Pokemon Colosseum (GC)
eDomen arvostelussa Gamecuben Pokemon Colosseum
Käsikonsoleilla ihastuttaneiden Pokemonien visiitit Nintendo 64:llä ja Gamecubella ovat toistaiseksi olleet melko puisevia tapauksia. Tuore Pokemon Colosseum paikkaa tilannetta hieman.
Tulokkaan tarjonta jakautuu kahteen erilliseen pelimoodiin. Tarinavetoisessa seikkailussa pelaaja pääsee ohjaamaan kokenutta kouluttajaa, joka ottaa yhteen pahamaineisen Snagem-tiimin kanssa. Nämä ovat kehittäneet menetelmän, jolla he voivat napata taskuhirviöitä suoraan näiden omistajilta. Ryöstämänsä otukset joukkio on opettanut tunteettomiksi tappelijoiksi, jotka eivät epäröi hyökätä ihmistenkään kimppuun. Pelaajan tehtävänä on hankkia pahisten kaappaamat pokemonit takaisin ja hoivata näitä, kunnes aivopesun vaikutus lakkaa.
Pokemon-maailmasta kiinnostuneille tarina antaa varmasti paljon. Pelillisesti sen ympärille kasattu seikkailu on kuitenkin melko köykäinen, etenkin GBA:lla nähtyihin serkkuihinsa verrattuna. Juoni etenee yksinomaan muita kouluttajia vastaan käytävien taisteluiden kautta. Muu tekeminen rajoittuu lyhyisiin keskusteluihin, TM-esineiden keräilemiseen ja muutamien hyvin yksinkertaisten pulmien ratkomiseen. Pelin aikana ehtiikin tulla moneen otteeseen ikävä tuttujen Pokemon-seikkailuiden monipuolisuutta ja taskuhirviöiden vapaamuotoista kouluttamista. Tarinamoodi on kuitenkin hyvä lisä peliin, sillä se tarjoaa mielekkään syyn kaikkien vastaantulijoiden kurittamiselle.
Tappeluita riittää
Paketin toinen puolisko – Battle Mode -tila – koostuu pelkistä Pokemonien välisistä yhteenotoista. Sen parasta antia on Rubyssä, Sapphiressa tai Colosseumin tarinamoodissa hankittujen taskuhirviöiden käyttäminen turnauksissa, joissa yritetään selvitä kahdeksasta tai sadasta vastustajasta hieman eri sääntöjen puitteissa. Halutessaan mittaa voi ottaa myös kavereiden taskuhirviöistä 2-4 hengen moninpelissä. Game Boy Advancen ja linkkikaapelin omistajat saavat siis pelistä kaikkein eniten irti. Pidemmän päälle tutut, vuoropohjaiset taistelut alkavat kuitenkin tuntua hieman puisevilta, 3d-grafiikasta huolimatta.
Käyttöliittymä on napattu suoraan käsikonsoleiden Pokemon-peleistä. Luvassa on siis runsaasti valikoiden selailua, jota hidas siirtyminen näkymästä toiseen hankaloittaa jonkin verran. Tallella on myös pelisarjan turhauttavin piirre eli taisteluiden verkkainen tempo. Jokaisen vuoron jälkeen pelaajan on tuijotettava tv-ruutua pitkään taskuhirviöiden käydessä lävitse valittua koreografiaa. Tämä saa etenkin rutiininomaiset välitappelut tuntumaan liian venytetyiltä.
Grafiikkapuolella jälki on hyvin keskinkertaista. Sekä pelihahmot että tapahtumapaikat on toteutettu rutiininomaisesti ja suurin osa tekstuureista on suorastaan tylsiä. Sama pätee myös taisteluihin, sillä erilaisten hyökkäysten ja erikoisliikkeiden toteutuksessa ei ole edes yritetty käyttää hyväkseen Gamecube-teknologian suomia mahdollisuuksia. Onneksi itse pokemonit on animoitu sen verran elävästi, että niiden liikehdintä parantaa visuaalista ilmettä kohtuullisesti.
Sarjan innokkaimmille faneille tulokas lienee mielekäs ostos. Tarinamoodin yli 50 erilaista Pokemonia ja Battle Mode –tilan tarjoama mahdollisuus nähdä kaikki Rubystä ja Sapphiresta tutut ötökät kolmiulotteisina versioina on varmasti houkutteleva. Pelillisesti tulokas on kuitenkin sen verran yksipuolinen, että satunnaisten pokettelijoiden kannattaa pysytellä GBA-seikkailuiden parissa.
Lopuksi mainittakoon, että pelipaketin mukana tulee ilmainen 59 paikan muistikortti. Sille tuleekin käyttöä, sillä peli syö suurimman osan pienen kortin kapasiteetista.
