Final Fantasy XV: Episode Duscae (PS4, Xbox One)

24.03.2015 15:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Tulossa: PlayStation 4, Xbox One – keväällä 2015
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://finalfantasyxv.com
Testaaja: Miikka Lehtonen

Final Fantasy –sarja on suunnannut viime vuosien aikana aika erikoisille ja oudoille raiteille. Löytyy 35 tuntia pitkää tutoriaalia, löytyy MMO:ta ja niin paljon mobiipeliä, että Roviollakin oltaisiin ihmeissään.

Kaikki tämä mielessäkin joudun toteamaan, että Final Fantasy XV vaikuttaa aika oudolta JRPG:ltä. Se kun kertoo neljän kaveruksen pitkästä automatkasta.

Toim. huom: Episode Duscae on Final Fantasy XV:n demo, mutta käsittelemme sitä tässä yhteydessä myös eräänlaisena FFXV:n ennakkoversiona.

Automatkan syitä tai tarkoituksia ei pelaamassamme demoversiossa sen tarkemmin eritelty. Paikallinen prinssi päätti lähteä ajelemaan yhdessä kolmen hulttiokaverinsa kanssa ja road trip onkin mennyt ihan hyvin aina siihen saakka, kunnes porukan tohelo romuttaa auton.

Kun nelikko sitten parantelee haavojaan teltassa, on aika miettiä seuraavia askeleita. Kun mikään muu ei tunnu loogiselta, kehitetään vähän erikoisempi suunnitelma. Rahoitetaan auton korjaaminen tappamalla Behemoth, legendaarinen hirviö. Kai joku sen sarvesta vähän maksaisi?

It’s a long road

Final Fantasy XV on todellakin – kuulemma – road trip pelimuodossa. Neljä kaveria matkalla pisteestä A pisteeseen B. Tärkeää ei ole sinänsä, mitä pisteissä A ja B sijaitsee, sillä kaikkien road trip –tarinoiden pääsisältö on se, mitä tien päällä tapahtuu. Outoja kohtaamisia, erikoisia vastaantulijoita ja tarinoita, joille kelpaa naureskella vielä vuosien päästä.

Episode Duscae, pelin demoversio, tarjoilee pienen ja kapean kaistaleen tarinasta. Senkin aikana nähdään, että niitä erikoisia vastaantulijoita ja veikeitä vieraita kyllä riittää, samaten kuin vauhdikkaita tarinoita.

Peli itsessään on road tripin tyylille sopivasti todella avoin. Jos Final Fantasy XIII oli 35 tuntia pitkä ränni, nyt moisesta ei ole tietoakaan. Heti intron jälkeen edessä on avoin maailma, jota kelpaa tutkia. Kävellessä kaverit sitten heittelevät ideoita siitä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Jos tämä napostelee, saa questin. Jos ei, voi jatkaa omilla teillään.

Jos demoversio on indikaattori siitä, millainen lopullinen peli tulee olemaan, sen rakenne on mukavan vapaa. Edessä on yksi suuri, tarinaa kuljettava tavoite (demossa ”etsi ja tapa Behemoth”), jonka kylkeen mahtuu sitten vapaavalintainen määrä tekemistä, kokemista ja kohdattavaa.

Ja kun kerran tien päällä ollaan, eletään sitten aika askeettista poikamieselämää. Vuorokaudenajat muuttuvat ja öisin olisi syytä hakeutua leiriytymisalueelle. Ei vain sen takia, että öisin metsät ja kukkulat ovat täynnä todella vaarallisia vihollisia, vaan koska iltaisin kokkailemalla saa aina porukalleen buffeja seuraavan päivän seikkailua varten.

Mutta, ne viholliset. Koska kyseessä on Final Fantasy –peli, mukana on tietenkin aimo määrä tappelua. Paitsi että ei sekään nyt kovin Final Fantasy –henkistä ole.

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Kohellusta koko rahalla

Kun taistelu alkaa, se alkaa dynaamisesti. Ei mitään siirtymiä toiseen näkymään, ei mitään odottelua. Lähelle tulleet viholliset havaitsevat pelaajan, jos odottelee hoodeilla liian pitkään, mutta kärsimätön voi käydä myös muksaisemassa tonttua miekalla, jolloin tämä innostuu välittömästi vastarintaan.

