Half-Life 2: The Orange Box (PC, PS3, 360)

Half-Life 2: The Orange Boxia on mainostettu videopelihistorian parhaana pakettina, eikä syyttä. Pääruokana on vuoden 2004 pc-räiskintähitti Half-Life 2 ja sen tarinaa jatkavat Episode One ja Two. Jälkiruokana tarjoillaan pulmanratkontapeli Portal ja todella kauan odotettu Team Fortress 2.

Koko kattaus normipelin hintalapulla. Viilataanko mietteliästä kuluttajaa linssiin, vai onko paketti sekä hyvää että totta?

Vanhassa vara parempi

 Halffiksen väliin jättäneille kerrottakoon missä mennään. Half-Lifen lopussa mysteerinen salkkumies nukutti tiedemies Gordon Freemanin, vähäsanaisen päähenkilömme. Half-Life 2 alkaa kun mies palaa rikospaikalle, herättää Gordonin ja laittaa hänet Itä-Euroopan neuvostokaupunkia muistuttavaan City 17 –metropoliin matkaavaan junaan. .

Epäselväksi jää kuinka paljon aikaa on kulunut, mutta ihmiskunta on käynyt seitsemän tunnin sodan, joka hävittiin ulkoavaruuden Combineksi kutsutuille olioille. Siitä huolimatta urhea joukko kapinallisia jatkaa taistelua, Gordon matkassaan. Yllättäen he pitävät häntä suurena sankarina, suoranaisena legendana.

 Half-Life 2 toimii konsoleillakin kuin rasvattu. Erinomaisesti rytmitetty juoni ja mukaansa tempaiseva apokalyptinen maailma luovat käsinkosketeltavan painostavan tunnelman. Hieman vanhentunut ulkoasu ei tee suurta vaikutusta, mutta ajaa asiansa. Närästystä aiheuttavat ylipitkät ajelukohtaukset ja toimintaa katkovat lataustauot, joista olisi pitänyt päästä eroon uudella konsolilla.

Gordon tähdittää myös jatkoepisodeja. Vuonna 2006 julkaistu Episode One jatkaa tarinaa siitä mihin se jäi Half-Life 2:ssa. Valitettavasti tarina on heikoin lenkki, sillä oikeastaan mitään ei tapahdu. Gordonin tehtävä on hidastaa City 17:n räjäyttävää pommia yhdessä Alyx Vancen kanssa, siinä kaikki. Painovoima-aseella tehdään hauskoja kikkoja, mutta jatko-osa on pettymys eikä neljän tunnin kesto tilannetta paranna.

Kloonin hyökkäys

Episode Two on tarinaan aivan uusi luku. Gordon ja Alyx matkaavat City 17:stä kohti kapinallisten päämajaa, mutta eivät koko ajan yhdessä. Ei auta itkeä Alyxin perään, kun vihamieliset öttiäiset käyvät päälle kun kävelet yksin metsätiellä. Gordon myös talsii pimeässä kaivoksessa yhdessä huvittavan, mutta sävyisän ulkoavaruudenolion kanssa.

Pitkät ajelukohtaukset tekevät paluun. Onneksi ne ovat kuitenkin vapaamuotoisempia eivätkä jatkuvaa putkea. Loppusota käydään laajassa avoimessa maastossa, joka eroaa täysin tutusta Halffiksesta. Uusia aseita ei ole lainkaan, mutta se ei tahtia haittaa.

Juoni etenee tasaisemmin ja pidemmälle kuin aiemmassa episodissa. Ulkoasua on rukattu sieltä sun täältä, mutta se ei ole kirkkainta kärkeä. Episode Two kuitenkin kirii tunnelmassa ja kuvasuunnittelussa. Läpäiseminen vie rouheat seitsemän tuntia, joten tunnetta ennenaikaisesta lopusta ei tule.

Kuution kosto

Edes bonushärpäkkeet eivät ole tusinatavaraa. Portal on erikoinen ensimmäisen persoonan pulmanratkontapeli, jossa luodaan portaaleja kahden eri paikan välillä. Portaalivehkeellä aukko viereiseen seinään ja aukko toiseen kerrokseen, jonne ei pysty muuten kapuamaan. Kävely portaaliin ja pim, ilmestyt tasanteelle.

