Gears of War 3 (Xbox 360)

24.09.2011 16:30 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Epic Games
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-10 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://gearsofwar.xbox.com
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Rumien miesten matka on viimein tullut päätökseensä. Epicin hyperväkivaltaooppera Gears of Warin kolmas ja ainakin nykyisen tarinakaaren viimeinen osa lupaa tuttua, rakastettua ja osittain jopa ilkuttuakin sarjan tavaramerkkitoimintaa entistä muikeammalla reseptillä. Eikä estradi ole enää pelkästään niiden rumien miesten.

Marcuksen, Domin ja kumppaneiden taistelu ihmiskuntaa piinannutta Locust-rotua vastaan saavuttaa kolmannessa osassa pisteen, jossa pelissä ei ole pelkästään ihmiskunnan tulevaisuus. Niiden jotka haluavat luoda, on oltava valmiita tuhoamaan.

Nykyisen konsolisukupolven räiskintäpelisarjoista Gears of Warit ovat olleet ehdoton suosikkini useastakin tyystä. Tyydyttävä taistelu, toiminnan pitäminen sopivan eeppisenä ja vaihtelevana sekä yksinpelin ja co-op-tilan erinomainen tasapainottaminen ovat olleet jo itsessään hienoja ominaisuuksia. Tämän lisäksi Gears of Warissa on kuitenkin ollut yksi asia ylitse muiden.

Nimittäin hahmot. Pääkaksikko Domin ja Marcuksen lisäksi pelisarja on esitellyt muitakin lihaksikkaita rääväsuita, erityisesti Augustus ”Cole Train” Colen. Hahmojen keskinäinen kommunikaatio, persoonat ja kohtalot ovat olleet niitä asioita, jotka toimivaan pelilliseen kokonaisuuteen yhdistettynä ovat tehneet Gearsista niin erityislaatuisen.

Gears of War 3:n alussa kakkososassa vain ujosti esitelty mystinen Lambent-entiteetti on nyt ikävää todellisuutta myös maan pinnan asukeille. Kun uusi tuttavuus ajaa sekä Locustit että ihmiskunnan epätoivon partaalle, lähtee Marcus Delta-joukon kanssa epätoivoiselle matkalle mystistä, piilotettua tutkimuskeskusta kohti. Tutkimuskeskusta, ja ratkaisua joka sinetöi sekä Seran ja sen asukkaiden kohtalon.

Älyttömyyden välähdyksiä

Kaksi ensimmäistä Gearssia olivat tiukasti COG-sotureiden ja maan alta vyöryvän Locust-rodun välistä yhteydenottoa. Kolmososa piristää tätä melko tavanomaiseksi kehittynyttä asetelmaa täysin uudenlaisen taistelutaktiikan vaativilla Lambenteilla.

Aggressiiviset, kestävät ja kuollessaan melko ikävästi räjähtävät Lambentit sikiävät jatkuvasti maan alta ulottuvista lonkeroista, jos niiden pesäkkeitä ei tuhoa ajoissa. Näiden uusien tuttavuuksien ja uuden Digger-aseen ansiosta pelisarjan tavaramerkiksi muodostunut suojien takana kykkiminen ei ole enää yhtä aukoton taktiikka kuin sarjan aiemmissa osissa, Vaikka peruspilarit ovatkin pysyneet samoina, tuo uusi ote taisteluun kaivattu painostavuutta ja hektisyyttä.

Taisteluiden ja vihollismäärien kasvaessa myös Delta-yksikön panokset kasvavat. Nyt sotureita on kerrallaan sotimassa peräti neljä kappaletta. Askeleena kohti tasa-arvoa Deltan taistelevat rivit ovat saaneet nyt myös paljon kaivattua naiskauneutta. Aiemmin lähinnä upseeripuvussa keikistellyt Anya pistää kolmososassa läskipanssarin päälle ja lähtee savotalle, toisena naissoturina aas toimii peli- ja scifisarjojen vakioääni Claudia Blackin ääninäyttelemä uudempi tuttavuus Samantha.

Pelin kampanjaa voi pelata yksin, tai maksimissaan neljällä pelaajalla. Välillä ryhmä jakautuu kahtia eri reiteille, mutta aiempiin sarjan peleihin verrattuna nämä osiot ovat sekä harvassa että melko lyhyitä.

Co-op-painotteisten räiskintäpelien ongelma on perinteisesti ollut tasapainottaminen. Esimerkiksi Halojen pelaaminen korkeammilla vaikeustasoilla on yksinpelinä melkoista tuskaa, koska taistelut on selkeästi tasapainotettu useammille sotureille ja tekoälyapurit ovat kaikkea muuta kuin avuliaita. Ryhmäkoon kasvamisesta huolimatta Gears of War 3 ei sorru tähän virheeseen. Tekoälyn ohjaamat Delta-jengiläiset (heh) osaavat sotia omatoimisesti varsin pätevästi, mutta he myös pysyvät hengissä ja pelaajan kaatuessa rientävät reippaasti potkimaan tämän takaisin taistelukuntoiseksi.

