Full Auto 2: Battlelines (PSP)

18.05.2007 12:59 Jukka O. Kauppinen

Autojen ja aseiden yhdistäminen ei ole perinteisesti aina oikein onnistunut. Miten tämä onnistuu Segalta, kaiken lisäksi PSP:n piskuisella ruudulla? Luvassa on ainakin kymmeniä erilaisia autoja aseineen sekä taskukokoon mahdutettu vahinkomallinnus.

Pyörien päällä taisteleminen on ideana mielenkiintoinen. Pelaajan täytyy veivata auton rattia ja ammuskella yhtaikaisesti. Jos ensimmäiseen keskittyy liikaa jää jälkimmäinen huomioimatta. Tällä kertaa nopeat kuskit pettyvät heti alkuun, sillä kilpailuissa ei olekaan tarkoitus ajaa kilpaa. Ensin on ohjelmassa nippu tavoitteita ja vasta sitten kumien polttamista.

Battlelinesin pelisysteemi on omituinen, sillä perinteinen kilpaileminen ja kilpa-ajaminen ei toimi ollenkaan. Jatkoon päästäkseen pelaajan täytyy esimerkiksi tuhota vastustajat konepistoolilla ja keskityttävä vasta sitten maaliviivan ylitykseen kahden parhaan joukossa. Kisan joutuu uusimaan, jos tavoitteet jäävät saavuttamatta. Ammuskelun sijaan kilpaileminen olisi saanut olla pelin painopisteenä, sillä nyt alussa köröttelevät ajavat yleensä voittoon.

Ruudulla vilistävät maisemat ovat monipuolisia. Kilpaa ajellaan kaupungeissa, aavikoilla ja moottoriteillä. Kilpailun kulkuun vaikuttavia objekteja on hämmästyttävän paljon. Konepellille tupsahtelee tasaisesti pahvilaatikoita tai torilta eteen ilmestyneen muorin appelsiineja. Irtoavia osia ja esteitä riittää kiitettävästi. Mutta valitettavasti runsaudella on myös kääntöpuolensa.

Yksityiskohdat ovat epätarkkoja ja kankeita. Sahalaitoja löytää autojen maalipinnat pois lukien kaikkialta. Keskeneräisen vaikutelman jättävä ulkoasu ei ole edes pelin vakavin heikkous.

Nopeat naiset ja kauniit aseet

Ennen kilpailun alkua pelaajan on valittava menopeli. Autot edustavat useita erilaisia autotyyppejä maastureista urheiluautoihin. Todellisuudessa suurimmat erot jäävät renkaiden kokoon ja maalipintoihin. Sopivan koslan on löydyttyä se varustellaan aseilla. Konepistoolit ja tykit näyttävät makeilta, mutta rouva Fortunan takia niillä taktikointi jää harmittavan pieneen sivuosaan.

Kilpailujen kaava on aina samanlainen. Ensin suoritetaan kilpailun alussa ilmoitetut tavoitteet, jotka rajoittuvat vihollisten tuhoamiseen ja tavaroiden keräämiseen. Tehtävien täytyttyä ammuskelu unohdetaan ja pelaaja yrittää kaahata maaliviivan yli letkan kärjessä. Taidon ja ajamisen merkitys jää alusta alkaen kapeaan sivurooliin. Peli päättää turnauksen jatkoonpääsijät ja pelaajalle jää toimettoman avustajan rooli.

Pääosaan nouseekin yksinkertaisesti onni. Hyvä ja huono. Muutenkin pelin kuminauhatekoälyn ratkaisut harmittavat perinpohjaisesti. Omat taktiset ratkaisut eivät vaikuta lainkaan kilpailun tapahtumiin. Turhautuminen iskee jo parin kisan jälkeen, sillä tekoälyn ilmiselvä huijaaminen harmittaa.

Menopelien hallitseminen tuottaa lisää tuskaa. Ohjattavuus on yksinkertaisesti surkeaa. Nelipyöräiset reagoivat ohjaukseen noin sekunnin viiveellä ja kun mukaan lisätään vielä ratin kääntämisen yliherkkyys, niin kyyneleet ovat lähellä. Ammuskelu toimii ohjaamista paremmin, sillä tähtäin näkyy ruudussa selkeästi ja automaattilukituksella paukuttelu onnistuu kätevästi.

Tutut virheet ja vanhat ideat

Segan täystuhoinen autoilu on loistava esimerkki aseiden ja autojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Death Rallyssa se toimi 11 vuotta sitten, mutta sen jälkeen onnistumiset ovat olleet harvinaisia. Idea nopeatempoisesta kisailusta ja ammuskelusta kuulostaa hauskalta, mutta totuus on toista. Paras muistikuva jää pelin kattavasta estetarjonnasta, PSP pärjää irtonaisten objektien määrässä isommilleen mainiosti.

Pelisarjan taskukäännös kannattaa jättää suosiolla hyllyyn, sillä parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Kehnolla musiikilla varustetuksi teknologiademoksi Full Auto 2: Battlelines sopii. Pelaamiseen taas ei.

Tekijä: Deep Fried Entertainment
Julkaisija: SEGA
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP, PS3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/fullauto2/