Pääosassa ovat rakastettavat laatikot, joita napin päälle kantamalla saa avattua ovia. Koetta ohjaava tietokoneääni hauskuuttaa pimeällä läpällään samalla kun pelaaja etenee laboratorion testitalon käytävillä.

Pään räjäyttävää ongelmanratkontaa kestää nelisen tuntia, jonka jälkeen on vielä hieman kinkkisempiä tehtäviä. Lopputekstien aikana soi mainio kappale, joka kannattaa kuunnella. Vielä kun Gordon saisi pääpelissä portaaliaseen kouraansa.

(toim. huom. Portaliin on jo saatavissa lisäkenttiä netistä)

Pitkän työn tulos

Moninpelipaukku Team Fortress 2 on ollut pitkän työn tulos. Vuosikymmen sitten käynnistynyt projekti on kulkenut pitkän tien, jonka aikana ulkoasu on muuttunut realistisesta tyylitellyn sarjakuvamaiseksi. Jo graafinen ilme erottaa sen kilpailijoista.

Fortress perustuu hahmoluokkiin ja toisiaan vastaan taisteleviin siniseen ja punaiseen joukkueeseen. Perushuttua lipun ryöstöä ja alueiden turvaamista myöten. Hahmot ovat kuitenkin tavallista mielenkiintoisempia. Insinöörismies rakentaa ympäriinsä tykkejä ja kylmään sotaan jämähtäneet toimivat vakoilijana, joka naamioituu viholliseksi. Tappavin taistelupari on eittämättä lämäri ja kovapanosmies. Fortress on yksinkertaisesti sujuvaa moninpelihubaa.

Half-Life 2: The Orange Box ansaitsee useamman Michelin-tähden hienosta kattauksestaan. Jos vuoden 2004 turistimatka ei nappaa, voi aivonystyröitään vaivata Portalin erikoisissa kiemuroissa. Sosiaalisille pelureille Team Fortress 2 on varma nakki. Lautasella on yksinkertaisesti jokaiselle jotakin, ja vielä vähän päälle.

Tekijä: Valve
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-16 (PC 1-32)
Pelin kotisivu: http://orange.half-life2.com/
Simon Elo

Toinen mielipide (PC-versio)

Half-Life 2 on yhä yksi hienoimmista ja parhaimmista FPS-peleistä, mitä millekään koneelle on kuunaan julkaistu. Samalla se on myös erittäin hyvä pohja kaikenlaisille ilmaisille ja maksullisille lisäreille ja modeille. Erittäin toimiva peli, joskin Chapter One onkin aika kuraa.

Sen sijaan Half-Life 2: Chapter Two on mielenkiintoinen ja vetävä lisä Gordon Freemanin tarinaan, vaikka tarina eteneekin joidenkin kammoaman valmiin käsikirjoituksen ja putkijuoksun tahtiin.

Portal on outo äly/puzzlepeli, jossa ylös- ja alas-suunnat muuttuvat jatkuvasti. Pelaaminen on äärimmäisen mielenkiintoista, sillä edetäkseen on pakko ajatella uusilla tavoilla. Nyt tuijotetaan näyttöä monttu auki ja yritetään miettiä, että miten hitossa homma ratkeaa. Ongelmia ei ole pureskeltu valmiiksi vaan pelaajan on itse mietittävä, kokeiltava, turhauduttava ja yritettävä yhä uudestaan.

Verkkopelaajille Orange Boxin sisältämä nettiräiskintä Team Fortress 2 on se todellinen megajuttu. Nettiräiskintä on yllättävän hauskaa ja monipuolista. Touhussa on hyvä fiilis ja satunnaisservereilläkin meininki on ollut hämmästyttävän viihdyttävää. Tuntuu että TF2:ta vääntävät tavallista nettiräiskintää fiksummat kaverit. Olisiko niin, että itseironinen asenne ja pelin suhteellinen vaativuus toimivat samalla hablokarkottimena?

Loistopelejä loistopaketissa.

Jukka O. Kauppinen

Penny Arcade -sarjakuva tiivisti Portalin tarjoaman riemun jotakuinkin täydellisesti.