Call of Duty 4 (PC, PS3, 360)

05.12.2007 15:33 Simon Elo

Call of Duty on edennyt jo neljänteen osaan, mutta sarja ei osoita väsymyksen merkkejä. Modern Warfare ei ainoastaan ole korkeajännitteinen sotakuvaus, vaan myös virkistävä uudistus toiseen maailmansotaan jämähtäneeseen sarjaan.

Enää ei sykitä Normandian juoksuhaudoissa tai itärintaman poteroissa, vaan nykyhetkessä ja modernin sodankäynnin rytmissä. Pelaaja astuu Iso-Britannian SAS-erikoisjoukkojen Soap McTavishin ja Yhdysvaltain merijalkaväen kersantin Paul Jacksonin maihareihin.

Kolmen kopla

Venäjän satelliittimaissa taistelevaa skottia ja Lähi-idässä seikkailevaa jenkkiä yhdistää kolme miestä – Imran Zakhaev, Victor Zakhaev ja Khaled Al-Asad. Imran ja hänen poikansa ovat venäläisiä äärinationalisteja, jotka aikovat palauttaa maansa Neuvostoliiton aikaisen mahdin. Siinä heitä auttaa Al-Asad, jonka elinaika ei kylläkään taida amerikkalaisten käsissä olla kovin pitkä.

Neljännessä osassa on erittäin tyylikäs alku. Keltanokkaa ei päästetä kentälle ilman näyttöä, joten McTavish laitetaan harjoituskentälle. Ajan ja taitojen mukaan suositellaan vaikeustasoa, mutta kaupunkitaistelun harjoitteleminen on jo sinällään hauskaa. Radan alle kahdessakymmenessä sekunnissa suorittava saa saavutuksen, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Matka jatkuu iskulla terroristien myrskyn kourissa olevalle laivalle, jossa kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan.

McTavishin tehtävät ovat pienen erikoisjoukon suorittamia kirurgisia toimenpiteitä, joiden tasapainottavat amerikkalaisten rynkky kourassa ja sikari suun pielessä vedettävät suuren luokan kaupunkitaistelut. Juoni tasapainottelee sotilaiden välillä hienosti ja nostaa yllättävimpinä hetkinään jopa tunteita pintaan, mikä on peleissä harvinaista.

Tehtävät ovat täynnä veret seisauttavia hetkiä, tunnelma on luodinkestävä ja toiminta sopivan suoraviivaista. Lähi-idän kaupungeissa talosta taloon vyöryessä heitetään valokäsikranaatteja, juostaan suojasta toiseen ja hoidetaan viholliset lähitaistelussa. Kaukasiassa edetään hieman hitaammin ja napsitaan porukkaa usein kiikarikiväärillä. Yhdessä vaiheessa jopa hoidetaan homma ilman, että kukaan vihuista tiesi mikä heihin iski.

Korkeajännite yhdistettynä loistavaan ulkoasuun ja ääniin on mannaa aisteille. Jos jollain haluaa demota kavereille teräväpiirtotelevisiota ja tilaääniä, tässä on sopivaa matskua. Erityisesti valaistus ja rakennukset ovat kerta kaikkiaan upeita.

Ei mikään kylmä sota

Sotiminen sujuu jokaiselta konsoliräiskijältä kuin viikattu pinkka konsanaan, sen verran hyvin kontrollit muistuttavat edellistä osaa sekä hyvässä että pahassa. Tarkka tähtäys palkitaan, mutta suojautuminen rajoittuu edelleen vain kyyristymiseen ja makaamiseen. Seinään ei voi nojata tai kurkkia nurkan taakse. Esteiden yli kiipeäminen tuntuu aiempaa sujuvammalta.

Vastustajat hyökkäävät pelaajan selustaan, jos siihen antaa mahdollisuuden kykkimällä samassa paikassa. Seisoskeluun ei ole muutenkaan mahdollisuuksia, sillä viholliset savustavat rotan kolostaan singolla ja käsikranaateilla. Terroristien viimeinen ase on verenhimoiset koirat. Eläinsuojelujärjestöt ovat varmasti riemuissaan kun mustiin sattuu.

