Jade Empire (Xbox)

Kanadalainen BioWare on yksi harvoista pelistudioista, jonka tuotokset ovat lähes poikkeuksetta otettu aina avosylin vastaan. Studio on ollut uskollisen pc-pelaajakunnan lemmikki ensimmäisestä Baldur’s Gatestasta saakka. Suuren yleisön suosio irtosi vasta Star Wars Knights of the Old Republicin myötä pari vuotta sitten. Menestyksen ohella kaikilla aikaisemmilla tuotoksilla on yhteisenä nimittäjänään lisenssi, olipa kyse Dungeons & Dragonsista tai George Lucasin avaruusoopperasta.

Jade Empire on BioWaren ensimmäinen, täysin omaan ideaan pohjautuva teos. Samalla se on yksi ensimmäisistä videopeleistä, jotka hyödyntävät länsimaissa vellovaa, historiallisten itämaisten taisteluelokuvien buumia. Xboxille kehitetty toimintaroolipeli muistuttaa kuitenkin ainoastaan teemoiltaan ja estetiikaltaan wuxia-spektaakkeleja. Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme tai Hero -elokuvien sijaan Jade-imperiumiin onkin lainattu muita aasialaisia tekstejä ja yleisesti tunnettuja myyttejä. Länsimaisesta fantasiaperinteestä on tarttunut mukaan magia ja osa hirviöistä, kuten peikot.

Kaukana kirsikkapuiden tuolla puolen

Tarina alkaa kaukaisesta, kirsikkapuiden ja vehreiden kukkuloiden ympäröimästä Two Riversin kylästä, jossa toimii kuuluisa taistelukoulu. Orpo päähahmo on koulun huippuoppilas, jonka ottoisän virkaa on hoitanut koulun johtaja Master Li. Rauhaisan kylän arki muuttuu väkivaltaisesti merirosvojen hyökkäyksen myötä. Vähän kerrallaan selviää kuinka kauan sitten määrätty kohtalo vaikuttaa lahjakkaan taistelijan, koko rauhaisan kylän ja Jade-imperiumin tulevaisuuteen.

Kolmannesta persoonasta kuvattu Jade Empire yhdistää tyylikkäästi elementtejä toiminta-, rooli-, ja seikkailupeleistä. Arvomaailma on vahvasti itämainen. Päinvastoin kuin aasialaisissa roolipeleissä, motiivit teoille ovat länsimaisenkin ymmärrettävissä. Yleiseen harmoniaan pyritään, mutta alamaailman henkien taivalta kunnioittaen. Aasialaisille tutut häpeän ja kunnioituksen tuntemukset ovat myös läsnä useissa hahmojen kanssa käydyissä keskusteluissa. Vastaavasti itämaisilta viisauksilta ja sananlaskuilta ei voi välttyä.

Hahmonsa voi valita kuudesta erityyppisestä taistelijasta, joilla on jokaisella erikoisosaamisalueensa. Ominaisuuspisteensä ja kykynsä voi myös valikoida halutessaan. Vaihtoehtojen määrä paljastaa, että todellisuudessa toiminta ja tuuri ratkaisevat. Roolipelien sääntöviidakosta muistuttavat ainoastaan kokemuspisteiden kartuttaminen, tasojen nousu ja tarkistukset eri kykyjen pistemääriä vastaan tärkeistä asioista keskustellessa tai ansoihin jouduttaessa.

Päätarina jakautuu pienempiin tehtäviin, joista haarautuu taas puolestaan vapaaehtoisesti suoritettavia pikkutehtäviä. Knights of the Old Republicin tapaan pelaaja voi valinnoillaan vaikuttaa hahmonsa luonteen kehitykseen. Konkreettisesti hyvän eli avokämmenen ja pahan eli suljetun nyrkin tiet vaikuttavat opittaviin kykyihin ja ihmissuhteisiin. Keskusteluissa tarjotaan ystävällinen, neutraali ja töksähtelevä vaihtoehto.

Keskustelut vaikuttavat hahmon kehityksen lisäksi tunnelmaan ja hahmojen sekä tapahtumien taustoihin. Taustatietoja ei tuputeta, vaan pelaajan on otettava itse asioista selvää. Knights of the Old Republicista tutut monivalintakeskustelut muistuttavat seikkailupelien kulta-ajasta syvyydellään ja puuduttavuudellaan. Jokaista kommenttivaihtoehtoa ei tarvitse käydä sentään läpi, mutta toisaalta hyppimällä aiheiden yli Jade-imperiumin salat jäävät hahmottumatta. Keskustelujen ohella pelimaailman mytologia ja historia avautuu myös ympäriinsä ripoteltuja kääröjä ja kirjoja lukemalla.

Jalat tukevasti maassa

Akrobaattisia ilmalentoja, unenomaisia hidastuksia ja, ennen kaikkea, kuolettavan kauniita taisteluja – näin voisi kuvailla lukuisia wuxia-elokuvia. Siksi onkin ikävä todeta, että Jade Empiren tosiaikainen taistelujärjestelmä on pitkälti länsimaisten tottumusten mukainen. Hyökkäykset, väistöt, torjunnat, chi-voimat ja vastustajan suojan rikkovat voimahyökkäykset vuorottelevat. Hidastukset onnistuvat ja hyökkäykset ovat visuaalisesti näyttäviä, mutta balettimaisiin lentosuorituksiin pelihahmosta ei ole vaikka kuinka yrittäisi.

