Clustertruck on Youtube-kansan päämäärätöntä poukkoilua (PC, PS4)
Tekijä: Landfall Games
Julkaisija: tinyBuild Games
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i7-4700HQ, 8 Gt, GeForce 840M
Saatavilla: Linux, Mac OS, Playstation 4, Windows
Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, 2 GHz prosessori, 4 Gt muistia, DirectX 9.0 -yhteensopiva näytönohjain, 500 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://landfall.se/clustertruck/
Arvostelija: Julius Jämsén
Kautta aikain, tai ainakin ensimmäisestä kymmenpyöräisestä lähtien, on ihminen katsonut rekkoja, noita uljaita plussakoon hevosettomia vaunuja, ja miettinyt: ”tuon pedon minä valloitan, tuon päällä minä aion hyppiä”. Tätä fantasiaa villin voiman kesyttämisestä onkin kanavoitu muun muassa elokuvateollisuudessa runsaasti.
Urbaani käsikirja määrittelee ”Youtube bait” –termin tarkoittavan peliä, joka on suunnattu videopalvelun pelikanavien reaktiopolttoaineeksi. Mutta vaikka Clustertruck on saanut osansa uuden median huomiosta, ei kyse ole sakeimmasta clickbait-kuonasta. Toimiiko moottorisoitu parkour-rata silti parhaiten ohjaimen ollessa jonkun muun käsissä?
Ensimmäinen huomautus
Ensimmäisen persoonan tasoloikinnan tulisi toimia ohjaimella, eikö vain? Parkour-pelin pakkaaminen rekkaan kuulostaa hyvältä konseptilta mutta ohjattavuuden on oltava Peilin Reunan terävää jo lisääntyneen hektisyyden vuoksi. Niinpä onkin käsittämätöntä millaiseen ohjainjärjestykseen kehittäjät ovat päätyneet. Kameraa ohjataan odotetusti oikealla tatilla mutta myös hyppääminen on sijoitettu samaisen peukalon alle. Kaksi tärkeintä ja toistuvinta ominaisuutta on niputettu päällekkäin, eikä ohjaimen nappeja voi uudelleenjärjestää. Asiasta älähtäneillä palstoilla kehittäjä lupailee asiaan korjausta mutta kirjoitushetkellä ohjain on selvästi heikompi valinta.
Näppäimistö ja hiiri –yhdistelmällä kyse onkin enää pelaajan omista mieltymyksistä. Pelin launcheri tarjoaa mahdollisuuden ensi- ja toissijaisten näppäimien määrittelyyn. Pelin ulkopuolinen ratkaisu on kömpelö mutta pienellä säätämisellä jokainen saa varmasti toivomansa, ja kehittäjien tarkoittaman, tuntuman peliin.
Toinen huomautus
Kun ohjausmenetelmään liittyvät ongelmat saadaan selätettyä, kohdataan seuraava. Ei puhuta mistään venettä kippaavasta katastrofista vaan enemmänkin hyttysen ininään verrattavasta ärsykkeestä. Ongelma on ohjaustuntuma ja ”pelihahmon” suhde ympäristöönsä.
Kun ruudulla ei näy raajoja ja ”pelihahmon” liikeradat ovat hyvin suoraviivaisia ja pehmeitä, rekkojen välillä loikkiminen tuntuu vain kameran liikuttamiselta. Keho, joka ympäristön kanssa vuorovaikuttaa, ei ole uskottava. Jonkinlainen palikka siellä perässä kuitenkin raahaantuu, sillä läheltä liipanneeseen puomiin tai esteeseen jää aina kiinni. Tai sitten lipuukin rekan yli, kun oletetut jalat ovatkin yllättävän lyhyet.
Yhdistettynä pelin hektiseen luonteeseen, tuntee itsensä sivustaseuraajaksi, vaikka itse laivaa kipparoikin. Peli ei tarjoa niinkään reilua haastetta tai mahdollisuutta kehittyä vaan kaaosta. Kaarnavenekin voi selvitä kovimmastakin koskesta, mutta se ei tarkoita vesille laskeneen lapsen olleen erityisen taitava. Pyörteet vain sattuivat seitsemännellätoista kerralla linjautumaan sopivasti. Toisaalta pelin mainoslausekin kuuluu suomalaisittain ”täyttä rekan kaaosta”.
