Halo 3: ODST (Xbox 360)

Halo-toimintapelisarja ja sen Master Chief -sankari ovat Microsoftille lähes yhtä tärkeä juttu kuin Mario Nintendolle. Esimerkiksi pari vuotta vanha Halo 3 on edelleen yksi Xbox 360:n pelatuimpia moninpelejä: sillä on edelleen päivittäin yli puoli miljoonaa pelaajaa.

Sarjan uusin osa, Halo 3: ODST hylkää sarjan klassisen pääsankarin ja seuraa tämän edesottamusten sijaan Orbital Drop Shock Troopers -erikoisyksikön toimintaa. Ennätysajassa, vain hieman yli vuodessa tehty peli on yksi vuoden odotetuimpia Xbox 360 -julkaisuja, ja nyt odotus on ohi. Kuinka klassikkosarjan uusin osa pärjää?

Alunperin Halo 3:n lisäosaksi suunniteltu Halo 3: Recon on kehityskaarensa aikana kasvanut itsenäiseksi peliksi ja nimen Recon-osa on muuttunut ODST:ksi. Juonellisesti se sijoittuu Halo 2:n loppupuolelle. Kun Covenantin hyökkäys Maata vastaan epäonnistui ja Master Chief apureineen lähti New Mombasaan hyökänneen Covenantin risteilijän perään, jäi tilanne kotiplaneetalla vielä avoimeksi.

Halo 3: ODST seuraakin eliittisotureiden edesottamuksia raunioituneen New Mombasan kaduilla ja lähiympäristössä. Minkä takia hyökkäyksessään epäonnistuneet Covenantit pitävät itsepintaisesti asemistaan kiinni? Missä lymyää New Mombasaa hallitseva The Superintendent -tekoäly?

Mieleenpainuvan ja persoonallisen sankarin sijasta ODST asettaa pelaajan eliittiyksikön uuden, nimettömäksi jäävän tulokkaan saappaisiin. New Mombasaan tehdyn pudotuksen jälkeen alokkaan hyökkäysryhmä hajoaa ja sankarimme päätyy etsimään johtolankoja kadonneista tovereistaan ympäri kaupunkia.

Suurin osa tarinasta kerrotaan kuitenkin menneisyydessä: alokkaan etsiessä johtolankoja joukkueensa jäsenten kohtalosta tämä löytää ympäri kaupunkia näille kuuluneita esineitä, joiden tutkiminen käynnistää takaumien muodossa esitettyjä tehtäviä. Varsinkin alkupään tehtävissä vihollisten välttelyä on toisinaan pakko harrastaa, mutta loppua kohden tehtävät alkavat olla yhä enemmän perinteistä Halon tyylille uskollista tukka putkella räiskimistä.

Jäi New Mombasaan, vain päivä elämää

Ihan niin mullistavan uudenlainen pelikokemus Halo 3: ODST ei siis ole kuin voisi kuvitella. Mitään varsinaista hiiviskelytoimintaa ei ole tarjolla, vaan varovaisuuden painottaminen johtuu yleensä lähinnä siitä että, vihollisilla on poikkeuksetta naurettavan suuri määrällinen ylivoima. Tehtävät on kuitenkin tasapainotettu asiallisesti: vaikeustaso on heroicilla pelatessa kohdillaan, ja tehtävät tarjoavat vaihtelevaa toimintaa jossa vaihtelevat vyöryttäminen, ajoneuvokentät ja uuvuttava puolustustaistelu.

Vaikka tehtävät itsessään ovatkin hyvin suunniteltuja, valitettavasti itse tarina jättää aika paljon toivomisen varaa. ODST-joukon sotilaat jäävät kovin irtonaisiksi ja hengettömiksi. Ainoa mieleenpainuva hahmo on Tricia ”tissikyborgi” Helferin ääninäyttelemä agentti Dare. Varsinaiselta juoneltakaan on turha odottaa perinteisen Halon kaltaista scifi-eeposta, ja pelin loppuratkaisu on antiklimaattisuudessaan suorastaan hämmentävä. Kaikesta huolimatta pelikokemus on kuitenkin miellyttävä. Yhtä lounastaukoa lukuun ottamatta peli meni läpi yhdeltä istumalta, joka tosin kesti noin kahdeksan tuntia.

