Meteos (DS)

Nintendo DS:n kosketusnäyttö on kuin tehty nopeatempoisia puzzle-pelejä varten. Tämän on tajunnut myös PSP:n Lumines-hitistä vastanneen Q Entertainmentin Tetsuya Mizuguchi. Tiimin DS-debuutti onkin Luminesin meiningistä lähes täysin poikkeava teos, vaikka lajityyppinä on edelleen palikkapuzzle.

Puzzlepeleissä juoni ei perinteisesti ole ollut kovin suuressa roolissa, mutta Meteosin suhteen ainakin yritystä on ollut. Sen taustatarina kertoo pahamaineisesta Meteo-planeetasta, joka aloittaa kaukaisessa galaksissa massiivisen hyökkäyksen naapuriplaneettojaan vastaan. Meteon lähettämät Meteos-kappaleet kasautuvat suuriksi ryppäiksi, ja jyräävät alleen kaiken elollisen.

Galaksin muut asukit eivät jää odottamaan väistämätöntä tuhoaan, vaan laukaisevat vastahyökkäyksen: jättimäinen Metamo Ark -alus on varustettu Meteosien tuhoamiseen kykenevällä laitteistolla, ja tuhoaminen jätetään pelaajan komentaman aluksen tehtäväksi. Yksinpelin sydän on planeetalta toiselle etenevä, jatkuvasti vaikeutuva ”Star Trip” -pelimuoto, jossa taivaankappaleet puhdistetaan Meteoseista yksi kerrallaan. Itse Meteo-planeetta häämöttää kaukaisuudessa lopullisena päämääränä.

Peli-idea on kutkuttavan yksinkertainen: hieman Tetriksen alkuasetelmaa muistuttavaan näkymään putoilee eri värisiä Meteos-kappaleita, joita voi pystyriveillä liikutella mielensä mukaan DS:n stylus-tikkua käyttämällä. Kun kolme samanväristä Meteosta on saatu pysty- tai vaakariviin, nousevat ne ylöspäin nostaen myös yläpuolelle jääneet Meteosit mukanaan kohti tuhoaan, ruudun yläreunaa.

Mielenkiintoa meininkiin lisätään esimerkiksi eri planeettojen vaihtelevalla painovoimalla: voimakkaan painovoiman planeetoilla Meteosien laukaiseminen taivaaseen ei välttämättä onnistu yksien palikoiden avulla, vaan työntöapua on tarjottava alemmas jääneillä palikoilla. Heikomman painovoiman planeetoilla singahtavat lentoon kuin raketit. Jotta homma ei menisi yksinkertaiseksi, tippuu ruudun yläreunasta ruudulle jatkuvasti lisää Meteoseja, yleensä varsin tiheällä tahdilla.

Väreillä ja japanilaisella elektronisella musiikilla fiilistelevään, lähes eteerisen tuntuiseen Luminesiin verrattuna Meteos on pelinä kuin rinnakkaisesta ulottuvuudesta. Ensisilmäyksellä se näyttää varsin yksinkertaiselta palikkapuzzlelta, mutta alta paljastuu äkkiä ehkä hektisin lajityyppinsä edustaja miesmuistiin. Erilaisia yksinpelimuotoja on erilaisten Star Trip -pelien lisäksi reilusti aina vapaapelistä survival-tyyliseen kestopeliin. Erityismaininnan ansaitsee myös erinomainen moninpeli, joka onnistuu neljän eli DS:n välillä. Meteosia ei kuitenkaan tarvitse löytyä kuin yhdestä laitteesta, kiitos pelin latausominaisuuden.

Kaiken kaikkiaan Meteos on DS:n puzzlepelivalikoiman kärkikastia, ja ehdottoman suositeltava vaihtoehto lajityypin ystäville. Yksin pelattaessa peli-idean kestävyys on kuitenkin puhtaasti makuasia. Tällöin onkin olemassa vaara, että tylsistyminen iskee helposti, ellei moninpeliseuraa ole tarjolla.

Tero Lehtiniemi