Taistelujärjestelmän ytimenä toimiva chi-voima on erikoishyökkäysten ja parannusvoimien lähde. Valkoisella ja mustalla pikkunapilla hyödynnetään samanvärisiä chi-voimia: valkoinen parantaa, musta nostaa väliaikaisesti kaikkien hyökkäysten tehon. Harkinta chin käytön suhteen on avain voittoon. Myöhemmin pelissä opittava vastustajan chi-voiman varastuskyky tuleekin tarpeeseen. Vastaavasti voimien latauspyhättöjä ei ole myöskään liikaa.

Ristikko-ohjaimella puolestaan valitaan erikoishyökkäykset, joihin on kaksi vaihtoehtoa: toinen puree vastustajan suojien läpi, toinen ei. Kykypaletista löytyy muun muassa jäädytys, vastustajan hidastava aalto ja erilaisiksi eläimiksi muuttuminen. Oikeassa järjestyksessä käytetyillä hyökkäyksillä laukaistaan ”harmoninen kombo”, joka johtaa parhaimmillaan näyttävään verimyrskyyn. Tosiasiassa taisteluissa nappien paniikinomainen hakkaaminen tuntuu toimivan yhtä hyvin kuin taktisempikin lähestymistapa.

Täysin yksin ei sentään tarvitse taistella. Päähahmon rinnalle ilmestyy ennen pitkää värikäs valikoima apureita, joista voi valita mieleisensä seisomaan vierelleen taisteluihin. Taistelutoverin liikkeisiin tai tekoihin ei voi suoraan vaikuttaa, mutta kyvyt voi valita etukäteen. Ne sanelevat puolustaako vai hyökkääkö apuri ja millä voimin.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Laskevan auringon kulta leikkii hahmojen olkapäillä, lehvistö ja ruoho heiluvat tuulessa, tulen lämmön voi lähes tuntea kasvoillaan ja mustan savun katkun haistaa nenässään. Hahmomallit edustavat värikkäine ja yksityiskohtaisine tekstuureineen tämän sukupolven konsolien pelien kärkipäätä. Puhtaasti visuaalisesta näkökulmasta katsottuna Jade Empire on järisyttävä kokemus.

Musiikki on myös toteutukseltaan eeppiseen seikkailuun sopivaa. Orkesterisovitukset kuulostavat jylhiltä ja mahtipontisilta, mutta jostain käsittämättömästä syystä musiikkipätkät ovat liian lyhyitä, eikä niitä ole tehty yhtäjaksoisesti toistettavaksi ilman taukoja. Musiikkiteemat käyvätkin pikaisesti hermostuttavan tutuiksi. Ääninäyttelystä ja -tehosteista ei sen sijaan löydy moittimista.

Visuaalinen hehku tai vaikuttava ääninäyttely eivät kuitenkaan peitä muita teknisiä virheitä. Eniten ärräpäitä kirvoittaa turhan pitkät ja tiuhassa esiintyvät latausruudut. Järkevä jatkamisjärjestelmä pelastaisi paljon. Hankalissa taisteluissa on usein mahdollisuus tallentaa aivan liian kaukana itse taistelusta ja kuoleman jälkeen joutuu kelaamaan kamppailua edeltäneet keskustelut ja animaatiot läpi uudestaan ja uudestaan. Edes pikakelausnapit eivät vähennä ärsyyntymisen määrää. Sen sijaan mahdollisuus vaihtaa pelin vaikeustasoa missä kohtaa tahansa on kiinnostava kokeilu.

Ihmetystä herättävät hieman myös minipelit. Pikkupelit yllättävät pelaajan niin hyvässä kuin pahassa. Niinpä onkin mielipidekysymys pitääkö ylöspäin vierivän 2d-räiskintäpelin ahtamista keskelle toimintaroolipelin jännittävää juonenkäännettä tunnelmanpilaajana vai kokemusta entisestään syventävänä lisänä.

Jade Empire ei onnistu jatkamaan voittoisaa roolipeliputkea täydellisesti, vaikka se onkin Xboxin parhaimpia roolipelejä. Onko BioWare sokaistunut omasta menestyksestään? Yksitoikkoiset paikasta toiseen ravaamistehtävät, epämääräinen taistelujärjestelmä ja putkimaiset kentät tuntuvat typeriltä pelin ulkoisen loiston rinnalla. Suunnittelijoilta olisi toivonut enemmän itsekritiikkiä. Toivon mukaan BioWare uskaltaa seuraavan pelituotantonsa parissa uskaliaampiin pelillisiin ratkaisuihin. Fiktiivisen idän rikas ja elävä pelimaailma tarjoaa kuitenkin virheistä viis veisaavalle seikkailijalle ikimuistoisen kokemuksen ja todistaa samalla, että ilman lisenssimateriaaliakin pärjää mainiosti.

Antti Mutta