Ensituntumat | Odotettu Elden Ring -toimintaroolipeli tuntuu ihan Dark Souls 4:ltä, jonka maailma jatkuu silmänkantamattomiin

10.11.2021 17:00 | Joonas Pikkarainen

Alkuvuoden 2022 odotetuimpiin peleihin lukeutuva Elden Ring on taattua laatua Souls-sarjan faneille.

Tavan kuolevaiset päästetään tulevana viikonloppuna samoilemaan From Softwaren odotetun Elden Ringin aloitusalueelle, jossa Muropaketti ennätti viettää aikansa jo viime viikonloppuna. Suljettu verkkotesti antaa melko hyvän kuvan siitä, mitä odotetulta toimintaroolipeliltä voidaan alkuvuodesta 2022 odottaa, eivätkä Souls-sarjan fanit tule todennäköisesti pettymään.

Käytännössä Elden Ring on nimittäin vain väärin nimetty Dark Souls 4.

Isoin ero edeltäjiin on maailmassa, joka on avattu sepposen selälleen tutkittavaksi. Lands Betweenin valtakuntaan sijoittuva peli ei nimittäin johdattele pelaajaa enää yhteen tai muutamaan suuntaan, vaan avaa läänin 360-asteiseksi leikkikentäksi. Jos kaukaisuudessa näyttäisi odottavan jotain kiinnostavaa, niin siinä tapauksessa vain ratsu alle ja laukalle. Matkan varreltakin löytyy todennäköisesti luola jos toinenkin tutkittavaksi, joiden viimeistely kuitataan useimmiten minipomotaistelulla sekä arvokkaalla kyvyllä.

Elden Ring

Vaikka pelitunteja kertyi Elden Ringin ensimmäisellä alueella liki kymmenen tuntia, en uskalla pelkästään sen perusteella tuomita vielä avointa maailmaa. Äkkiseltään toki vähän harmittaa, että From Softwarekin on lähtenyt kansainväliseen trendiin mukaan ja menettää siten hieman uniikkiuttaan. Avoimen maailman mukana tulee nimittäin pakolliset kerättävät sienet, kävyt ja tammenterhot, joilla väsätään reppuun nuolia, puteleita ja muuta perustauhkaa.

Toisekseen avoin maailma tarkoittaa samalla vaaaaaltavasti lääniä, jossa ei ole oikeastaan mitään löydettävää ja joka toimii lähinnä hidasteena kohti seuraavaa kohdetta. Vihollisia on toki ripoteltu sinne tänne – ja toisinaan niitä aarteitakin – mutta päällisin puolin mannut tuntuvat parhaiten palvelevan vain kavioiden kopsetta.

Sen sijaan massiivinen maailma antaa tekijöille kädet herkutella maailmanluonnillaan ja ympäristöpohjaisella kerronnalla, jonka studio hallitsee mestarillisesti. Jo ensimmäinen pelialue onnistui vakuuttamaan maisemillaan, jättimäisillä raunioillaan ja näiden varjossa kyyhöttävillä otuksillaan, ja uskon fiiliksen jatkuvan pitkälti läpi pelin. Laajalti mainostetun George R. R. Martinin läsnäoloa ei sen sijaan tarvitse pelätä/iloita alun perusteella, sillä kerronta on hyvin tyypillisen fromsoftwarelaista; eli mistään ei kerrota yhtään mitään ja ne vähätkin puheet on niin kryptistä, että kannattanee vain suosiolla odotella Wiki-sivujen taustoitusartikkeleja.

Elden Ring

Valitettavasti studio tuntuisi kuitenkin kompastuvan yhteen kovin kuoppaan avoimen maailmansa osalta, eli ympäristöjen toistuvuuteen. Puhun nyt niistä luolista, joita maailmaan on kätketty vaihtoehtoisesti tutkittavaksi ja joista ainakin neljä ensimmäistä näytti olevan samasta tiilestä ja vihollisista kasattuja. Toki pohjapiirrustus oli jokaiselle uniikki, mutta visuaalisesti nämä näyttivät toistensa kopioilta. Epäilen, ettei tämä tosin haittaa valtaosaa peliin sukeltavista, mutta kun avointa maailmaa on kerran lähdetty syleilemään, olisi kiva saada jotain muutakin kuin kopipastetahnaa vastineeksi heti ensimmäisten tuntien aikana.

