Dead Island (PC, PS3, Xbox 360)

14.09.2011 17:39 Juho Anttila

Tekijä: Techland
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://deadisland.deepsilver.com
Arvostelija: Juho Anttila

Dead Island kertoo krapulasta. Todella pahasta krapulasta. Sellaisesta kankkusesta, että aamulla herätessä olo on kuin elävällä kuolleella. Puhumattakaan siitä, että lähes kaikki muut ovat muuttuneet käveleviksi raadoiksi.

Näyttävällä mainoksella hypetetty kuolonsaari kertoo siis zombeista. Tässä ei ole mitään omaperäistä. Dead Island yrittää kuitenkin olla jotain kunnianhimoisempaa kuin tavallinen zombiputkijuoksu.

Paratiisisaarta vaivaavasta tavallista pahemmasta ihottumasta kertova peli tahtoo nimittäin olla Oblivionin zombiversio. Avoin maailma ja kymmenet tehtävät repivät pesäeroa suoraviivaisempiin veripalttuihin. Ideassa on potkua, mutta kun tekijänä häärii Call of Juarez -sarjan sössinyt Techland, ei skeptikko uskalla odottaa liikoja.

Ei mikään Dead Rising

Ajatus zombeista tuo ensimmäiseksi mieleen mainion Dead Rising -sarjan, mutta Dead Island on eri maata. Eroa tehdään jo näkökulman avulla. Kamera seuraa tapahtumia tällä kertaa tiukasti ensimmäisen persoonan perspektiivistä. Tästä huolimatta toiminta pysyy pääosan aikaa lähitaistelupainotteisena. Mutta nyt menen hieman asioiden edelle.

Heti pelin aluksi valittavaksi annetaan neljä erilaista hahmoa. Logan on ylimielinen jalkapallotähti, joka taitaa heittoaseet. Räppäri Sam B tykkää nuijista ja vasaroista, kun taas aasialaisneito Xian Mei hallitsee teräaseet. Entinen poliisi Purna puolestaan käyttää jo virkansakin puolesta tuliaseita.

Jokaisella hahmolla on kolme kykypuuta, joiden avulla ominaisuuksia ja taitoja voi kehittää. Tähän tarvittavaa kokemusta kerätään puolestaan tappamalla zombeja ja suorittamalla erilaisia tehtäviä. Päähenkilöt ovat nimittäin tarkemmin selittämättömästä syystä immuuneja zombivirukselle. Tämä tekee heistä tietenkin jokaisen henkiinjääneen mielestä parhaan kandidaatin turvamieheksi, postinkantajaksi tai muuten vain yleiseksi nakkikoneeksi.

Hahmoja on neljä myös siksi, että pelaaminen onnistuu myös yhteistyössä kolmen kaverin kanssa. Tämä hoituu tosin vain verkossa, joten jaetun ruudun kekkereistä on turha haaveilla. Oli pelaajia tai ei, nelikko on läsnä kaikissa välianimaatioissa. Yksin pelatessa kaverit kuitenkin piiloutuvat toiminnan ajaksi näkyviltä sen sijaan, että tekoäly päästettäisiin mellastamaan pelaajan apuna. Pieni asia, joka syö immersiota yllättävänkin paljon.

Pää sanoo poks

Banoin saari, jonne tapahtumat sijoittuvat, on muuttunut yhdessä yössä sangen kuolettavaksi paikaksi. Joka paikka on täynnä ruumiita, joista suurin osa ei edes tahdo pysyä kuolleena. Jos silmä välttää hetkeksikin, uhkaa joku jo pian haukata palan kaulasta. Kuolleilla on nälkä ja vain vielä elävä liha kelpaa.

Anim.. siis liike lähtee raadoista hakkaamalla. Kättä pidempää lojuu vähän joka puolella. Aseeksi kelpaa niin mela, rautatanko kuin kirveskin. Dead Rising -tyyliseen ilotteluun ei kuitenkaan venytä, vaikka aseistusta voikin viritellä tehokkaammaksi nauloilla, pulteilla tai vähän mielikuvituksellisemmillakin tarvikkeilla.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteestahttps://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Kun pesäpallomaila tai katana kohtaa ruumiin, jälki on kaunista. Veri purskahtaa ja zombi nytkähtää. Parhaassa tapauksessa raaja saattaa särkyä toimintakyvyttömäksi tai jopa irrota kokonaan. Mikä sen hauskempaa kuin kehonrakentajazombi, jonka kädet roikkuvat sivulla käyttökelvottomina sorkkarautahieronnan jäljiltä.

Tässä vaiheessa todettakoon, jos se jollekin jäi epäselväksi, että Dead Island on verinen peli. Ei lapsille tai herkkänahkaisille on neuvo, joka käy mielessä viimeistään siinä vaiheessa, kun pelaaja hyppää tasajalkaa zombin pään päälle. Poks sanoo pää, splät roiskahtaa veri ja pelaajan virne levenee entisestään.