Vaikka ryhmässä on jäseniä neljä, pelaaja ohjaa niistä aktiivisesti vain yhtä. Hyvä niin, koska siinäkin riittää hommaa. Taistelu on kokonaan tosiaikaista, eli pelaaja ja hirviöt juoksentelevat taistelukentällä haluamaansa tahtiin läpsimässä ja kombottelemassa toisiaan. Hyökkääminen ja puolustautuminen tapahtuvat pitämällä pohjassa nappia tai liipaisinta, jolloin miekka heiluu ja väistöt onnistuvat siihen pisteeseen saakka, että manat loppuvat. Sitten täytyy vetää henkeä vaikka roikkumalla voimavirtatolpassa kuin Batman konsanaan.

Väliin heitellään erikoishyökkäyksiä, jotka valitaan ristiohjaimella, sekä vaihdellaan aseistusta. Käytössä on kourallinen erilaisia aseita, joita saa heitellä haluamiinsa tarkoituksiin: yhdellä läpsitään silleen normaalisti, toisella tehdään kombojen päätösliikkeitä, kolmatta käytetään kun tullaan alas hyppyhyökkäyksestä ja niin edelleen. Kaikilla aseilla on omat tyylinsä ja efektinsä. Nopeasti väistelevää ja puikkelehtivaa sutta vastaan ei kannata kombotella hitaalla kahden käden miekalla, mutta hidasta puhvelia sillä voisi kannattaa läpsiä.

Tämä kaikki kuulostaa vähän sekavalta ja sitä se myös on. Asiaa ei auta se, että demon alussa kaikki selitetään tiukkatahtisessa ja niukkasanaisessa tutoriaalissa. Sen aikana käy ilmi, että passiivisen puolustautumisen sijaan voi aktiivisesti (mutta riskillä) yrittää torjua vihollishyökkäyksiä. Koska? ”Kun aika on oikea”. No, koska se on? Tähän sitten heinäsirkkojen sirinää, sillä peli ei kerro, ei selitä. Opettele itse, moube.

Ja kyllähän sitä oppi. Tavallaan. Kaikki syy- ja seuraussuhteet eivät demon myötä käyneet ollenkaan selviksi enkä tunne oloani oikein mukavaksi asioita selittäessäni, koska todennäköisesti puhun puolista asioista läpiä päähäni ja joku sen myös vuolassanaisesti kohta meille kertoo.

Mutta sanonpa silti tämän: taistelu on hauskaa, aktiivista ja nopeatempoista. Lopullisessa pelissä toki on niitä erikoishyökkäyksiä ja aseita varmasti paljon enemmän, eli ilmassa on ehkä potentiaalisesti ”helppo oppia, vaikea hallita” –tason taistelusysteemi. Hyvä jos näin on.

Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.

Mihin seuraavaksi?

Demo herätti mielenkiinnon ja ruokahalun. Jotain on siis tehty oikein, koska Final Fantasy XIII:n jälkeen olin aika valmis pesemään käteni koko touhusta. Nyt haluaisin kuitenkin pelata lisää. Ensin demoa – sillä huhut kertovat että siihenkin on jemmattu paljon sisältöä, jota ei tehdä pelaajalle ihan ilmeiseksi – ja sitten lopullista peliä.

Perusteet tuntuvat siis olevan kunnossa, mutta parin tunnin pelailun perusteella ei nyt paljon enempää voi vielä sanoa. Paljon riippuu siitä, miten tarina toimii. Ovatko hahmot ärsyttäviä? Onko dialogi toimivaa? Rullaako tarina eteenpäin houkutellen kurkkaamaan seuraavan kulman taakse, vai onko edessä taas 35 tunnin tutoriaali?

Nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka ratkaisevat, tuleeko Final Fantasy XV olemaan se ensimmäinen tosi hyvä Final Fantasy vuosiin, vai saako sekin tuomiokseen ”hyviä ideoita, mutta paska toteutus” –tason lyttäyksen.

Jää nähtäväksi, mutta sanotaan tosiaan niin, että toisin kuin ennakkoon olisin odottanut, minäkin haluan ottaa asiasta selvää.