääsee iskemään.
Perinteitä sopii kunnioittaa
Viime vuosina sekä Telltale Gamesin tarinapelien läpimurto että konsolialustojen yleistyminen myös seikkailujen kokemisen välineenä on ohjannut genreä kauemmas perinteisestä hotspottien metsästämisestä ja pulmien ratkaisemisesta. Tässä ympäristössä Yesterday Origins on uusista innovaatioistaankin huolimatta piristävän vanhanaikainen tuttavuus.
Toisaalta Pendulo Studiosin kokemus huomioon ottaen peli on välillä yllättävänkin karu. PlayStation 4 -versio kärsi etenkin loppua kohden satunnaisesta kaatuilusta eikä muiltakaan bugeilta olla säästytty. Kerran tai kaksi kaikki keskusteluvaihtoehdot toistivat samaa tekstiä ja pientä repsotusta löytyy matkan varrelta muualtakin.
Puzzlesuunnittelunkin puolella tipahdetaan välillä keskinkertaiselle tasolle. Suurin osa pulmista edustaa lajityypin helpointa laitaa, mutta toisaalta mukaan on mahtunut myös pari tekemällä tehtyä ja epäloogista ongelmaa. Kovin pitkään ei näidenkään kanssa joutunut silti jumimaan, sillä perinteinen ”kokeile kaikkea kaikkeen” -malli auttoi yli ongelmakohtien.
Yesterday Origins olisi voinut olla parhaimmillaan oikein hyvä seikkailupeli. Tarinankerronnan epäsuhtaisuus, tekniset ongelmat ja välillä laiska puzzlesuunnittelu tiputtavat sen kuitenkin lajityypin keskikastiin. Kertakäyttöinen seikkailuviihde maistuu, jos tykkää lajityypistä, mutta en näe ainakaan itse palaavani enää toistamiseen Pendulon uutukaisen pariin.