Ilmalennon aikana rantapalloon liimatun gouproun hallinta saavuttaa myös hämmentäviä raja-arvoja. Suuntaa voi lennossa vaihtaa, mutta liike-energia katoaa täysin. Eli, mikäli ilmalentoa pyrkii korjaamaan aavistuksen oikealle, tyssää matka kesken kaiken. Tai näin asian koin, kunnes ymmärsin luopua ohjaimesta ja tatista. Sillä ilmeisesti, ohjaustavasta riippumatta, peli tunnistaa vain neljä suuntaa, joihin hahmo voi pyrkiä: eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle. Välimuotoja ei ole, vaan yhdeksääkymmentä astetta pienemmät kurssinmuutokset tulee toteuttaa kameraa kääntämällä.
Kolmannen kerran kameraan
Kun kaksi tärkeintä, eli ”älä pelaa ohjaimella” ja ”kuinka käännytään”, oppii, sujuu pelaaminenkin huomattavasti paremmin. itse olin ehtinyt ennen tätä oivallusta reippaasti yli kampanjan puolenvälin. Kuinka ihmeessä? Kentät rakentuvat yleensä suoralle viivalle ja näin ollen pomppiminen on varsin, noh, suoraviivaista. Kameran kulmaa ei turhan usein tarvitse säädellä ennen loppupuoliskon tasoja.
Muuten kenttäsuunnittelu on vaihtelevan laatuista. Kampanja jakautuu erilaisiin teemoihin, kuten keskiaika, tulevaisuus ja avaruus. Jokaisella teemalla on oman graafisen ilmeensä lisäksi myös mekaniikkansa, jotka ovat variaatioita muutamasta perusajatuksesta: pelaajan väistettävä este, rekkojen reittiä muuttavat tahot ja rekat räjäyttävät kuolonansat. Löytyy lasereita, maanjäristyskoneita ja muurinmurtajia. Osa esteistä jättää huomattavasti suuremman jäljen kokemukseen. Näitä suuria hetkiä on kuitenkin harmittavan vähän ja varsinkin alkupään kentät noudattavat kaavaa ”uusi este, uusi este, uusi este, kaikki aiemmat esteet, sama kuin edellinen mutta isommin”.
Lisämaustetta peli saa myös lisävoimista, joita avataan hiljalleen pisteiden kertyessä. Näihin lukeutuvat perinteiset tuplahypyt, rakettireput ja ajan hidastamiset mutta myös suuremmat pelimekaniikalliset muutokset, kuten SUPERHOT-pelistä lainattu ”sinä liikut, aika liikkuu” –sääntö.
Kortti kuivumaan?
Grafiikka ja äänimaailma ajavat rekkansa. Itse asiassa Clustertruck voi olla ensimmäinen peli, jossa neuvoisin ensimmäiseksi kääntämään pois päältä kaikki filtterit ja tilpehöörit. Pelkistettynä pelin yksinkertaistettu tyyli korostuu. Mitään suurta tarvetta en omille taustameluillekaan tuntenut vaikkei pelin äänet ole pelillisesti merkittäviä.
Clustertruckin pitkäikäisyys riippuu monesta asiasta. Mikäli kehittäjät päivittävät tuotettaan ja korjaavat tässäkin arviossa esitetyt ongelmat, ollaan jo lähempänä maaliviivaa. Jos yhteisö riehaantuu ja luo tajuntaa räjäyttäviä tasoja pelin kattavan oloisella, mutta vielä beta-vaiheessa, olevalla kenttä-työkalulla, katkaistaan maalinauha helposti. Nykyisellään peli hyytyy yhdeksänkymmenen metrin kohdalla: maaliin päästään mutta parempaankin pystyisi.
Tällaisenaankin Clustertruck viihdyttää. Huikeita hetkiä syntyy, mutta niiden suhde päämäärättömään poukkoiluun on pieni. Jollei kokemusta jälkeenpäin leikkele sopiviksi kymmenen minuutin pätkiksi videoeditorissa.
Lisää aiheesta
Virginia – jos David Lynch tekisi pelin, se olisi tämä (Mac, PC, PS4, Xbox One)
Action Legion – ensin oli Cannon Fodder (Linux, Mac, PC)
The Swapper kutkuttelee kloonattujakin aivonystyröitä (PC, PS3, PS4, PSV, Wii U, Xbox One)
Solus Project – selviytymisseikkailu vieraalla planeetalla (PC, Xbox One)
TASTEE: Lethal Tactics – potentiaalia kulttiklassikoksi (PC)