Ihan täysin tasavertaisia pelitilat eivät ole. Muutamat harvat hiiviskelytaktiikan mahdollistavat osiot on yksinpelinä melko vaikea toteuttaa, tekoälyapurit säntäilevät välillä liian kauas kesken taistelun, ja esimerkiksi pomotaisteluissa pääpahisten huomio kiinnittyy lähes poikkeuksetta siihen yhteen ja ainoaan pelaajaan. Tällaiset hetket ovat kuitenkin harvassa, ja pääsääntöisesti olo on kuin olisi yksi taisteluyksikön jäsen, eikä kolmen aivokuolleen ulkoiluttaja.

Pojat, näin se tehdään

Gears of War 2:n ehkä ärsyttävin piirre oli se, että satunnaisia raskaita aseita lukuun ottamatta koko peli tuli pelattua Lancerilla ja Longshotilla. Gears of War 3:ssa tämä ei onnistu oikeastaan paristakin syystä: taistelut ovat vaihtelevampia, raskaampaa arsenaalia on tarjolla huomattavasti useammin, ja ammustäydennykset millekään muille aseille kuin pistooleille, Hammerbeatille, Lancereille ja haulikolle ovat todella harvassa. Haulikko on monissa kentissä painoansa arvokkaampi kullassa, ja Hammerburst on kasvaneen tarkkuuden vuoksi nyt erittäin käyttökelpoinen ase.

Muutenkin asearsenaalia on piristetty: OneShot on jättimäinen, hidas mutta käytännössä kohteen kuin kohteen kertalaakista listivä singon ja tarkkuuskiväärin yhdistelmä. Digger ampuu maan alla kulkevia räjähtäviä matoja, ja soveltuu näin erinomaisesti suojien takana kykkivien vihollisten nitistämiseen.

Lisäksi tarjolla on muunneltua versiota Lancerista, tulikranaatteja ja vastaavaa. Monien uusien aseiden hohto tosin viedään sillä, että niitä on yksinpelissä joko tarjolla harvoin tai sitten ne eivät oikein löydä paikkaansa. Näin käy erityisesti pistimellä ja suuremmalla hajonnalla varustetun Retro Lancerin suhteen.

Yhdessä pelattavan kampanjan lisäksi tarjolla on tietysti moninpeliä myös muissa muodoissa. Horde on Gears 2:sta tuttu pelitila, jossa tapetaan aste asteelta vaikeutuvia vihollisaaltoja maksimissaan neljän ihmispelaajan voimin, tosin tätäkin tilaa on piristetty erilaisilla ostettavilla päivityksillä. Horden eräänlainen kääntöpuoli on uusi Beast-tila, jossa pelaajat taistelevat yllättäen Locustin riveissä. Locusteilla pelattaessa sotureiden terveys ei palaudu itsekseen, vaan parantamiseen tarvitaan Kantus-munkki.

Lisäksi tarjolla on tuttuja pelitiloja maksimissaan kymmenelle pelaajalle, kuten kahden pelaajan joukkueissa pelattava wingman-deathmatch ja eräänlainen lipunryöstövariantti capture the leader.

Kampanja on kuitenkin ainakin allekirjoittaneelle ollut Gearseissa aina pääosassa, ja niinpä onkin mukavaa nähdä kuinka jo tähän aiemmin erinomaiseksi todistettuun reseptiin on saatu puhallettua uutta hiiltä. Gears of War 2:n erinomaisen toteutuksen jälkeen odotukset kolmosta kohtaan olivat luonnollisesti melko korkealla, mutta Epic lunastaa ne melko tehokkaasti.

Gears of War 3 on suorastaan kouluesimerkki siitä, kuinka huippupeliä kehitetään entisestään. Pidetään tuttu pohja, lisätään päälle enemmän samaa hyvää ja maustetaan hieman, jotta taistelussa pysyy tuore ote. Toisin sanoen: Gears of War 3 on tämän konsolisukupolven parhaan räiskintäpelisarjan paras osa, ja ehdottoman suositeltava jokaiselle Xbox 360:n omistavalle lajityypin ystävälle.

Toinen mielipide

Rahalla saa laatua, ainakin, jos sitä rahaa käyttämässä on osaava porukka. Gears of War 3 on muhkea paketti, jota on haudutettu pitkään ja hartaasti. Se myös näkyy lopputuloksessa, josta on kovin vaikea löytää virheitä tai hiomattomia särmiä.

Meidän perheessämme sodan rattaita on pyöritelty perinteisesti kahdestaan jaetulla ruudulla. Niin myös tällä kertaa. Yleensä puolitettuun pelitilaan tottuminen on vienyt aikansa heikomman resoluution ja näkyvyyden vuoksi. Nyt niin ei käynyt. Tästä on syytä kiittää vielä entisestään hiottua graafista toteutusta, joka on myös puolikkaalla ruudulla selkeää ja ajoittain myös totuttua värikkäämpää.