Elden Ring vakuutti testissä kaikkein eniten juuri sen perinteisimmän Souls-polun osalta, eli tarinaa seuraten. Tällöin maisemat ja hirviöt vaihtelivat kiitettävästi, kenttäsuunnittelu oli kauttaaltaan erinomaista ja toiminta haastavaa. Kohokohtien osalta peli myös supistaa pelaajan liikkumavaran huomattavasti totutummaksi käytäväksi, joskin moniin kohtiin on silti runsaasti vaihtoehtoisia etenemistapoja aina hiiviskelystä hepparaviin asti. Maailma tuntuu lisäksi kaikin puolin juuri sopivan vinksahtaneelta, joten sen osalta testi jätti nälän oppia tuntemaan sitä lisää.

Taistelu on sen sijaan melkein animaatioista ja äänitehosteista lähtien ehtaa Dark Soulsia, eli timanttisen nautinnollista. Toki mekaniikkaa on laajennettu muun muassa hypyn ja hiiviskelyn osalta, mikä näkyy myös käytössä olevista liikkeistä. Lisäksi pelaaja voi kutsua avukseen muiden pelaajien ohella varsin käteviä henkiä esimerkiksi pomotaistoihin, mikä tuntuu olevan pienoinen kädenojennus aloittelevien pelaajien suuntaan – ei sillä, etteikö Elden Ring olisi edelleen äärimmäisen haastava.

Elden Ring

Souls-pelien veteraanit ovatkin kuin kotonaan Elden Ringin parissa. Peli tarjoaa jälleen huikeita pomotaisteluja, pirullisia ansoja sekä äärimmäisen laajan kustomoitavuuden. Ensiksi mainittujen osalta tarjolla tuntuisi olevan entistä enemmän vaihtoehtoisia pomoja, jotka vaanivat niin avointa maailmaa kuin sinne kätkettyjä luolia. Eri aseita ja näiden variantteja näyttäisi olevan niin ikään kymmenittäin, minkä lisäksi taiat, loitsut ja manaukset tuovat oman lisänsä toimintaan. Täysin uutena on hevostaistelut, jonka merkittävyyden huomasi jo testisessiossa, mutta joka ei välttämättä juurikaan monipuolista pelin taistelumekaniikkaa.

Taisteluiden mielekkyys lisäksi vaihtelee pitkälti sen perusteella, missä sitä harjoittaa.

Maailmassa samoillessa viholliset on ripoteltu niin ympäriinsä, etteivät ne juuri tarjoa haastetta. Ja niistä saatavan vähäisten riimujen – Elden Ringin sielut – perusteella nämä on melkein parempi vain ohittaa. Selkeät käsinsuunnitellut kohdat, kuten testisession loppupään linnake, ovat sen sijaan huomattavasti mielekkäämpää antia, sillä tällöin vihollisten lisäksi täytyy huomioida myös ympäristöä. Kohdat onkin tehty tuttuun tapaan kuin pieniksi puzzleiksi, joissa optimaalisen reitin etsiminen on oma jännitteensä. Kenttäsuunnittelu vaihteleekin laajalti ja näyttäisi olevan parhaimmillaan nimenomaan tarinapuolta kolutessa.

Tuntuman osalta pelattavuus on todella tutunoloista, joten Souls-sarjan vihaajia se tuskin on käännyttämässä. Fanit taas saavat tasan sitä, mitä ovat kaivanneetkin.

Testisession perusteella Elden Ring tuntuu luontevalta kehityssuunnalta Souls-genrelle.

Avoin maailmaa oli vain ajan kysymys, ja yhdistettynä pelin haastavaan taisteluun ja tunnelmalliseen ympäristökerrontaan sillä on mahdollisuus onnistua keskivertoa paremmin. Valitettavasti avoimen maailman sivutuotteena syntyviä jätöksiä se ei ole kuitenkaan onnistunut estämään, joten omalta osalta kriittisin kysymys kuuluukin, onnistuuko Elden Ringin vahvuudet peittoamaan ne lopputeksteihin asti.

Toki tällä ei ole mitään vaikutusta siihen, ettenkö pelaisi Elden Ringiä jo heti sen julkaisussa kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja nuohoten jokaikisen luolan, katakombin, linnan ja raunion jahdaten hirviöitä, pomoja ja alati parempia varusteita – enkä usko olevani tämän suhteen ainoa. Peli on juuri sitä, mitä kaikki toivovatkin sen olevan, ja ainoa plusmiinus syntyy itse kunkin kiinnostuksesta ylisaturoitunutta avoimen maailman konseptia kohtaan.

Elden Ring julkaistaan 25.2.2022 PC:lle (Windows), PlayStation 4:lle ja 5, Xbox Onelle ja Xbox Series X/S:lle.

Muropaketin uusimmat