Lost in Blue (DS)

Robinson Crusoeta voi pitää onnenpekkana. Vaikka mies huuhtoutui autiolle saarelle, niin hänellä oli sentään tarvikkeita ja myöhemmin löytyi kelpo apurinkin, Perjantai. Lost in Bluen Keithillä ei sen sijaan ole tarvikkeita sen enempää kuin taitojakaan. Ja Perjantain virkaa toimittaa verkonpainoksi joutava Skye-tyttö. Nauti siinä aution saaren antimista, kun kaikki aika ja energia menee epätoivoiseen ruuanetsintään, joka päättyy aivan liian usein äkilliseen nälkäkuolemaan. Game over. Miten viehättävä pikku seikkailupeli osaakin olla samalla näin rassaava kokemus?

Lost in Blue ei asetu seikkailujen tyypillisimpiin karsinoihin. Siinä on runsain mitoin Harvest Moon- ja The Sims -pelien kaltaisia aineksia, eli pelaaminen on samaan aikaan niin elämäsimulaatiota kuin resurssinhallintaa. Siinä sivussa pelaajan on vielä seikkailtava ja ratkottava ongelmia. Niinpä toimensa täytyykin harkita tarkoin. Muutoin käy kalpaten.

Keithin rauhallinen laivamatka katkesi myrskyyn ja laivan uppoamiseen, ja poika löytää itsensä puolikuolleena saaren rantahietikolta. Paikka olisi mitä parhain, jos vieressä olisi hotelli. Mutta eipä ole, vain palmuja ja humiseva viidakko. Nälkä kurnii ja jano vaivaa, mutta mitäs syöt, missä nukut?

Selviytymisseikkailu on alkuvaiheissaan suoraviivainen. Pelaaja keräilee evästä kookospalmuista ja rannalta, löytää pian kivan luolan yöpymistä varten ja toivottavasti löysi kuivia puitakin nuotiota varten. Jatkuva nälkä ja jano ovat ikävä yhdistelmä, jos ruokaa ei meinaa löytyä – tai sienet pistävät pään pyörälle.

Toisen selviytyjän, hieman nuoremman Skye-tytön, löytyessä tilanne monimutkaistuu. Nyt ruokaa on kerättävä kahdelle, entistä laajemmalta alueelta. Ilman lasejaan Skye ei näe yhtikäs mitään, joten häntä täytyy taluttaa juomaankin kädestä pitäen. Hän ei osaa tehdä mitään oma-aloitteisesti, joten pelaaminen on pitkään etanamaista taluttamista tai edestakaista ravaamista ruuan perässä. Vaikka pelaaja voikin napostella luonnon antimia saarta tutkiessaan, niin Skye vain kökkii luolassaan ja nääntyy nälkään.

Toisaalta Skye joutaisikin hengiltä, mutta hänestä on myös korvaamatonta hyötyä. Hän osaa tehdä maukkaita ja ravitsevia eväitä sekä väsätä hyödyllisiä apuvälineitä pelaajan tuomista tarvikkeista.

Aina nälkä ja koko ajan jano

Vaikeustaso on lipsahtanut liian korkealle. Jatkuva nälän ja janon kierre on vihoviimeisen rasittavaa. Yritä siinä tutkia saarta, kun Skyelle on rahdattava koko ajan ruokaa. Tämä ei tunnu selviävän hengissä vuorokautta pidempään, vaikka luola notkuisi elintarvikkeita.

Nälkäkuolemien armottomuus ja äkillisyys rassaa. Eräänäkin aamuna Keith kuoli nälkään heti huomenet sanottuaan. Ja tilanne oli tietysti tallennettu herätessä. Koko peli täytyi aloittaa alusta.

Saaren tutkiminen on loppujen lopuksi huomattavasti vähemmän hauskaa kuin se voisi olla. Tavaroiden keräily, rakentaminen ja elinolosuhteiden asteittainen koheneminen tuovat tapahtumiin tasaisesti uutta väriä, mutta rasittava selviytymistaistelu ja jatkuva nälkä syövät peli-iloa. Varsinainen seikkailu on pitkään melkeinpä sivuseikka, johon ei tahdo riittää aikaa.

Lost in Blue olisi voinut olla helposti huomattavasti pelattavampi ja nautittavampi seikkailupeli, mutta nyt pelattavuutta sotketaan liikaa jokapäiväisellä ruuanetsinnällä ja joutavilla kosketusnäyttöosioilla. Tässä on liikaa selviytymissimulaattoria, liian vähän nautittavaa seikkailua. Mutta kaikesta huolimatta siitä pilkahtaa välillä myös se keksimisen riemu ja uuden löytämisen ilo, joka saattaa sopivissa annoksissa pitää pelaajaa otteessaan.

Jukka O. Kauppinen

Turhia DS-kikkailuja alipeleissä

Lostiin on upotettu runsaasti pikku alipelejä varsinaisen seikkailemisen lomaan. Paikkoja tutkimalla pelaaja löytää erilaisia tarvikkeita, joista voi rakentaa tuiki tarpeellisia apuvälineitä: esimerkiksi keihään, kalastusvälineet ja jousipyssyn. Näitä käytetään kosketusnäytön avulla. Erilaisia juureksia kaivetaan kosketusnäyttöä ruopimalla ja nuotiota sytytettäessä on tietenkin puhalleltava hiiliin.

Suurin osa kontrolleista tapahtuu kuitenkin perinteisin keinoin. Tuntuu että kosketusnäyttö/mikrofoni-toiminnot on lykätty peliin enemmänkin puoliväkisin kuin pelisuunnittelun tueksi, sen verran laimeita ja turhia osa hiplausosuuksista on. Muutenkin käyttöliittymän suunnittelu on jäänyt puolitiehen, ja perusasioitakin tehdään tarpeettoman monen mutkan kautta

Uusversio Game Boyn Survival Kidsistä

Lost in Blue on käytännössä uusi versio Konamin 1999 julkaisemasta Game Boy Color -pelistä i. Asetelma on täysin identtinen: tyttö ja poika huuhtoutuvat autiolle saarelle, keräävät tavaraa ja rakentavat työkaluja. Pois tekisi tietysti mieli.

GBC-seikkailussa oli kuitenkin hyvä pelattavuus, eikä henkikään ollut yhtä höllässä kuin nyt.