L.A. Noire (PC)

23.11.2011 16:25 Miikka Lehtonen

Tekijä: Rockstar Leeds
Julkaisija: Rockstar Games
Testattu: PC, Windows 7, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce 570 GTX 1280
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP SP3, 2.2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, GeForce 8600 512 Mt
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.rockstargames.com/lanoire
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vaikea uskoa, että L.A. Noiresta on aikaa jo yli puoli vuotta. Keväällähän Rockstarin huisi poliisiseikkailu hurmasi pelaajansa niin Xbox 360:lla kuin PlayStation 3:lla. Mutta PC-pelaajat? Heidän odotuksensa oli pitkä ja päättyi vasta aivan äskettäin.

Tunnetun sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa ja paperilla L.A. Noiren PC-versio onkin mitä muikeinta kamaa. Alkuperäinen hyvä peli kaikille DLC-lisukkeilla maustettuna? Kelpaa! Mutta. Tietenkin matkassa on mutta.

Pidin L.A. Noiresta jo keväällä suunnattomasti. Minä mielsin Rockstarin etsiväpelin nimenomaan seikkailupelinä, mikä suoristi monet niistä rypyistä, joihin jotkut muut kompastuivat. Ongelmaton peli ei ollut: kuulustelusysteemi on hetkittäin epälooginen, vapaudesta huolimatta tarina kuljettaa pelaajaa höyryveturin lailla eteenpäin ja loppukin jakoi mielipiteitä – ja ihan ymmärrettävästi.

PC-versio ei muuta mitään näistä asioista, joskaan tuskin kukaan siltä muuta odottikaan. Se vain pakkaa kaikki konsoliversioon julkaistut DLC-lisäjutut samalle levylle ja tarjoaa pelistä hieman aiempaa nätimmän version.

LAPD:stä päivää

L.A. Noire on tarina etsivä Phelpsin räjähdysmäisestä noususta. Vastikään toisesta maailmansodasta kotiutunut Phelps osoittautuu nopeasti LAPD:n uudeksi tähdeksi ja nousee alun partiopoliisin hommistaan osasto kerrallaan kohti poliisimaailman korkeuksia ja niitä kunnon korruptiorikoksia.

Aivan kuten konsoliversiossakin, DLC-jutut uppoavat suoraan ja näkymättömästi pelin pääjuoneen. Jos DLC-juttu on imuroitu, peli sijoittaa sen oikeaan paikkaan tarinaa huomaamattomasti. Jos taas ei ole, se hypätään yli. DLC-jutut itsessään ovat pääasiassa hyvälaatuisia ja tuntuvat ihan tasavertaisilta pelin alkuperäisten keissien kanssa. Tämä ei toki sinänsä ole ihme, sillä Team Bondin puheiden mukaan juttuja jouduttiin pelistä leikkaamaan reilusti DVD:n kapasiteettirajoitusten vuoksi. Ei siis ihme, että DLC:ksi päädyttyään ne ovat hyvälaatuisia.

Mutta tämä on toki kaikki tuttua konsolipuolelta, sillä kuten jo totesin, PC-versio on sisällöltään ja pelattavuudeltaan identtinen sen kanssa. Niinpä etsivän kysyvä sormi osoittaakin suurimpana kysymysmerkkinä siihen itse käännöksen tekniseen laatuun, joka ratkaisee lopullisen tuomion.

Puolivillaista, komisario Palmu

Puolen vuoden odotteluaika PC-version kohdalla voisi monesti tarkoittaa sitä, että peliä olisi tuunattu reilusti konsoli-originaaleihin verrattuna. Nyt odotus kuitenkin selittyy sillä, että alunperin Rockstarin ei pitänyt edes julkaista koko PC-versiota, sillä käännöksistä normaalisti vastaava tiimi teki muita hommia. Tarina ei kerro, mistä se PC-version kääntänyt poppoo lopulta löytyi, mutta he eivät selvinneet hommastaan aivan puhtain paperein.

Pääasiassa PC-versio on rautaa. Sisältö on tietenkin kunnossa ja pelattavuus on kohdallaan niin näppäimistön ja hiiren kuin gamepadinkin avulla. PC-versio on saanut myös pintaansa hieman lisää kromia, sillä pelihahmojen asusteet ovat huomattavasti yksityiskohtaisempia kuin konsoliversiossa. Niinpä jo ennestään erinomaiset hahmot näyttävät vielä aiempaa paremmilta. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa pelimaailmasta, jonka tekstuurit näyttävät välillä suorastaan loukkaavan huonoilta. PC-versio näyttää myös oudosti karun pelimäisemmältä kuin konsolioriginaalit. Ihan kuin ruudulta puuttuisi filtteröintiä tai jotain efektiä, sillä maisemat ovat ihmeen laatikkomaisen karuja.

Kun huomioi pelimaailman karun ulkoasun, on pienoinen ihme, että L.A. Noire vaatii PC:ltä niin paljon kuin se nyt vaatii. Omalla laitteistollani peli pyöri pehmeästi kohtalaisen korkeilla grafiikka-asetuksilla, mutta en uskaltanut kääntää mittareita kaakkoon asti.

On myös syytä huomata, että vaikka L.A. Noirea myydään Steamissa, laatikkoversio ei tajua Valven verkkoratkaisun päälle yhtään mitään. Kaupasta ostettu versio ei integroidu Steamiin tai hyödynnä sitä mitenkään, joten esimerkiksi achievementit loistavat poissaolollaan ja peli käyttää päivitysten jakeluun ja moniin muihin juttuihin Rockstarin omaa Social Club –systeemiä.

Pienistä ongelmistaan huolimatta L.A. Noire on kuitenkin rautaa. Pelissä on yhä ongelmansa, eikä se välttämättä ole koko kansan mieleen, mutta kokemuksena se on erikoinen ja kokemisen arvoinen. On vain harmi, että PC-versio ei nouse tekniseltä toteutukseltaan sille tasolle, mitä olisin toivonut.

Laajemman arvostelun konsoliversiosta tarinallisine mietintöineen löydät täältä: L.A Noire (PS3, Xbox 360)

Lisää aiheesta

L.A Noire (PS3, Xbox 360)

Pelimaailmassa poliisiviihteen suosio ei kuitenkaan näy. Maininnan arvoisia poliisipelejä ei ole juuri Sierran Police Questien jälkeen tullut, ja nykyään genren edustajaksi pääsemiseen tuntuu riittävän se, että räiskintäpelin sankarilla on poliisin verkkarit yllään. Onneksi nyt tilanteeseen on tullut muutos. Hyvät naiset ja herrat, se ei ole jytky, vaan L.A Noire.