Hiukan ontuvan tarinapuolen lisäksi Halo 3: ODST:n suurimmaksi ongelmaksi voisi laskea bugit. Sotakoneet ja isot viholliset onnistuivat toisinaan jättämään itsensä loppumattomasti jumiin, ja pelin tallennusmekaniikkaa voisi ehkä parhaiten luonnehtia sanalla mielivaltainen. Halon perinteinen tapa tallentaa pelaajan ylittäessä tietyn näkymättömän rajan ei ole sarjan veteraaneille mitään uutta, mutta testatussa valmiissa versiossa järjestelmä ei ollut idioottivarma.

Tämän huomasi helposti muutaman kuoleman jälkeen. Kun pahaan paikkaan astuttiin uudelleen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, peli yhtäkkiä tallensikin tilanteen, vaikka aiemmalla yrityksellä mitään ei tapahtunut. Ihan älyttömän suuria vaikeuksia tästä ei johdu, mutta tämän volyymin pelissä moinen ärsyttävä moka.

Pääkampanjan lisäksi peli tarjoaa puuhaa uuden Firefight-moninpelitilan. Firefight on hieman Gears of War 2:n Hordea vastaava pelitila, jossa yksi tai useampi pelaaja joutuu jatkuvasti vaikeutuvia vihollislaumoja vastaan käytävään väsytystaisteluun rajallisella aseistuksella. Firefight on moninpelinä hektistä ja mitä mainiointa hupia, joskin ilon pitkäikäisyydestä on pikaisen testauksen perusteella paha sanoa mitään. Varsinainen moninpelikomponentti tulee erillisellä levyllä, sisältäen myös alkuperäisen Halo 3:n moninpeliominaisuuden ja 24 karttaa.

Kuulin unessain, Covenantin huudon vain

Perinteiseen Halo-tyyliin pelin viholliset koostuvat lähinnä Covenant-alienliittouman edustajista. Vastassa on näiden intergalaktisten kiusankappaleiden koko arsenaali grunteista ja huntereista jättimäisiin Scarab-taistelukävelijöihin. Ovelien taktiikoiden sijasta Covenantin yleisin toimintatapa on massiivisella ylivoimalla rynniminen, jopa naurettavuuksiin asti.

Koska ODST:n mosureilla ei ole käytössään Master Chiefin taistelupuvun energiakilpeä, toimii terveysjärjestelmä hiukan eri tavalla. Kestävyyden perusyksikkö, stamina palautuu varsin nopeasti pienellä huilaamisella, mutta staminan loppuessa kesken alkaa osumaa tulla varsinaiseen terveyteen, jonka paikkaamiseksi on piipahdettava ympäri New Mombasaa sijoitetulla lääkintä-automaatilla.

Aseistus on pääosin tuttua kamaa aiemmista Halo-peleistä. Tarjolla on sekä perinteisempää ihmisaseistusta sekä lähinnä energiaa käyttäviä Covenant-aseita. UNSC:n vanhaa arsenaalia on piristetty äänenvaimennetulla konepistoolilla ja pistoolilla, mutta näiden tuliluikkujen käyttökelpoisuus jättää toivomisen varaa: yleensä aseista paras on suurin ja tehokkain, ja varovaisempaa lähestymistä tarvittaessa oikea ratkaisu on kiikarikivääri.

Aiemmista Haloista poiketen peli tarjoaa myös ah-niin muodikkaan avoimen maailman elementin, On tietenkin mukava juttu että pelaaja voi suorittaa suurimman osan tehtävistä haluamassaan järjestyksessä, mutta tehtävien ulkopuolinen New Mombasa on valitettavan autio. Covenantien väijytykset ovat todella ärsyttäviä, eikä ympäri kaupunkia sijoitettujen äänitallenteiden etsiminen oikein innosta. Myös tehtävästä toiseen siirtyminen on hieman turhauttavaa pitkien välimatkojen takia.

Peli käyttää Halo 3:n pelimoottoria, joten tekninen puoli on kunnossa. Gears of Warien jälkeen erityisesti Halo 3:n hahmografiikka tuntuu hiukan ankealta, mutta massiivisten taisteluiden ja sotakoneiden esittämisessä peli pärjää hyvin, erityisesti koska ruudunpäivitys ei juuri hidastu kovassakaan rytinässä. Ääninäyttely on toteutettu asiallisesti, mutta ihmeellisestä jazz-henkisestä musiikista voi olla montaa mieltä. Minä en pitänyt.