Yhteistyöpeli vähintään kahden pelaajan kesken onkin ehdottomasti paras tapa nauttia Gears of War:sta. Vaikka tekoälykin osaa auttaa ja taistella, vasta ihmisten kesken vihollisia pääsee uunottamaan kunnolla. Selustakoukkaukset, eteneminen toinen toistaan tukien ja muut vastaavat pienet taktiset liikkeet antavat pelaamiselle juuri sen kaivatun lisämausteen, joka nostaa pelin halpojen kopioiden yläpuolelle.

Oikeastaan ainoa suurempi harmin aihe liittyi pelin hahmoihin. Co-op-kaverini harmistui, kun pelattava hahmo vaihtui tarinan aikana varoittamatta ja monen monta kertaa, etenkin, kun ohjattavaksi annettiin lähes järjestään se koko porukan vähiten miellyttävä sankari. Ehkä mahdollisuus valita vapaasti mukana olevista pelattavista hahmoista se, ketä kulloinkin ohjaa olisi tasoittanut mieliharmia.

Mieli tekisi myös huomauttaa lopputaistelusta, joka on tasapainotettu muuhun peliin nähden aika haastavaksi, mutta lopulta siitäkin kannosta kaskessa sai syyttää vain omaa osaamattomuuttaan. Joka tapauksessa se, että tartun näinkin pieniin asioihin kertoo, kuinka viimeistelty paketti Gears of War 3 on.

Päällisin puolin peli muistuttaa hämmentävänkin paljon sarjan edellistä osaa, mutta tarkemmin katsoen kokonaisuutta on viilattu kaikilla rintamilla. Eteen lyötävät tilanteet ovat entistä epätoivoisempia, toiminta suurempaa, rytmitys onnistuneempaa ja voin vaikka vannoa, että myös pelattavuutta on parannettu entisestään. Ja vaikka Gears of War 2 sisältää yhä pelisarjan tunteita raastavimman kohtauksen, on kolmososan käsikirjoitus kokonaisuutena tiukempaa ja sitä kautta nautittavampaa tavaraa.

Sama viimeistelyn taso näkyy myös moninpelin puolella. Ulkoisesti hyväksi koettu moninpelikaava on entisellään, mutta suuremmat parannukset löytyvätkin konepellin alta. Moninpeli toimii nyt sille varatuilla palvelimilla, mikä näkyy kautta linjan parempana toimivuutena. Matsit löytyvät nopeasti eikä verkkoviivettä tai muita ongelmia juuri koettu. Voisin toki valittaa toiminnan haulikko- ja ukemipainotteisuudesta, mutta se taitaa olla jo Gears of War -moninpelin ominaisuus, ei niinkään vika.

Mainio Horde-tila löytyy nykyään muodossa tai toisessa lähes jokaisesta verkkoräiskinnästä. Epic vie kuitenkin tunnetuksi tekemänsä pelimuodon astetta pidemmälle lisäämällä siihen tower defence -peleistä tuttuja piirteitä. Homma toimii mitä parhaiten, kuten myös suorastaan yllättävän riemastuttava Beast-pelimuoto. Viimeksi mainittu vei mukanaan myös aluksi nihkeästi väärällä puolella pelaamiseen suhtautuneen pelikaverini.

On myös hienoa, että Epic malttaa viedä pelisarjan tarinan päätökseen tyylikkäästi ja tarpeeksi lopullisesti. Näin kuuluukin poistua näyttämöltä: dramaattisesti, jytinällä ja jättäen pelaajille tyytyväinen ja kylläinen olo. Gears of War -trilogiaa tullaan muistamaan jatkossakin saavutuksistaan, ei siitä, mitä se olisi voinut olla, jos tekijät olisivat ymmärtäneet lopettaa ajoissa.

Juho Anttila

Lisää aiheesta

Gears of War 3 -haastattelussa Cliff Bleszinski

Gears of War on pelisarjana niin suuri, että lähes jokaisella on siitä mielipide, oli sitten kokeillut itse peliä tai ei. Jo nähty kiusaketraileri ei paljastanut vielä juuri mitään itse pelistä, mutta kivettyneet ihmishahmot herättivät silti kysymyksiä. Mitä meille näytettiin ja mihin videon tapahtumat sijoittuivat?

Gears of War 3:n Beast-pelimuoto – ensikosketus

Nimeä ei muuten tarvitsisi välttämättä kirjoittaa kokonaan isoilla kirjaimilla, mutta se vain tuntuu kerta kaikkiaan paremmalta. BEAST MODE! PETOPELI! GRRR! Kiinnostus herää jo vähemmästäkin.

Gears of War (Xbox 360)

Gears of War (PC)

Gears of War 2 (360)