Plants vs. Zombies (Mac, PC)

08.06.2009 18:15 Juho Anttila

Hörrrrrörrröööö, we want brainz! Nälkäistä zombilaumaa on totuttu harventamaan haulikoin ja moottorisahoin, mutta myös luonto osaa nousta vastarintaan. Matka tieltä yli pihanurmikon on pitkä ja verinen, jos vastassa on penkillinen verenhimoisia kasveja.

PopCap Gamesin mainio pikkupeli kelpaisi oppitunniksi muillekin kehittäjille siitä, miten vanha pelimekaniikka puetaan uuteen sotisopaan. Torninpuolustusta ollaan nähty ennenkin, mutta silti Plants vs. Zombies nappaa otteeseensa sitkeän köynnöksen lailla.

Pelin nimen piti alunperin olla Lawn of the Dead, mutta juridisista syistä hauskasta sanaleikistä luovuttiin. Harmi, sillä alkuperäinen nimi olisi tiivistänyt homman jujun mainiosti. Mutta millä eväillä päällepäin geneeriseltä flashpeliltä näyttävä teos onnistui voittamaan puolelleen arvostelijan paatuneen sydämen?

Yksinkertainen idea

Plants vs. Zombies toistaa vanhaa torninpuolustuksen ideaa. Vihollislauma, tässä tapauksessa zombit, vyöryvät hitaasti, mutta vääjäämättömästi kohti kotitaloa. Mölisevän joukkion eteneminen pysäytetään pystyttämällä matkan varrelle erilaisia esteitä ja tykkitorneja. Tässä tapauksessa aseistuksen virkaa toimittavat mitä moninaisimmat kasvikunnan edustajat.

Rehut tykkäävät auringosta, jonka valo toimii pääasiallisena resurssina. Menestyksekäs tasapainottelu valontuotantoa tehostavien auringonkukkien ja varsinaisten puolustuskykyisten vihannesten kasvattamisen välillä onkin avain voittoon. Tilaa ja aikaa kun on rajallisesti.

Vaikka puolustusvoimat eivät ole siitä tavallisimmasta päästä, löytyy pinnan alta tutun turvallisia käsitteitä. Erilaiset hernekasvit toimivat tykkeinä, chilit ja kirsikat räjähtelevät ja jättimäiset pähkinät hidastavat vihollisten liikkeitä. Plants vs. Zombies on kuitenkin enemmän kuin vain vanhan toistoa uusilla grafiikoilla.

Monipuolinen toteutus

Pelistä otetaan aidosti mittaa vasta sitten, kun perusideaa lähdetään varioimaan. PopCap Gamesin kehittäjillä onkin mahtanut käydä palavereissaan melkoinen kuhina, kun soppaan on sekoitettu erilaisia toinen toistaan veikeämpiä ideoita.

Jo pelin sydämenä toimiva seikkailupelitila yllättää esittelemällä jokaisessa koitoksessa jotain uutta. Käytettävissä olevien kasvien valikoima kasvaa kenttä kentältä laajemmaksi yltäen lopulta sananmukaisesti kymmeniin vaihtoehtoihin. Kerrallaan siemeniä saa mukaansa vain rajoitetun määrän, joten ilman nohevaa taktikointia elävien kuolleiden massa vyöryy auttamatta pihan poikki.

Monipuolisuus ei rajoitu vain aseistukseen. Myös vihollisrivistöistä löytyy useampi kourallinen toinen toistaan hilpeämpiä zombeja. Miltä kuulostaa sukeltajazombie? Entäpä jäädytyskoneella ajava elävä kuollut, jota seuraa kokonainen mädäntynyt kelkkailujoukkue? Kun ruumiista puhutaan, ei valikoimaa voi välttämättä sanoa kovin tuoreeksi, mutta kattava se ainakin on.

Vaihtuvat ympäristöt täydentävät kokonaisuuden. Kun etupiha on pelastettu sekä päivällä että yöllä, siirrytään toiselle puolelle taloa. Siellä ympäristöä hallitsee uima-allas, joka muuttaa asetelman tyystin. Eikä siinä vielä kaikki, kauhuelokuvamainen sumu peittää pian näkyvyyden tyystin. Niin, ja muistinko mainita, että aurinko ei paista yöllä vaan valo on taiottava muilla keinoilla?

Muikeat ekstrat

Kokonaisuus kuorrutetaan oivaltavalla huumorilla. Naapurin lisävarusteita myyvä Hullu-Dave on mainio tuttavuus ja jokaisesta kasvista ja zombiesta kirjoitetut hykerryttävät kuvaukset naurattavat toisellakin lukemisella. Yksinkertainen mutta hauskan piirrosmainen tyylikin toimii.

Pelin addiktiivinen luonne takaa sen, että juonipohjaiset tehtävät tulee tahkottua läpi muutamassa illassa. Säädettävä vaikeustaso voisi olla paikallaan, sillä nyt valtaosa koitoksista menee läpi kertayrittämällä. Onneksi hauska ei kuitenkaan lopu zombiarmeijan johtajan purressa mutaa.

Plants vs. Zombies on sananmukaisesti kylvetty täyteen erilaisia bonuspelejä ja haasteita. Pieniä muunnelmia teemasta esitellään jo peruspelin aikana, mutta vasta ekstroissa irrotellaan oikein kunnolla. Välillä päästään itse zombien rooliin, välillä taas pelataan erilaisia zombifioituja versioita PopCapin aiemmista teoksista. Zen-puutarha tarjoaa rauhallisempaa puuhastelua oman kasvimaan hoitamisen muodossa.

Tekemistä riittää kahdenkymmenen euron hintaa vastaan yllättävänkin paljon. Juoniosion loppumisesta seurannut pieni pettymys hälveni pian, kun myös bonukset osoittautuivat viimeistellyiksi ja hauskoiksi pikku pelikokemuksiksi. Osa haasteista on jopa pirullisen hankalia.

Plants vs. Zombies kuuluukin ladattavien pelien ehdottomaan aateliin. Vaikka kyse on vain parinkympin pikkupelistä, on jokainen osa-alue viimeistelty huolella ja rakkaudella. Mikä tärkeintä, pelaaminen on hauskaa ja addiktoivaa. Kukkien ja zombien yhteenottoa voikin suositella varauksetta kaikille kevyiden naksutteluiden ystäville.

Tekijä: PopCap Games
Julkaisija: PopCap Games
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: Mac OS X, PC
Laitevaatimukset: PC Windows 2000, XP (SP2) tai Vista, 1,2 Ghz tai nopeampi prosessori, 512 Mt muistia, DirectX 8.0
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.popcap.com/games/pvz
Juho Anttila