Välimallin jätkä

Halo-sarjan peleille sydämensä menettäneille ODST on mitä ilmeisemmin pakko-ostos vaikka mikä olisi. Kovien ennakko-odotusten jälkeen lopputekstien vilistäessä ruudulla olo ei kuitenkaan ollut samalla tavalla nuijalla lyöty kuin Halo 3:n tai vaikkapa Gears of War 2:n jälkeen. Siinä missä nämä pelit veivät emosarjansa ihan uusille urille, on ODST kaupunkisotapainotteisuutensa vuoksi enemmänkin askel taaksepäin. Fiilis on paikoitellen hyvin GoW-tyylinen, joskin ankeammalla suojausmekaniikalla, eivätkä ODST-yksikön sotilaat persoonina yllä lähellekään Delta Squadin muskelimiehiä.

Niinpä peliin on jotenkin vaikea suhtautua. Se on kyllä ehdottoman viihdyttävää ja muutamista bugeista huolimatta hyvin toteutettua räiskintää, mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostunee se, että Halo 3 pelin nimen edessä voi ja asettaakin peliä kohtaan melko suuria paineita, joita se ei kaikilta osin pysty lunastamaan.

Sanomattakin lienee selvää, että aiempia Haloja pelaamattomat tuskin saavat tarinasta kovinkaan paljoa irti: sarjan taustoja ei juuri selitetä, mutkia ei oiota ja sekä tarina että sen loppuratkaisu käytännössä olettavat että pelaaja tietää missä mennään. Tästäkin huolimatta Halo 3: ODST on hiukan hiljaisen FPS-vuoden ehdoton valopilkku. Valovoimaisemmilla hahmoilla, open world -elementin järkeistyksellä ja hiukan ankarammalla bugien liiskaamisella se vain olisi ollut paljon, paljon parempi peli. Nyt se on vain hyvä.

Tekijä: Bungie
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1-16
Pelin kotisivu: http://www.bungie.net/Projects/whvidldshbyjsdo/default.aspx

Tero Lehtiniemi

Lisää aiheesta

Halo 3 (360)

Halo 2 myi yli kahdeksan miljoonaa kappaletta, teki Xbox Livestä salonkikelpoisen nettipalvelun ja nosti Bungien pelinkehittäjien kirkkaaseen A-luokkaan. Se myös löi pelaajia halolla päähän, sillä räiskintäeepos päättyi pelihistorian kutkuttavimpaan ja yllätyksellisimpään cliffhangeriin.

Halon koeajaminen tapahtuikin rankkana aamusta iltaan kestäneenä rupeamana – verestä, hiestä, lasittuneesta katseesta ja ärsyyntyneistä istumalihaksista välittämättä. Tosin veri virtasi lähinnä omissa suonissa, kun vihollisia kaatui kasoittain tuntien edetessä.  Tehokasta mutta puuduttavaa.

Halo 3 -moninpeliarvostelu (360)

Halo 3:n tarina todettiin eDomessa ja muualla maailmalla loistavaksi räiskintäviihteeksi, jossa ei luppohetkiä juuri kertynyt. Verkkomoninpelin testaaminen sen sijaan jäi myöhemmäksi, sillä tyydyimme odottamaan kunnes Xbox Liven linjoille siunaantui riittävästi pelaajia kunnollista testaamista varten. Ja kyllä heitä nyt riittääkin.

Parhaimmillaan Haloa hakkaa yli 600 000 pelaajaa ympäri maailman. Kätevästi valikossa on maailmankartta, josta näkee missä päin maapalloa mariinit taistelevat. Tellusta puolustetaan aina Grönlannista Kapkaupunkiin.

Halo 2 (PC)

Tätä hetkeä on odotettu ja pitkään. Windows Vista ilmestyi jo helmikuussa, mutta ensimmäisen Vistan vaativan pelin julkaisu kesti näin pitkään. Peli itsessään onkin sitten keskivertoa mielenkiintoisempi, sillä kyseessä on konsolimaailman suosituin räiskintäpeli, Halo 2.

Microsoftin ja Vista-pelurien epäonneksi loikka konsoleilta Vistaan ei ole läheskään ongelmaton, eikä lopulta ole kummoinenkaan kannustin Vistan hankkimiselle. Mutta mikä meni vikaan?

Lue myös

Batman: Arkham Asylum (PC, PS3, Xbox 360)

Bubble Bobble Neo! (Xbox 360)

Colin McRae: Dirt 2 (PC, PS3, Xbox 360)

Guitar Hero 5 (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)

Prototype (PC, PS3, Xbox 360)

The Beatles: Rock Band (PS3, Wii, Xbox 360)