Teurastus vaatii kuitenkin myös suunnitelmallisuutta. Jokainen isku syö energiaa, jonka loppuessa pakoonkaan ei enää jaksa juosta. Zombeilla on ikävä tapa parveilla pelaajan ympärille, joten huolettomasti huitova huomaa pian joutuneensa piiritetyksi. Silloin jo tavalliset hitaat kuolleet muodostuvat hengenvaaralliseksi uhaksi.

Laahustajien lisäksi vastaan asettuu myös vaarallisempia vihollisia. Tartunnan saaneet mutta ilmeisesti vielä elossa olevat ihmiset liikkuvat kuin raivotautiset apinat. Jo pari kolme tällaista tekee elämästä pahimmillaan todella tukalaa. Isommat erikoiszombit vaativat kukistuakseen jo lievää taktikointia. Tärkein työkalu on kaikesta huolimatta potku, jonka avulla viholliset saa kaadettua maahan.

Ohjaus toimii pääasiassa hyvin, joskin tiukemmissa tilanteissa kontrolli hahmoon tuntuu välillä katoavan. Tämä siis oletusasetuksilla. Tarjolla on myös analoginen ohjausmetodi, jossa iskujen suuntaa ohjataan teoriassa portaattomasti ohjaimen tateilla. Jotkut vannovat internetissä tämän metodin nimeen, itse vaihdoin muutaman minuutin kokeilun jälkeen perinteisempään metodiin.

Loppuuko rahat vai loppuuko jännitys

Pelaaminen koostuu pakollisten ja vapaaehtoisten tehtävien suorittamisesta. Useimmiten kyse on joko jonkin esineen noutamisesta tai henkiinjääneiden saattamisesta paikasta toiseen. Viimeksi mainittua tehtävätyyppiä tarjoillaan pelin loppupuolella jo liiankin kanssa.

Raha, jota löytyy niin ruumiiden taskuista kuin myös ympäristöstä yleensäkin näyttelee tärkeää roolia. Aseet kuluvat kun niitä käytetään, eikä rikkinäinen nuija tee juuri vauriota. Korjaaminen maksaa puolestaan rahaa, joten varsinkin pelin alkupuolella menestyäkseen on osattava myös säästellä varusteitaan.

Kuolemisesta rangaistaan muutaman sekunnin odotuksella ja rahanmenetyksellä. Muuten peli jatkuu yleensä kuolinpaikan välittömästä läheisyydestä. Tämä on yksi Dead Islandin pahimmista suunnitteluvirheistä.

Jännitys syntyy kuolemanpelosta ja kuolema pelottaa vain, jos sillä on seurauksia. Etenkin loppua kohden hengenlähdöstä seuraava rahanmenetys muuttuu merkityksettömäksi. On ihan sama, lähteekö henki, kun peliä pääsee jatkamaan samasta paikasta ja menetetyt rahatkin saa kerättyä takaisin yleensä melkein heti.

Myös vihollisille tehty vahinko säilyy, joten jopa pelin lopputaistelun voi läpäistä vaivattomasti, ilman minkäänlaista riskiä epäonnistumisesta. Lyö, kuole, odota ja toista kunnes pomo puree multaa. Samalla suorituksesta katoaa kaikki saavutuksen tunne. Mitä väliä, vaikka pelaisikin vasurilla, kun eteneminen on silti vähintään yhtä tehokasta kuin aidosti yrittäen? Tässä kohden peliltä olisi toivonut terävämpää ja julmempaa otetta, jotta pelaaja saataisiin pidettyä varpaillaan loppuun saakka. Nyt pelaaja asetetaan liian usein mahdottomaan tilanteeseen, josta ei edes kannata yrittää selvitä hengissä.

Eivät ne viat siihenkään lopu. Oblivionista tuttuun tapaan viholliset skaalautuvat pelaajan kokemustason mukaan. Ratkaisu on ymmärrettävä, mutta sen toteutus voisi olla tyylikkäämpikin. Nyt lähes jokainen zombi nousee kokemustasossa korkeammalle samaan aikaan pelaajan kanssa. Onneksi kykypuista löytyy tavoittelemisen arvoisia erikoisominaisuuksia, muuten kokemuksen kerääminen tuntuisi täysin turhalta.

Myös tekninen toteutus jättää ajoittain toivomisen varaa. Paratiisisaaren maisemat ovat ihan perusnättiä katseltavaa silloin, kun tekstuurit latautuvat ajallaan. Testissä olleessa PlayStation 3 -versiossa näin ei kuitenkaan valtaosan aikaa ollut. Välillä koettiin myös harmillista nykimistä ja hidastelua eikä bugeiltakaan olla vältytty. Kertaalleen sankarini putosi maailman reunalta eikä tehtävien skriptauskaan ole aina ihan viimeisen päälle. Varsinaisia pelinpysäyttäjiä ei onneksi juuri näkynyt, yleensä ongelmat selvisivät lataamalla tallennus uudestaan.

