G.I. Joe – The Rise of Cobra (DS)

05.10.2009 16:05 Antti Mutta

Mikään ei ole pyhää, kun soditaan. Eikä mikään kannata niin kuin sota. Esimerkkinä G.I. Joe –lelusarja, joka on rahastanut Amerikan militaris-patrioottisella ilmapiirillä jo neljän vuosikymmenen ajan. Parhaiten sotalelut myivät kylmän sodan aikaan, jolloin suomalaisillekin tarjottiin jenkkiläistä leikkikalupropagandaa.

Ehkei siis ole varsinainen yllätys, että G.I. Joe tekee paluun, kun Irak ja terrorismi kuumottavat. Comebackin ykköstuote on loppukesän megaelokuva, mutta oheistuotearmada seuraa perästä. Tyrkyllä on myös videopeli, josta nyt tarkastelussa 1980-luvulle takaisin haikaileva DS -vedos.

Maailman poliisit

Perusasiat eivät ole muuttuneet neljässä vuosikymmenessä. G.I. Joet ovat 2000-luvullakin erikoiskoulutuksen saaneita huippusotilaita. Kun muut mokaavat, hälytetään porukka paikalle. Vapaa maailma ja kauppa tsemppaa vieressä hokemalla Yo Joe! –slogania.

Muutoksiakin on. Tiimi ei ole enää ihan niin valkoinen ja Amerikka-keskeinen. Joukossa on esimerkiksi afroamerikkalainen Ripcord, aasialainen Snake Eyes ja marokkolainen Breaker. Iso askel lelusarjalta, johon ilmestyi ensimmäinen todellinen naisfiguuri vasta vuonna 1997. Harmi, että seksismi jyllää edelleen hahmojen asuissa.

Esimerkkinä pahisten Baroness, jonka rintavarustus näkyy kulman taakse. Paronitar on G.I. Joeta vuosikymmeniä kiusanneen Kobra-terroristijoukkion ainoa nainen. Porukan tähtäimessä on tällä kertaa trendikkäästi nanoteknologia. Nanomiiteiksi kutsutut mikrorobotit syövät vaikka koko kaupungin, tai osan Eiffel-tornista, kuten elokuvassa.

Etusivu uusiksi!

Mutta itse asiaan. Pelitoimittajan arkea on jankata lisenssipelien huonoudesta. Tai vaihtoehtoisesti yllättyä, kun eteen eksyykin hyvä genren edustaja. DS:n The Rise of Cobra on positiivinen tapaus, muttei todellakaan mikään pasmat ja arvostelukyvyn sekoittava Batman: Arkham Asylum.

Peli on kunnianosoitus kylmän sodan ajan tietokonepeleille. Toiminta kuvataan suoraan ylhäältä, ruutu vierii kaikkiin ilmansuuntiin ja pikku ukko ampuu tai pieksee joka kolosta kipuavia pahiksia. Mieleen muistuvat etenkin Ikari Warriorsin (1986), Commandon (1985) ja Rambo: First Blood Part II:n (1986) kaltaiset klassikot.

The Rise of Cobra on kuitenkin esikuviaan monipuolisempi, ja näin nykyaikaisempi. Hahmot kehittyvät. Vastustajien ajoneuvoja, kuten tankkeja, voi kaapata. Jokaisella sankarilla on omat aseensa ja erityiskykynsä, ja hahmovalinta tiettyyn tehtävään merkitsee. Tuhanteen kertaan koettuja nykyään, toki.

Vanhuus ei tule yksin

Valitettavasti huonot puolet ovat myös parinkymmenen vuoden takaa. Tehtävät ovat likipitäen yhtä yksipuolisia, kuin kasariräiskinnöissä. Osan näistä voi jopa juosta läpi, välittämättä vastustajan ninjoista, sotilaista ja muista ilkiöistä.

Ärsyttävintä ovat kuitenkin ulkoiset seikat, jotka saavat muistelemaan puistattavia 1980-luvun lisenssipelejä. Onko pyritty pastissiin tai kunnianosoitukseen Ocean-pelijulkaisijalle, tiedä häntä, mutta lopputulos on huonon estetiikan riemuvoitto.

Peligrafiikka on esimerkiksi röpelöisen rumaa, joskus jopa sekavaa pikselipuuroa. Elokuvasta karkeasti digitoidut näyttelijät seisovat välianimaatioissa yllättäen piirretyn hahmon vieressä. Musiikki on mahtipontista, kuten elokuvassa, mutta DS:n kautta kuunneltuna tuhnuista.

Arkihuolesi kaikki heitä

Huonon ja hyvän yhdistelmä muistuttaa kuitenkin elokuvasta. G.I. Joe: The Rise of Cobraa ei nimittäin aikuinen voi katsoa tosissaan ja tiukasti analysoiden. Samalla tapaa DS-peli on kohdistettu joko nuoremmille pelaajille tai vapaalle vaihteelle siirtäneelle aikuiselle.

Huonossa ja hyvässä, uudessa ja vanhassa – näissä piilee The Rise of Cobran viehättävyys. Se matkii klassisia räiskintäpelejä, mutta käyttää hyväkseen myös uusia ideoita. Suoraviivainen sotiminen onkin letkeää, alustalleen täydellisesti sopivaa nopeaa toimintaa. Jos The Rise of Cobra maistui elokuvana, jatkaa DS-peli tunnelmaa onnistuneesti.

Tekijä: Backbone Entertainment
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivut: http://gijoe.ea.com
Antti Mutta