Tekoälykaverit ovat poikkeuksellisen järkeviä. He etenevät pelaajan tahdissa suojasta toiseen ja ilmoittavat vihollisen sijainnista. He osaavat myös ampua osan vastustajista ilman pelaajan apua. Paikoin omat toverit jättävät yksittäisen vihun ampumatta vaikka olisivat hänen vieressään, mutta sitä ei tapahdu liikaa.

Tehtävät eivät valitettavasti ole läheskään yhtä pitkiä kuin keskinkertaisissa räiskinnöissä. Kuuden tunnin adrenaliinipaukku on kuitenkin parempi kuin pitkä unilääke. Vaikeammat vaikeustasot tietysti nostavat riman korkeammalle.

Luokkansa nopein

Call of Duty 4:n moninpeli on Halon hakkuun ohella Xbox Liven aatelia. Spartanien tapaan velvollisuuden miehet voivat muodostaa kaveriporukoita ja etsiä toisia samanmoisia, joiden kanssa ottaa miehestä mittaa.

Taistelussa useita tappoja peräkkäin tekemällä voi saada päivitetyn tutkan tai kutsua helikopterin, joka tulittaa vastapuolta automaattisesti niin kauan kunnes se ammutaan alas. Pelimuotojen sääntöjä voi rukata joko arcademaiseen tai kovan sotamiehen suuntaan, jolloin solttu ei kestä yli-inhimillisen paljon osumia.

Taisteluita voittamalla kerätään kokemuspisteitä ja nostetaan sotilasarvoa, jonka toteutustapa on virkistävän erilainen. Uudet sotilasarvot avaavat hahmoluokkia kuten tarkka-ampujan ja haasteita, joita suorittamalla saa erikoiskykyjä kuten läpäisevämmät luodit. Pelaaja voi jopa luoda oman hahmoluokkansa.

Loppuvuosi on ehdottomasti räiskinnän juhlaa, johon särmikäs Call of Duty 4 on maanmainio lisä. Vauhdikas ja taatusti yllätyksellinen, mutta lyhyt yksinpeli pitää lujasti otteessaan ja taitavasti tehty moninpeli tarjoaa tiukkia tiimitaisteluita vähintään seuraavaan osaan saakka. Ei voisi konsoliräiskijöillä olla paremmin pullat uunissa. Muistetaan nauttia ne tuoreina.

Tekijä: Infinity Ward
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1 pelaaja,, 2-16 verkkomoninpeli
Pelin kotisivu: http://www.callofduty.com/
Simon Elo

Toinen mielipide / PC – yksinpeli

Call of Duty 4: Modern Warfare on paras yksinpeliräiskintä ikuisuuksiin. Piste. Lyhyestä kestosta ja paikoittaisesta putkijuoksusta huolimatta meininki on todella intensiivistä. Audiovisuaalinen tykitys on vakuuttavaa, erityisesti valot ja varjot. Pelattavuus on priimaluokkaa ja kaiken tämän kukkuraksi peli pyörii kuin unelma.

Luodit rapisevat seinistä läpi kuin pahvista konsanaan ja muutama osuma tiputtaa niin Terot, Ivanit kuin muutkin ilkiöt. Viholliset suojautuvat, kurkkivat, ampuvat suojien takaa ja nakkelevat kranaatteja pelaajan kiusaksi. Pelaaja ei kuole laakista, vaan konsolipelimäiseen tapaan värit katoavat ja ruutu alkaa punertaa sitä enemmän mitä pahemmin pelaaja on haavoittunut. Hetken lepo suojassa ja väriloisto palaa ruudulle.

Harmillisesti fysiikkaa ei ole suuremmin huomioitu, eivätkä kranaatit aiheuta kuoleman lisäksi kuin vaatimattoman pössähdyksen. Vihollisten heittämät kranaatit pystyy näppärästi heittämään takaisin, jos kranaatti on kädenulottuvilla. Ruudulla näkyvä kranaattivaara-merkki kertoo pelaajalle missä suunnassa kranu sijaitsee.

Presidentin teloitus, AC130-gunship sekä tarkka-ampujatehtävä Tšernobylin lähellä sijaitsevassa aavekaupungissa nostivat tulevien yksinpeliräiskintöjen rimaa ylemmäs. Call of Duty 4 sai minut vuosikausiin kananlihalle kesken pelin, puhtaasti upean tunnelmansa ansiosta. Kiitos tästä, Infinity Ward!

Kalle Hahl