Nykyaikaiseksi peliksi Dead Island on varsin pitkä. Oma pelikello pysähtyi jonnekin 20 tunnin paremmalle puolelle, tosin tein myös lähes kaikki sivutehtävät. Pelattavaa riittää tarpeeksi, jopa liikaakin. Kokemuksen intensiteetti ei nimittäin kestä läheskään loppuun saakka. Sen sijaan jo puolenvälin paikkeilla nähdään liikaa tyhjäkäyntiä ja pitkitettyä tunnelijuoksua. Vähemmän olisi enemmän, sillä nyt tarinatehtävissä riittää tiivistämisen varaa. Etenkin, kun tarinankerronta ei parhaimmillaankaan ole kovin mukaansatempaavaa.

On kuitenkin huomionarvoista, että pelin ongelmat rupesivat häiritsemään pahasti vasta siinä vaiheessa, kun pelitunteja oli takana melkein kahden nykypelin verran. Jotain on siis tehty myös oikein. Dead Island on monella tavalla ongelmallinen ja ehdottomasti liian pitkitetty peli. Samalla se lyö pöytään tarpeeksi omia tai luovasti käytettyjä muilta varastettuja ideoita noustakseen kaikkein harmaimman keskivertomassan yläpuolelle.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Suurin harmistuksen aihe ei olekaan se, että peli olisi erityisen huono vaan se, ettei se pysty ylittämään itse itselleen asettamaansa rimaa. Tiimillä on riittänyt kunnianhimoa ja onhan peliä pakerrettu kasaankin viisi vuotta, mutta silti lopputulos vaikuttaa hätäiseltä ja viimeistelemättömältä. Harmi.

Mainittakoon vielä, että yhteistyöpelillä on mahdollisuus nostaa välillä mainio mutta liian usein kompasteleva Dead Island ihan hyvästä erinomaiseksi peliksi. Valitettavasti ainakin PlayStation 3:n kohdalla tekniikka petti. Viimeisimmän päivityksen jälkeen yhdistäminen peliin ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Internetin kertoman mukaan viasta kärsii yksi jos toinenkin, joten myös moninpeliin kannattaa suhtautua toistaiseksi varauksella.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteestahttps://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Toinen mielipide (Xbox 360, PC)

Odotin Dead Islandia ennakkoon kuin kuuta nousevaa. Co-op-pohjainen ja roolipelimäisiä elementtejä sisältävä zombi-mättö? Myyty! Paketista paljastuikin lopulta peli, joka ei ihan sopinut räihin raameihin, mutta vei minut silti todelliselle tunteiden vuoristoradalle.

Pelasin peliä niin Xbox 360:lla kuin PC:lläkin, aloittaen Xboxilla ja mainio analog combat –vaihtoehto päällä. Tällöinhän kaikki meleehyökkäykset tapahtuvat ohjaimen tikkua heiluttelemalla, mikä tekee taistelusta paljon mielenkiintoisempaa kuin oletusvaihtoehdolla.

Ja ensimmäiset pelituntini menivätkin riemukkaasti. Zombien mättäminen on hauskaa ja se kepeä hahmonkehitys – oikeaa roolin pelaamista Dead Islandista ei nimittäin löydy – osoittautui kivaksi, kuten myös loottihuorauskin.

Mutta siinä kuuden tunnin kohdalla päässäni napsahti jotain. Tajusin, että olin toistanut samoja pikkujuttuja aivan alusta saakka. Kävele paikkaan X hakaten matkalla 50 zombia. Hakkaa paikan päällä pari lisää ja kävele takaisin.

Tajusin myös, että jossain vaiheessa vaihtelevat ja kiinnostavat ideat olivat vaihtuneet alati suurempiin ja suurempiin zombi-laumoihin ja että kuolin aivan tauotta, mutta sillä ei ollut mitään väliä: tililtä lähti pari hunttia rahaa ja peli jatkui. Ja niin touhusta katosi kaikki jännitys ja sitä myötä myös suurin peli-into.

Fist of the Dead Star

Tämän jälkeen asensin PC-versioon Fist of the Dead Star –modin ja pistin rempseästi perseillen, mikä pidensi peli-iloani parilla tunnilla, mutta siihen se sitten jäi.

Tuntui siltä, kuin tiimillä olisi ollut hyviä ideoita noin kahdeksan tunnin mittaiseen peliin, joka on sitten venytetty kestämään reilut pari kymmentä tuntia. Toisen kappaleen kaupunki kamaline ja tylsine viemäreineen sekä aivan liian suurine zombi-laumoineen saa erityisesti purra putkea, ja veikkaan monen pelin tyssäävän siihen.

Ihan kiva peli siis, mutta ei välttämättä 65 euron edestä kiva. Itse odottaisin alelaaria, josta mukaan napattuna ei niin hirveästi harmita, jos peli-into lopahtaa kuuden tunnin jälkeen. Siihen asti on nimittäin kivaa.

Miikka Lehtonen

Päivitys 25.09.2011: perään lisätty Lehtosen kuvia PC-versiosta: